Jeesus sanoo:

”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani – mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.

Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.

Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi. Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu.” (Joh. 14: 23-29)

Takavuosina seuramatkat olivat suosittuja. Mutta me elämme nykyaikaa, ja siksi me tässä seurakunnan syntymäpäiväjuhlassa teemmekin nyt seurakuntamatkan!

Tiedätkö miksi? Koska me jokainen haluamme saada vastauksen maailmankaikkeuden peruskysymykseen. Siihen, että onko maailmankaikkeus perusluonteeltaan meille ystävällinen vai vihamielinen?

Siksi nyt ajatusten siivin nousemme lentoon. Rohkeasti vain lisää korkeutta!

Katsokaa, tuolla on rakas leirikeskuksemme Sääksi valmistumassa remontista hyvää vauhtia. Kiinnitä myös huomiota uuteen leirikeskuksen kappeliin!

Vaan otamme yhä lisää korkeutta. Tuollahan näkyy myös jo Espoo ja Mikko-piispamme tuomiokapitulikin. Mutta lisää korkeutta vain – kun meidän pitää selvittää maailmankaikkeuden luonne, ei riitä, että katsomme kilometrien korkeudesta. Yhä ylemmäs meidän pitää nousta.

No nyt täällä alkaa olla tuhkaa ilmassa. Ja tuollahan se Islantikin jo näkyy. Mutta me jatkamme matkaa. Vauhti kiihtyy ja korkeus kasvaa.

Tsup. Siinä ohitimme jo kuunkin. Kiidämme kuitenkin valovuosien taakse. Kiidämme ja liidämme. Ja näin olemme 13,5 miljardin valovuoden päässä – tunnetun maailmankaikkeuden äärirajoilla. Mutta, en minä ainakaan täällä näe mitään, joka kertoisi minulle, onko maailmankaikkeus hyvä vai paha. Kaunista täällä on. Mutta ei vastausta.

Lähdetään siksi takaisin. Taas ohi galaksien ja kuun ja katsotaan Islanti ja kapituli ja Sääksi ja ollaan taas penkissä ja saarnatuolissa.

Mutta mistä löydämme vastauksen? Onko tämä maailmankaikkeus meille hyvä vai paha?

Sen tiedämme, että maailma on levoton paikka. Tulivuoria on, ja maanjäristyksiä sattuu paljon. On riitaa ja sotaa. Sairautta, kateutta, kilpailua, saasteita.

Meksikonlahti lainehtii öljystä ja Itämeri voi huonosti. Näyttäisi siis siltä, että tämä maailma on paha paikka. Todella paha paikka.

Toisaalta on ihana kevät. Lintujen laulu, kukkien loisto, auringon kultasäteet. Ja ovat – vaikka maanviljelijöille jo liikaakin vettä tuoneet – niin yleisesti ottaen hyvää tekevät sateet. Ovat äidit ja isät työntämässä lastenvaunuja. Ovat nuoret katsomassa toiveikkaina tulevaisuuteen.

Elämmekö hyvässä vai pahassa maailmassa?

Tiedät jo vastauksen. Se vastaus on ”sekä että”. Jumala on antanut meille ihmeellisen kauniin maailman täynnä kaikkea hyvyyttä. Syntiinlankeemuksen vuoksi olemme joutuneet kuitenkin kurimukseen tämän kaiken ihanan keskellä. Siunaukseksi meille varattu öljy lurahtaa mereen. Valtavan lämpöenergian sisältämä maan sisus ei olekaan vain ihania kuumia lähteitä, vaan myös lentoliikenteen sekoittavan tuhkapilven synnyttäjä. Esimerkkejä riittää.

Kuitenkin saamme olla rauhallisella mielellä. Jeesus itse lupaa meille, että saamme rauhan. Jeesus sanoo: ”Minä jätän teille rauhan.” Jeesus sanoo meille myös: ”Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon”. Ja tämän rauhan ja toivon sanoman julistamisen Herra on antanut kirkolleen kun ensimmäisenä kristillisenä helluntaina Jumalamme Pyhässä Hengessään seurakunnan synnytti. Julistamaan Jeesuksessa jokaiselle tarjolla olevaa rauhaa. Siksi siis myös Nurmijärven seurakunta on kutsuttu julistamaan rauhaa ja rohkeutta ja rakkautta. Toivoa epätoivon tilalle. Julistamaan, että elämme Jumalan maailmassa. Että Jumala on meille hyvä.

