helatorstai, Mark. 16:14-20, Petri Hiltunen

Petri Hiltunen
Paulus-seurakunta, Kouvola

9.5.2013 HELATORSTAI Mark. 16:14-20

Helatorstai tuntuu pieneltä pyhältä,
mutta se on suuri.
Jeesus on täyttänyt tehtävänsä maan päällä.
Ihmiskunnan synnit on sovitettu, kuolema on voitettu ja
Vapahtaja on julistanut Jumalan valtakunnan tulemista.
Nyt on Hänen aikansa palata isän luo.

Markuksen evankeliumi kuvaa tätä vain lyhyesti:
”Kun Jeesus oli puhunut heille tämän, hänet otettiin ylös taivaaseen
ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle” (Mk 16:19).

Tästä jakeesta me olemme saaneet uskontunnustukseen kaksi lausetta:
”astui ylös taivaaseen, istuu Jumalan Isän oikealla puolella”

Sekä Markus että Luukas sanovat kyllä,
että Jeesus OTETTIIN taivaaseen.
Se korostaa ISÄN Jumalan toimintaa. Isä otti Pojan takaisin ylös.
Jeesus oli täyttänyt Isän tahdon kaikessa.
Ja Isä puolestaan otti täysin palvelleen Poikansa luokseen.

***

Jeesus istui Jumalan oikealle puolelle.
Miksi tämä kerrotaan meille?
SIKSI että tuo tapahtuma oli Vanhan testamentin profetian täyttymys.

Psalmissa 110: ”Herra sanoi minun Herralleni. ’Istu oikealle puolelleni.
Minä kukistan vihollisesi, panen heidät jalkojesi alle,
korokkeeksi valtaistuimesi eteen”

Kristityt ymmärsivät jo varhain,
että Kristuksen taivaaseenastuminen tarkoitti juuri tätä:
Nyt Jeesus olisi Isän oikealla puolella.
Ja Isä panisi kaiken Pojan jalkojen alle, Hänen valtaansa.

Jeesus itsekin viittasi tuohon psalminkohtaan, kun hän puhui
ylipapille. Hän sanoi: ”Te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan
Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien keskellä” (Mk 14:62)
– Näin Hän samasti itsensä tuohon psalmin ”minun Herraani”.
Ja se toinen Herra on Voima eli Jumala itse.
Mutta mitä tarkoittaa tuo, että Jumala asettaa kaiken hänen
jalkojensa alle.
Siitä tulee sellainen mielikuva, että Jeesus on taivaassa ja
Isä täällä maan päällä alistaa ja nujertaa kaikki vastustelijat.
Ja viskaa heidät Pojan jalkoihin.

Mutta ei se näin mene.
Heprealaiskirje antaa siihen meille selityksen:
”Kristus on uhrannut yhden ainoan syntiuhrin ja asettunut
pysyvästi istuimelleen Jumalan oikealle puolelle.
Hän odottaa siellä, kunnes hänen vihollisensa pannaan korokkeeksi
hänen jalkojensa alle” (Hepr. 10:12-13).

Mutta miten? Heprealaiskirje vastaa:
”Sillä hän on jo yhdellä uhrilla tehnyt pysyvästi täydelliseksi ne,
jotka pyhitetään … Missä synnit on annettu anteeksi,
siellä ei enää tarvita syntiuhria” (Hepr. 10:14, 17)

Tästä raamatunkohdasta me ymmärrämme,
että vihollinen, joka pitää kukistaa, on nimenomaan SYNTI.
Se on voima, joka pitää miljoonia ihmisiä jatkuvasti otteessaan
ja orjuudessaan.

Jumala kukisti tämän vihollisen sillä tavoin, että antoi oman
Poikansa syntiuhriksi. Jumala Poika oli ainoa riittävä uhri
synnin voittamiseen. Ja sen Jumala antoi.

***
Mutta kuinka ihmiset pääsevät osallisiksi tuosta uhrista ja
tuosta syntien voittamisesta?

Siksi Jeesus sanoi juuri ennen taivaaseen astumistaan opetuslapsille:
”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille
luoduille. Joka uskoo ja saa kasteen, pelastuu. Joka ei usko,
se tuomitaan kadotukseen” (Mk 16:15).

Vielä selvemmin Jeesus sanoo Luukkaan evankeliumin mukaan, näin:
”… kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on Jeesuksen nimessä
saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista” (Lk 24:47)

Evankeliumin ja evankeliumin julistamisen ydin on juuri tässä:
Että ihminen saa sen kautta synnit anteeksi ja pelastuu.
Jeesus tekee uhrillaan täydelliseksi ne, jotka pyhitetään.
Jumala siis juuri tällä tavoin alistaa kaiken Poikansa jalkojen alle.
Jumalan työkaluna on evankeliumin julistus.
Jotka ottavat evankeliumin vastaan, ne ilman muuta alistuvat
Jeesuksen jalkojen alle. Siinähän on meidän suojapaikkamme.
Uskon ja kasteen kautta me sinne pääsemme.

