– jokaisella UT:n tapahtumalla on vastapari VT:n kertomuksissa
– epistolan vastapari on kertomus Babylonin/Baabelin tornista ja
kielien sekoittumisesta 1. Moos. 11:1-10
”Koko maailma käytti samoja sanoja ja puhui yhtä kieltä. Kun ihmiset siirtyivät itään, he löysivät Sinearin maasta tasangon ja jäivät sinne asumaan. Ja he sanoivat toisilleen: ”Tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne koviksi.” He käyttivät savitiiltä rakennuskivenä ja asfalttipikeä muuraamiseen. He sanoivat: ”Rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, joka ulottuu taivaaseen asti. Sillä tavoin saamme mainetta emmekä myöskään hajaannu yli koko maan.”
Herra tuli katsomaan kaupunkia ja tornia, jota ihmiset rakensivat, ja sanoi: ”Siinä he nyt ovat, yksi kansa, jolla on yksi ja sama kieli. Tämä, mitä he ovat saaneet aikaan, on vasta alkua. Nyt he pystyvät tekemään mitä tahansa. Menkäämme sekoittamaan heidän kielensä, niin etteivät he ymmärrä toistensa puhetta.”
Ja niin Herra hajotti heidät sieltä kaikkialle maailmaan, ja he lakkasivat rakentamasta kaupunkia. Kaupunki sai nimen Babylon, sillä siellä Herra sekoitti ihmisten kielen ja sieltä hän hajotti heidät kaikkialle maailmaan.”
– balal = babel = babylon = sekoittaa
– Jumala on kovin inhimillinen ja ihmiselle kateellinen
– hän haluaa pitää kansat erillään, etteivät ne kuvittelisi olevansa
Jumalaa voimakkaampia
– helluntaiepistolan Jumala on toisenlainen, aikuinen
– Jumala haluaa luoda kansojen välille yhteyttä antamalla ihmeensä
tapahtua, kaikki ymmärtävät toisiaan
– ihmiskunta on taas yhtä
– sanoma Jeesuksesta Kristuksesta yhdistää ja kuuluu kaikille
– kirkko on kuitenkin aina ollut pirstoutunut, kiistelevä, eipäs – juupas
kirkko
– pahin tilanne on silloin, kun toinen ei kuule, mitä joku yrittää sanoa
vaan jopa ymmärtää sen täysin päinvastoin esim. netin
keskustelupalstat
– apostolien teoissa on ainakin yksi kirkon tunnusmerkki: ihmiset
kuulevat Jumalan teoista omalla kielellään esim. lähetystyö,
lapset, nuoret, kirkon sanomasta vieraantuneet
– siksi kirkko haluaa opettaa, selittää, kertoa ja julistaa aina oman
aikansa kielellä
– kuulemisesta seuraa ymmärtäminen ja omakohtaisen uskon ilo
–
– kuitenkin uskon kuten luterilaisena saan uskoa, ettei usko koskaan
ole vain meidän oman päätöksemme tulos
– Pyhä Henki vetää meitä parannukseen ja synnyttää meissä uskoa
– parhainkaan meistä ei voi uskoa oman voimansa varassa
– se olisi sama kuin jos yrittäisimme nostaa itsemme tukasta
vetämällä ilmaan
– kaikkien kristittyjen ei tarvitse teologian asiantuntijoita ja kuluttaa
joka pyhä kirkon penkkiä
– myös ”kirkonkellojen kristillisyys” on merkityksellistä
– usko on Jumalan armolahja eikä edes niistä suurin vaan suurin on
rakkaus
– babylon merkitsi eroa ja vieraantumista, helluntai merkitsi
yhteyttä ja ymmärrystä
– uskomme, toivomme ja rakkautemme tarvitsee kristityn
matkaeväitä: Jumalan sanaa, rukousta ja ehtoollista
– niiden varassa kurjinkin saa uskoa: Jumala on rakastanut
maailmaa niin paljon, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi
kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän