Helluntaipäivä, Joh. 14: 23-29, Tuomo Lindgren

Tuomo Lindgren
Harjavalta

Helluntaista puhutaan kirkon syntymäpäivänä. Se pitää paikkansa, mutta helposti jää huomaamatta kuinka suuresta asiasta on kysymys. Helluntaina tapahtui jotakin järisyttävää, maailman rakenteita muuttava asia – hengellisten mannerlaattojen liikkumista; jotakin sellaista, mistä Jeesus etukäteen puhui käänteentekevänä asiana. Kaikki hänen toiminnassaan valmisti sitä ja tähtäsi siihen. Kysymys ei ollut Jeesuksen toiminnassa vain pääsiäisestä – ylösnousemuksesta vaan siitä mitä tapahtuisi sen jälkeen – vasta sitten hän oli tyytyväinen. Jeesus valmisti edellytykset helluntaille. Helluntai aloittaa uuden aikakauden – kirkon aikakauden. Tietysti koko Jeesuksen toiminnan aikana elettiin murrosaikaa, mutta helluntaina viimeistään vanhan liiton aika umpeutuu ja on siirrytty uuteen liittoon. Mooseksen aikana juutalaisten kanssa tehty lakiliitto säädöksineen jää historiaan. Jumala on tehnyt uuden liiton Jeesuksen kautta, armoliiton.

Jumala on tehnyt liittoja ennenkin. Nooan kanssa tehtiin liitto. Se koski kaikkia ihmisiä. Aabrahamin kanssa Jumala teki liiton. Aabrahamin, Isakin ja Jaakobin jälkeläisistä tuli Jumalan kansa. Tämä kansa joutui orjakansaksi. Jumala vapautti sen ja solmi lakiliiton heidän kanssaan.

Liitot on solmittu aina ihmisen pahuuden tähden. Jumala on tarjonnut ulospääsyä umpikujasta langenneelle ihmiselle. Liitto solmittiin uhrein (karat berit). Liiton tuoma uusi olotila on rauha Jumalan kanssa. Liitossa Jumala edellyttää ihmiseltä uskollisuutta ja liiton mukaista elämää. Mutta aikaisemmat liitot eivät toimineet. Ihmisten syntiin ja pahuuteen ei tullut lopullista ratkaisua. Vedenpaisumus ei toiminut – ihmisten pahuus jatkui. Mutta ei myöskään lakiliitto toiminut. Lankeemuksen jäljet ovat meissä niin syvällä, että meistä ei omin toimin ja omin voimin ole sitä täyttämään. Siksi lakiliittoakaan ei voinut laajentaa koskemaan kaikkia ihmisiä. Profeetat sanoivat tämän lakiliiton päättyvän. Jumala perustaa uuden liiton, mikä ei voi epäonnistua. Se luotiin Jeesuksen kautta. Niin alkoi uuden liiton aika ja Pyhän Hengen aikakausi.

Helluntai on siis yhtä iso asia kuin pitkäperjantai ja pääsiäinen. Pitkäperjantaita ja pääsiäistä voisi ajatella vaikkapa voimalaitoksen korjaamisena. Oletetaan että olisimme kaikki riippuvaisia Harjavallan ja Nakkilan välillä olevasta voimalaitoksesta ja joku terroristi Belsebuup-nimeltään olisi saanut tuhottua sen. – Kaupunki menisi täysin pimeäksi ja ihmiset olisivat onnettomia. Paikalle tulee Jeesus niminen mekaanikko korjaa sabotaasin jäljet ja lähtee kotiin. Kun tehdään muutamia tarkistuksia, voimalaitos voidaan käynnistää ja valot tulevat jälleen taloihin – niihin taloihin, jotka oli kytketty verkkoon. Helluntai oli tämä tapahtuma – valojen syttyminen taloon – niihin taloihin, jotka oli kytketty verkkoon.

Vertaus oli vähän kömpelö. Jos pahuutta ajatellaan pimeytenä, sähköt katkesivat jo paratiisin lankeemuksen tähden. Kaikki aikaisemmat liitot olivat oikeastaan vasta lupausta paremmasta. Juutalaisuuden aikaan valo olisi palanut vain temppelissä. Eli aika pitkään oltiin ilman valoa ja paremmasta tietämättä. – Vertausta voisi jatkaa siten, että Jeesus niminen mekaanikko veti piuhat kaikkiin ihmisiin tai sai aikaan ihmisissä adapterin, joka sopii virtalähteeseen. Virta on iankaikkisen elämän virtaa.

