Suomi on männyntuoksuinen metsäpolku, mustikanvarpuja, korvasieniä, satakielen laulua.
Suomi on karuja hiekkamonttuja, jätevesien saastuttamia järviä, liikenneruuhkien melua.
Suomi on ilmainen peruskoulutus, äitiyspakkaus, toimeentulotuki, palvelukoti.
Suomi on mielenterveydeltään järkkynyt nuori, kahta työtä tekevä yksinhuoltaja, terveyskeskuksen vuodeosastolla märissä vaipoissa makaava vanhus.
Tässä rakkaassa kotimaassa meillä on niin paljon hyvää, jota me pidämme itsestäänselvyytenä. Vapaus, itsenäisyys, hyvinvointi – asioita, joiden puolesta edelliset sukupolvet ovat taistelleet uhraten henkensä ja terveytensä, tehneet uupumatta työtä. Mutta vapaus ei tarkoita vastuutonta sitoutumattomuutta, itsenäisyys ei tarkoita itsekästä suvaitsemattomuutta eikä hyvinvointivaltio voi olla vain elämässään hyvin pärjäävien etuoikeus. Olemmeko me oppineet olemaan vain toisten palveltavana? Vapaus, itsenäisyys ja hyvinvointi haastavat meidät palvelemaan.
– – –
Vapaus ei voi olla vastuutonta sitoutumattomuutta. Se, että me olemme vapaita liikkumaan, tekemään valintoja elämässämme, ilmaisemaan mielipiteemme, ei tarkoita vastuuttomuutta. Vapaus toimii oikein vain silloin, kun sitä käytetään yhdessä vastuun kanssa.
Otetaan esimerkiksi luonnossa liikkuminen. Meillä on jokamiehenoikeus liikkua luonnossa hyvin vapaasti. Mutta jos me haluamme jättää saman vapauden myös tuleville sukupolville, meidän on sitouduttava kantamaan vastuuta ilmastonmuutoksen torjumisesta. Meidän tulee käyttää omaa vapauttamme muut ihmiset ja luonnon kestokyky huomioon ottaen.
Tai sananvapaus. Vapaus ilmaista oma mielipiteensä ilman, että kantaa siitä vastuuta, johtaa toisen loukkaamiseen ja halventamiseen, vihan lietsomiseen jotakin ihmistä tai ihmisryhmää kohtaan, valheiden levittämiseen. Vastuullinen sananvapaus on sitoutumista toista kunnioittavaan itsensä ilmaisemiseen.
– – –
Itsenäisyys ei voi olla itsekästä suvaitsemattomuutta. Se, että edelliset sukupolvet ovat taistelleet meille itsenäisen isänmaan, ei anna meille oikeutta itsekkäästi ajaa vain oman kansakuntamme etua.
Rajojen suojeleminen vieraan vallan valtaukselta on aivan eri asia, kuin rajojen sulkeminen apua tarvitsevalta lähimmäiseltä. Itsenäinen isänmaa ei ole minkään pienen porukan yksinoikeus. Ja vaikka olemme itsenäisiä vieraan vallan hallinnasta, emme ole riippumattomia muista kansoista ympärillämme.
Suvaitseva itsenäisyys kutsuu meitä kunnioittamaan ja arvostamaan toisella tavalla ajattelevaa ja toimivaa ihmistä, näkemään erilaisuus rikkautena, joka heijastaa Jumalan luomistyön moninaisuutta. Se kutsuu meitä oikeudenmukaisuuden kasvattamiseen niin ihmisten kuin kansakuntien välillä.
– – –
Hyvinvointi ei voi olla vain elämässään hyvin pärjäävien etuoikeus. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on suurien haasteiden edessä. Kun yhdessä jaettavat varat vähenevät, itsekkyys ja oman edun tavoittelu nostavat päätään. Ei tunnu olevan väliä sillä, riittääkö hyvää kaikille, kunhan vain minä saan vähintään yhtä paljon kuin muutkin. Osattomaksi jäävät ne, joilla ei riitä voimavaroja vaatia.
Hyvinvoinnin jakautuminen tasa-arvoisesti sitä tarvitsevien kesken vaatii asennemuutosta. Se vaatii sitä, että minä suostun luopumaan omastani yhteiseksi hyväksi. Minun ei tarvitse haalia aina vain lisää, vaan tajuan, että tämä riittää. Tärkeintä en enää olekaan minä, vaan sinä.
– – –
Kun me käytämme vapauttamme vastuullisesti, kunnioitamme itsenäisyyttämme suvaitsevasti ja toimimme yhteisen hyvinvoinnin edistämiseksi, me palvelemme toinen toistamme. Silloin me muistamme, että tämä rakas isänmaa on Jumalan meille uskoma lahja ja tehtävä.