Mutta, kelpaako tämä seurakunnan sanoma? Pyhä Henki on siis synnyttänyt seurakunnan, että koko maailma saa kuulla Jumalan rakastavan meitä. Mutta, kuuleeko kukaan?

Meillä on Suomessa kasvamassa sukupolvi, joka laajalti pitää koko kristinuskoa humpuukina ja suorastaan vastustettavana asiana. Kaveri sanoo kaverille, että jotenkin vain sattumalta tämä äärimmäisen mutkikas ja ihmeellisen hienosti toimiva maailma on saanut syntynsä. Ja vapaa-ajattelijat vaativat, eivät uskonnonvapautta, vaan vaativat tälle kansalle vapautta uskonnosta.

Kirkkoa tykitetään nyt täydeltä laidalta. Ei näissä asioissa mitään yllättävää silti ole. Jos luet vähän aikaa Uutta testamenttia, niin huomaat, että tällaiseksi Jeesus ja Jeesuksen ensimmäiset seuraajat ovat jo lähes 2000 vuotta sitten kuvanneet nykyisen aikamme.

Mutta ei Jeesus silti ole antanut meille oikeutta pistää rukkasia naulaan. Sillä kuitenkin kirkolla on annettavana jotakin sellaista, mitä mikään muu taho ei voi tarjota. Pietari sanoo sen näin: ”Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat.” (Joh. 6: 68) Ja kuulimmehan me juuri myös Jeesuksen omat sanat: ”Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa.”

Jeesuksen antama rauha on ikuinen rauha. Ikuinen rauha eli ikuinen elämä Taivaan kodissa. Tähän Kristuksen antamaan loppumattomaan rauhaan Pyhä Henki meitä ohjaa. Ottamaan vastaan tämän kalleimman lahjan.

Vaan kun ihmisiä kiinnostaa niin kovasti se, mitä maailma antaa. Otamme esimerkin. Aiemmin tänä keväänä päätin rikastua ja ryhdyin käymään valuuttakauppaa. Ja ansaitsin 100 000… No, nyt perhe alkaa kärttää Havaijin matkaa kun tässä paljastin tämän. Mutta ansaitsin siis 100 000, en tosin euroa, mutta dollaria kyllä.

Ja nyt jo arvaatkin, että tämä kauppani liittyy Kreikan talousahdinkoon ja euron kurssilla keinotteluun. Aivan oikein, arvasit väärin. Tein valuuttakauppani jo ennen Kreikan joutumista talouskriisiin. Enkä ansainnut vain 100 000 dollaria, vaan, odottakaas, että saan nollat oikeaan järjestykseen, ansaitsin 100 000 miljardia dollaria. Aivan oikeasti, näin tein, pappi ei valehtele. No, tietysti tuo 100 000 miljardia dollaria kuulostaa ehkä liian mahtipontiselta, mutta muutetaan se suurempaan lukuyksikköön, niin tiedät, mitä lopulta ansaitsin. Ansaitsin vaatimattomasti 100 triljoonaa dollaria!

Mutta, en Yhdysvaltain dollaria. Ansaitsin 100 triljoonaa Zimbabwen dollaria. Tässä näet koko tämän rahamäärän. Yksi seteli. 100 triljoonan Zimbabwen dollarin seteli. Käytännössä se ei ole minkään arvoinen, niin valtava on Zimbabwen inflaatio. Hyperinflaatioksi kutsuttu rahan arvon käsittämätön aleneminen on tehnyt Zimbabwen rahasta roskaa. Surullista on, että vaikka siis rahaa on kuin roskaa, se on roskaa.

Sanoin kuitenkin, että meitä ihmisiä kovasti kiinnostaa se, mitä maailma tarjoaa, ja kun on vain tarpeeksi nollia setelissä, silmämme kiiluvat. Osoittaakseni kuinka tyhmiä me olemme näissä asioissa, tein itsekin tyhmästi ja ostin tämän arvottoman setelin keräilyrahaliikkeestä 19 eurolla!

Me haluamme ostaa tyhjää kalliilla, vaikka saisimme kallista ilmaiseksi, aivan lahjana!