Tuolloin liittymäsopimus verkkoon oli vain pienellä Jeesusta seuranneella joukolla. Apostolit saivat tuolloin Pyhän Hengen – mutta myös koko yläsalissa ollut silloinen piskuinen seurakunta. Ensin kuului humahdus ja sitten ikään kuin liekit, jotka jakaantuivat huoneessa olevien ylle. He saivat Pyhän Hengen ja valot syttyivät. Apostolien lisäksi paikalla olivat Jeesuksen äiti Maria ja Jeesuksen veljet (Jaakob, Joosef, Juudas ja Simon) sekä apostolien puolisot – ne kenellä sellainen oli. Tässä seurakunta syntyi. Apostolien tehtävä oli jatkaa Jeesuksen työtä ja kasteen kautta ottaa tähän uuteen liittoon ihmisiä, jotta hekin saisivat Pyhän Hengen.

Kun ihminen kastetaan, hän tekee liittymäsopimuksen tähän taivaalliseen energiayhtiöön. Se on jokaisen henkilökohtainen helluntai. Eli sinäkin sait Pyhän Hengen kasteesi yhteydessä. Sen perusteella olet kristitty, uuden liiton jäsen.

Helluntain Pyhän Hengen asettuminen Jeesuksen oppilaisiin ja sinun kasteesi ihme ei ole jotakin vähäpätöistä, vaan se on ihmeellisintä mitä maailmassa on. Se on edellyttänyt Jeesuksen uhrikuoleman – sovituksen. Se puhdisti sinut asunnoksi Jumalan hengelle. Sitä ei saanut osakseen kukaan vanhan liiton ihmisistä. Ei Aabraham, ei Mooses.

Sinun ruotoosi on Jumala itse asettunut. Se on käsittämätöntä. Pyhä Henki asuu meissä ja muuttaa meitä Jumalan kuvan kaltaiseksi. Ja yhdessä muodostamme maailmanlaajan seurakunnan, mikä yhdistää kaikkia kieliä ja kulttuureja. Meillä on yksi ja sama henki.

Kasteessa meidät otetaan osaksi Jumalan elämää, siihen rakastavaan vuorovaikutukseen, mikä Jumalan persoonien välillä vallitsee.

Siksi tänään voi kysyä: Palaako valo? Kun yhteys on olemassa, kun liiton luoma rauha on vallitseva olotila – niin palaako valo?

Millä tavoin sinusta näkyy, että olet kastettu kristitty, että olet uuden liiton jäsen, että Jumalan Henki asuu sinussa? Me emme ehkä huomaa sitä, koska emme juuri ole kokeneet muunlaista elämää.

Toisaalta pahuus ei ole meistä kadonnut, synti asuu meissä myös edelleen. Emme ole siitä päässeet vielä eroon. Mutta sille on olemassa sellainen vastavoima, mikä voittaa sen. Jumalan armo ja anteeksiantamus Jeesuksen tähden.

Puolustaja, Pyhä Henki, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, minkä Jeesus on sanonut. Pyhässä Hengessä voimme katsoa itseämme ja maailmaa Jeesuksen silmin – nähdä kaiken uudessa valossa.

Valo on Jumalan valoa – inhimillisessä pimeydessä. Valo on Jumalan luomaa toivoa, inhimillisessä toivottomuudessa. Valo on armon valoa, mikä rakentaa meidät uudelleen, kun luulimme että kaikki oli menetetty ja jäljellä oli vain häpeä.

Se valo on myös rohkeutta ja luottamusta katsoa ennakkoluulojemme yli – hyväksyä toinen toisemme Jumalan lapseksi, solmia rauha keskenämme, antaa anteeksi toisillemme. Silloin valo palaa kirkkaasti.

Meidät on kutsuttu loistamaan valoa – ja jakamaan lämpöä. Se voima tulee Jumalasta eikä se ehdy. Mutta jos yritämme sitä omin voimin, väsymme. Siksi yhteys elämän lähteeseen on tärkeää. Siksi me kokoonnumme yhteen jumalanpalvelukseen. Jumalan Hengen liekit koskettavat toisiaan. Täällä kuulemme Jumalan sanaa, missä kuulijan Henki tunnistaa itsensä ja virkistyy. Meillä on liitto ja rauha Jumalan kanssa – meillä on myös liiton jatkuva uudistuminen ehtoollisessa.