Mutta evankeliumin julistaminen voi aiheuttaa myös päinvastaisen
vaikutuksen. Jotkut ihmiset torjuvat sanoman Kristuksen sovitustyöstä.
He hylkäävät tämän ainoan pelastavan sanoman.
He paatuvat ja kovettavat itsensä.

Raamattu kuitenkin opettaa, että kaikkien polvien pitää kerran
notkistua Kristuksen edessä, kun hän tulee.
Myös ne, jotka ovat torjuneet Jeesuksen,
alistetaan kerran Hänen jalkojensa alle.
Mutta se ei ole heille turvapaikka vaan tuomiopaikka.
He eivät tunteneet Kristusta ja siksi heidän osansa on ikuinen kadotus
ja ero Herrasta.

***

Onneksi opetuslapset ottivat tosissaan Jeesuksen antaman tehtävän.
Markuskin tietää kertoa, että Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen
”opetuslapset lähtivät matkaan ja saarnasivat kaikkialla.
Herra toimi heidän kanssaan ja vahvisti sanan tunnusmerkeillä”
(Mk 16:20).

Huomatkaa, että HERRA, siis Jeesus itse, oli heidän kanssaan
saarnamatkoilla. – Vaikka Hän oli juuri noussut taivaaseen.
Tämä kertoo siitä ”kaikkialla läsnä olemisesta”, joka liittyy
Jeesukseen taivaaseen astumiseen.
Hän on siellä, mutta hän on myös täällä.
(Tästä me puhumme tänään lisää meillä kotona seuroissa,
joten tulkaapa kuuntelemaan sinne!)

Taivaaseen astuneena Jeesus voi olla missä tahansa.
Myös tänään saarnatussa sanassa ja pyhässä ehtoollisessa.

Ja juuri tämän evankeliumin julistamisen avulla maailma
pikku hiljaa alistuu Pojan jalkojen alle (vaikka meistä ei suinkaan
aina näytä siltä).

Paavali kertoo tämän ”jalkojen alle alistamisen” viimeisen
tapahtuman. Hän kirjoittaa 1. Kor. 15:24-28.

”Sitten seuraa kaiken päätös, kun hän (siis Jeesus) luovuttaa
kuninkuuden Jumalalle, Isälle, kukistettuaan kaiken vallan,
mahdin ja voiman. Kristuksen on näet määrä hallita, kunnes
hän on saattanut kaikki vihollisensa jalkojensa alle.
Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.
Sillä ’Jumala on alistanut hänen jalkojensa alle kaiken’.
Kun sanotaan, että kaikki on alistettu hänelle, tämän
ulkopuolelle jää tietysti Jumala, joka itse on alistanut
kaiken Kristuksen valtaan. Sitten kun kaikki on saatettu
hänen valtaansa, silloin hän itse, Poika, alistuu sen valtaan,
joka on saattanut kaiken hänen valtaansa, ja niin Jumala
hallitsee täydellisesti kaikkea”

Synnin valta siis kukistuu evankeliumin julistamisen avulla.
Välittömästi sen jälkeen kukistuu myös tämä viimeinen vihollinen.
Paavalihan sanoi, että ”synnin palkka on kuolema”.

Missä syntiä ei enää ole, tai sitä ei meille lueta,
siellä ei enää ole myöskään kuolemaa.
Synnistä vapautettu ihminen on pyhä, hän elää ikuisesti.

Ja kerran tulee se päivä, jolloin koko kuoleman mahti tuhotaan.
Sen jälkeen ei kukaan enää kuole.
Ne, jotka ovat kadotuksessa, joutuvat elämään ikuisessa piinassa.
Mutta ne, jotka on liitetty Jeesukseen, elävät ikuisesti ilossa ja
rauhassa.

***
Siksi on niin tavattoman tärkeä toteuttaa Jeesuksen lähetyskäskyä:
Menkää kaikkialle maailmaan … julistakaa evankeliumi kaikille
luoduille … saarnatkaa parannusta ja syntien anteeksisaamista …
kastakaa … opettakaa.

Näin kaikki alistetaan Kristuksen jalkojen alle.

Ja ainakin itse haluaisin kerran nähdä sellaisen päivän,
jolloin voin Kristuksen valtaistuimen edessä sanoa:
Tässä olen minä, minun perheeni ja ne ihmiset,
jotka uskoit minun hoitooni.

Kiitos että kaikkien heidän elämässään teit pelastavan työsi.
Annoit heidän päästä osalliseksi syntiuhrista.
Ja voisit heidät omiksesi.

***

Silloin voisi toteutua se, mitä Kristus sanoo Ilmestyskirjassa
Laodikean seurakunnalle:
”Sen joka voittaa, minä anna istua kanssani valtaistuimelle,
niin kuin minäkin olen voittoni jälkeen asettunut Isäni
kanssa hänen valtaistuimelleen” (Ilm. 3:21).

USKONTUNNUSTUS