Helluntain, Pyhän Hengen vuodattamisen juhlapäivän, tämänkertaisessa evankeliumissa ei mainita ollenkaan Henkeä. Kun haetaan vastausta kysymykseen, miksi se on kuitenkin valittu tällaisen juhlapäivän sanaksi, on ehdottomasti tehtävä niin kuin usein muulloinkin tehdään. On luettava laajempi kokonaisuus, on tunnettava tilanne, jossa Jeesus puhui Nikodemokselle. Muutenkin on hyödyllistä tutkia sitä yhteyttä, mihin evankeliumin alun kaikille niin tuttu pienoisevankeliumi oikein kuuluukaan. Useimmat rippikoulun käyneet muistavat ainakin pääpiirteet Joh. 3:16:sta, mutta vasta kokonaisuuden osana sen koko rikkaus tulee oikealla tavalla näkyviin.

Ulkoa opittuna pienoisevankeliumina tai äsken kuullulla tavalla luettuna saa väärän käsityksen, ikään kuin Jeesus olisi aloittanut uuden ja tärkeän asian Jumalan rakkauden syvyyttä kuvatessaan. Koko opetuskatkelman avainlause oli kuitenkin lausuttu jo hetkeä aiemmin, ja se myös liittää keskustelun helluntain aihepiiriin. Jeesus vastasi yöllä luokseen tulleen Nikodemoksen kysymykseen Jumalan valtakuntaan pääsemisestä: ”Totisesti, totisesti, jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa.” (3:3) ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan.” (3:5) ”Teidän täytyy syntyä uudesti. Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.” (3:7-8).

Tämän keskustelun avauksen tietäen ja muistaen voimme todeta olevamme Jeesuksen keskeisen kasteopetuksen ytimessä. Ylösnousseena Herrana hän antoi varsinaisen kastekäskynsä juuri ennen taivaaseen astumistaan, mutta tämän päivän evankeliumin perusteella tiedämme hänen opettaneen kasteen sisällöstä jo paljon ennen sen asettamista.

Jeesuksen ja Nikodemoksen keskustelusta nousee esiin ainakin kolme tärkeää teemaa. Ensiksi Pyhän Hengen tehtävä kasteessa, toiseksi kasteen perusta ja kasteen lahjan sisältö sekä kolmanneksi tuomion toteutuminen jo tässä ajallisessa elämässä. Näistä ensin mainittu on siis evankeliumitekstin rajauksen ulkopuolella, mutta kahden muun ymmärtämisen kannalta ehdottoman tärkeä käsiteltäväksi.

Koko keskustelun keskeinen sisältö on sanottu tiiviisti myöhemmin apostoli Paavalin toimesta, kun hän kirjoittaa Tiitukselle: ”…hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät.” (Tit.3:5) Edellinen raamatunkäännös kytkee kohdan vielä selvemmin kasteeseen, kun siinä käytetään alkukielestä suoraan otettua määritelmää ’uudestisyntymisen peso’. Uudestisyntyminen Jumalan valtakuntaan tapahtuu siis kasteessa, ja se on Pyhän Hengen vaikuttamaa. Väite nousee selkeästi esiin molemmista mainituista Raamatun katkelmista. Silti se on usein ja toistuvasti vastustettu ajatus. Aivan varmasti se oli Nikodemoksellekin vaikea pala nieltäväksi. Hän pohti Jeesuksen vastausta uudestisyntymisen välttämättömyydestä perijuutalaisella – ja samalla peri-inhimillisellä – tavalla: Miten ihminen voi näin tehdä? ”Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?” (3.4). Syntiinlangenneen ihmisen perusajatus on aina siinä, mitä ihminen tekee. Jeesus opettaa Jumalan valtakuntaan syntymisestä toisin. Yhtä vähän kuin me voimme vaikuttaa itse omaan fyysiseen syntymäämme, yhtä vähän meillä on osuutta uudestisyntymiseen Jumalan valtakuntaan. Kun me otamme pienen lapsen Jeesuksen käskyn mukaisesti – sallikaa lasten tulla – Jumalan valtakuntaan kasteen kautta, saamme olla varmoja, että Pyhä Henki todellisesti synnyttää uudesti. Pienen lapsen kaste korostaa erityisesti sitä, että työ on Jumalan eikä ihmisen. On hyvä muistaa Jeesuksen sana lasten kohtaamisessa: ”Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse” (Mark.10:15).