Ja raha ei lopultakaan rauhoita kun suurinkin eurotukku on kuollessamme ihan saman arvoinen kuin Zimbabwen 100 triljoonaa dollaria. Mutta kun otamme vastaan Jeesuksen meille tarjoaman lahjan, Jeesuksen meille ansaitseman rauhan, se rauha on ikuinen. Ristillä on meille annettavana ikuinen rauha.

Kuitenkin kirkossakin silti kuuluu jo ääniä, että miksi sitä aina saarnataan siitä Jeesuksen rististä. Tuoreimmassa Nurmijärven Seurakuntaviestissämme nimimerkki kirjoittaa, että on niinkin tylsiä pappeja, että he aina saarnaavat Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta, on sitten joulu tai juhannus.

Sisareni ja veljeni, minulle on kunnia-asia olla tällainen tylsä pappi. On sitten joulu tai juhannus tai helluntai, minä saarnaan, että Jeesuksen sovintoveressä on meille anteeksiantamus synneistämme, se Jeesuksen meille lupaama ikuinen rauha. Ja kun ristiinnaulittua Herraamme Jeesusta saarnaan, en ole edes huonossa seurassa. Koko kristikunnan suurin teologi, meidän veljemme apostoli Paavali julistaa Pyhän Hengen voimassa korinttilaisille ja nurmijärveläisille näin: ”En halunnut tietää teidän luonanne mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta”. (1. Kor. 2: 2)

Ristiinnaulitussa Jeesuksessa, ristiinnaulitussa ja ylösnousseessa Jeesuksessa, on meillä rauha. Rauha, joka vastaa myös 2000-luvun syntisten, sinun ja minun, tarpeeseen löytää armollinen Jumala.

Nurmijärven seurakunta elää vahvasti tätä nykyaikaa netteineen, koulutettuine työntekijöineen ja monine hienoine työmuotoineen, vapaaehtoisineen, jalkautumisineen ja strategioineen kaikkineen. Mutta Kristuksen seurakunta katsoo aina ikuisuudessa olevaan tulevaisuuteen saakka. Siksi meillä ei ole varaa jättää 2000 vuotiasta ristiä syrjään. Muuten meillä ei ole ikuista rauhaa, vaan ainoastaan maailman antama 100 triljoonan arvoinen kimalteleva rauha, joka kuitenkin hajoaa kuin tuhkapilvi tuuleen.

Siksi löytääksemme vastauksen maailmankaikkeuden peruskysymykseen, vastauksen siihen, rakastetaanko meitä, ei meidän tarvitse mennä maailmankaikkeuden ääriin. Riittää, että käymme ristin juurelle. Ja kuulemme Jeesuksen sanovan jokaiselle meille yhteisesti ja kaikille vielä erikseen: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3: 16)

Kysymys on siis siitä, oletko kirjautunut mukaan hienommalle matkalle kuin mitä mikään maailmankaikkeudessa retkeily voi olla. Tuolla seurakuntakeskuksessa kun messun jälkeen olemme kaikki tervemenneitä sinne jatkamaan juhlapäiväämme, on vieraskirja. Ilahdun kovasti, jos laitat nimesi siihen muistoksi tästä päivästä. Mutta muuallakin kuin seurakuntakeskuksessa on kirja. Se ei ole vieraskirja. Se on, voisi sanoa, kotikirja. Se kutsuu kotimatkalle. Sillä kun pyydät, että nimesi on siinä kotikirjassa, niin silloin Taivas iloitsee, ja samoin sinä tulet iloitsemaan. Ikuisesti. Johanneksen ilmestys kertoo meille, että kun nimemme on Elämän kirjassa, niin silloin olemme kerran kotona ikuisessa rauhassa.

Nyt vielä on seurakunnalla aika ja tehtävä kertoa, että jokainen kastettu Herran ristin vereen turvaava saa tämän rauhan osakseen. Sen Jumalan sana, pyhä Raamattu, ja Pyhä Henki meille vakuuttavat. Ilmaiseksi saamme ikuisen rauhan kun Jeesus on jo matkamme kotiin maksanut.

Muista, älä anna satojen triljoonien hämätä sinua. Älä etsi elämän tarkoitusta tähtien takaa. Vastaus on viisi kirjainta. Vastaus on Risti.