Suuressa osassa kristikuntaa hyökätään sitä ajatusta vastaan, että uudestisyntyminen on totta pienen lapsen kasteessa. Uudestisyntymistä pidetään mahdollisena vasta silloin, kun se ihmisen puolelta on myös ymmärrykseen vaikuttava asia. Sen jälkeen vesikaste nähdään kuuliaisuuden askeleeksi. Näin tulkiten ollaan kuitenkin todellisuudessa Nikodemoksen eikä suinkaan Jeesuksen tulkinnan puolella. Kritiikille on oikeutettukin paikka ajateltaessa kirkkomme kastekäytäntöä, mutta se ei ole itse kasteessa, vaan kastetta seuraavassa opetuksessa. Jeesushan lähetti apostolinsa kastamaan ja opettamaan. Aivan liian usein käy niin, että se uusi elämä, jonka Pyhä Henki on synnyttänyt, jää vaille hänen jatkuvaa hoitoaan. Missä ovat tänäänkin seurakuntamme nuorimmat? Kuinka äärimmäisen pienellä annoksella heidän hengellisen elämänsä kuvitellaan elävän? Yhteiskuntamme ei ainakaan periaatteessa salli kenenkään jäävän leivän nälkään, mutta olemmeko me kirkkona huolestuneita siitä elämän leivän nälästä joka ympärillämme vallitsee?

Uudestisynnyttävä Pyhä Henki haluaa huolehtia Raamatun sanan välityksellä siitä, että kasteen perusta ja lahja tulevat myös kasvavan ymmärryksen ravinnoksi. Pienoisevankeliumi on juuri sitä ydintä; Jeesuksen omaa määrittelyä Jumalan valtakunnan olemuksesta. Uusin raamatunkäännös on hukannut pienoisevankeliumin alusta sidesanan ’sillä’, joka vielä oli edellisessä käännöksessä. Se on kuitenkin tärkeä sana, koska se sitoo asian edeltävään keskusteluun. Pienoisevankeliumin sisältö kasteeseen yhdistettynä on syvällistä opetusta. Isä antoi, uhrasi, ainoan Poikansa, jotta iankaikkinen elämä olisi mahdollinen. Kasteessa meidät on, niin kuin Apostoli Paavali myöhemmin kirjoittaa roomalaisille, yhdistetty tähän uhriin niin, että meidät on haudattu Kristuksen kanssa ja hänen kanssaan saamme myös nousta elämään uutta elämää. (Room.6:4). Kasteen lahja on tarkoitettu kaikille ihmisille kaikkialla maailmassa. Kastekäsky kuuluu: Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni… Tähän työhön Pyhä Henki kutsuu meitä edelleen tänäkin helluntaina.

Kolmas asia, tuomion toteutuminen tässä ajassa, liittyy sekin Pyhän Hengen perustehtävään. Jeesus puhui Nikodemokselle kolmesta asiasta: valosta, totuudesta sekä uskosta Poikaan. Nämä kolme asiaa keskittyvät Kristukseen; hän on omien sanojensakin mukaan Valo, Totuus ja Ihmisen sekä Jumalan Poika. Toisaalta Pyhä Henki on Jeesuksen lupauksen mukaan Totuuden Henki, joka viittaa jatkuvasti siihen, mitä Kristuksessa on tapahtunut. Hän, uudestisynnyttävä Henki, on myös uskon alkaja ja ylläpitäjä. Vain Pyhän Hengen valaisemana voimme ymmärtää oikein, mitä Jeesus sanoi ja edelleen sanoo tuomiosta. Muistamme toki sen tuomion, joka on vielä edessäpäin, sen tuomion, josta myös uskontunnustuksemme puhuu. Tämän päivän evankeliumin perusteella voi kuitenkin sanoa, että silloin tuomio on pelkästään toteava; varsinainen tuomio tapahtuu jo nyt ajallisessa elämässä. Tässä kohtaa ei voi olla ajattelematta usein kuultua lausetta: ”En halua tulla sinne Kemijärven kirkkoon, kun siellä vaan tuomitaan niin herkästi!” Kun Jumalan sana paljastaa synnin meidän elämässämme, ja kun se puetaan selviksi, ymmärrettäviksi sanoiksi, ei silloin olla tuomitsemassa! Silloin on kyse kutsusta tulla valoon. Valoon tuleminen, Kristuksen eteen tuleminen, on nimittäin ainoa mahdollisuutemme. Omien sanojensa mukaan hän ei suinkaan ole tullut tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman. Koska pelastus merkitsee meille sitä, että Jeesus Kristus ottaa meidän syntimme, kantaa kaiken meille kuuluvan rangaistuksen ja lahjoittaa meille iankaikkisen elämänsä, meidän on yksinkertaisesti suostuttava tulemaan hänen eteensä mitään peittelemättä. Tässä on todella tärkeä sana: ”Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi.” Viime kädessä me siis tuomitsemme itse itsemme, jos emme suostu kääntymään valoon.

Kun me Pyhän Hengen kutsumina käännymme, valo kyllä paljastaa kaiken sen lian, jota emme edes itse ole osanneet kuvitella, mutta samalla hän julistaa: Jeesuksen Kristuksen tähden saat olla vapaa ja puhdas. Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi. Jos kirkossa on tänään joku harvoin täällä vieraileva, niin pyydän, viekää viestiä: yhtä syntisiä täällä ovat kaikki, mutta meitä syntisiä Jumala on rakastanut niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.