helatorstai, Luuk. 24:50-53, Petri Hiltunen

Petri Hiltunen
Paulus-seurakunta, Kouvola

9.5.2013 HELATORSTAI Lk 24:50-53

Kuulostaa aika oudolta!
Me ajattelemme niin, että jos joku ihminen on lähdössä pois,
tulee surullinen ja haikea olo.

Vaikkapa, kun Peppi Pitkätossu kertoi lähtevänsä merille isänsä kanssa.
Hänen pieni ystävänsä Annika istui silloin kuistilla.
”Tuntui aivan kuin kylmä käsi olisi tarttunut Annikan sydämeen.
Huvikummussa ei enää olisi Peppiä.
Ei enää ratsastusretkiä, ei hauskoja iltahetkiä.
”Ei koskaan, koskaan enää”, sanoi Annika.
Huvukumpu ilman Peppiä – Annika tunsi taas kylmän käden
puristavan sydäntään” (Astrid Lindgren, PP:n tarina 2002, 191-92).

Opetuslasten reaktio oli aivan päinvastainen.
Luukashan kertoi: ”… riemua täynnä he palasivat Jerusalemiin.
He olivat alati temppelissä ja ylistivät Jumalaa” (Lk 24:52-53).

Ainakin sen voimme tästä päätellä,
että opetuslapset eivät tunteneet itseään hylätyiksi.
He eivät ajatelleet, että nyt Jeesus on jossain tavoittamattomissa.
Syvä kuilu on tullut meidän ja Jeesuksen väliin.

MEIDÄN mielikuvamme on se, että kun Jeesus astuu taivaaseen,
Hän menee johonkin hirveän kauas.
Suorastaan ”tähtein tuolle puolen”.
Taivaan valtaistuimelle, maailmankaikkeuden yläpuolelle.

Mutta ei: Opetuslapset ajattelivat, että Jeesus on edelleen paikalla,
läsnä, tässä ja nyt.
– Tosin toisella tavalla kuin maallisen elämänsä aikana.
– Mutta silti TÄÄLLÄ, heidän keskellään.

Tuo ”Jumalan oikea puoli” tai se, että ”Jeesus on korotettu”,
ei tarkoita poissaoloa, vaan uudenlaista läsnäoloa.
Hän on lähellä ihmistä, niin kuin vain Jumala voi olla. Kaikkialla.

Ehkä meidän pitäisi tarkistaa omaa näkemystämme Jumalan
asuinpaikasta.
Se ei ole mikään tila tai paikka maailmankaikkeudessa.
Sellainen, jossa on Jumalan valtaistuin ja josta Hän hallitsee
linnunratoja ja tähtisumuja ja ihmisen elämää.

Jumala ei ole missään tilassa, ikään kuin muiden tilojen joukossa.
Jumala on kaiken olemisen ja elämän perusta ja edellytys.
Hänestä kaikki on lähtöisin.
Mutta Hän itse ei ole osa tätä kaikkea.

Jumalan läsnäolo ei ole paikallista vaan se on jumalallista läsnäoloa.
Jumala voi olla missä vain, milloin vain, miten vain.
Siksi tuo Jeesuksen ”istuminen Isän oikealla puolella” tarkoittaa sitä,
että Jumalan Poika tuli osalliseksi tuosta Jumalan kaikkialla olemisesta.
Hänkin voi ylittää ajan ja paikan rajat miten haluaa.

Ja näinhän Jeesus teki jo pääsiäisenä.
Hän vain poistui käärinliinojen sisältä. Ne jäivät kuin tyhjäksi
kotiloksi hautaan.
Hän tuli lukkojen läpi yläsaliin.
Hän poistui Emmauksen tien kulkijoiden näkyvistä ja oli
hetken päästä Jerusalemissa.
Hän siirtyi Jerusalemista Galileanjärvelle ja taas Öljymäelle.
– Ilman että Hänen täytyi kävellä tai ratsastaa aasilla.

Jeesus ei tosiaankaan ”mennyt pois”, kun Hän astui taivaaseen.
Vaan Hän siirtyi sellaiseen olomuotoon, jossa Hän voi olla
joka hetki kaikkien omiensa rinnalla.
Juuri näinhän Jeesus vakuutti opetuslapsilleen Öljymäellä,
ennen kuin nousi taivaaseen:
”Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman
loppuun asti” (Matt. 28:20).

Jeesuksen pois meneminen onkin oikeastaan Hänen TULEMISTAAN.
Hän ei ole enää sidottu Israelin vuoriin ja laaksoihin.
Hän ei ole enää vain 2000 vuoden takaisessa maailmassa.

Vaan Hän on Pyhän Hengen kautta läsnä kaikkialla siellä,
missä Jumala vaikuttaa.

Te muistatte sen kertomuksen opetuslapsista myrskyssä
Gennesaretinjärvellä.
Jeesus oli opettanut kansaa koko päivän ja vetäytyi sitten
vuorelle rukoilemaan. Hän tahtoi olla siellä Isänsä kanssa.

Samaan aikaan opetuslapset lähtivät veneellä palaamaan
järven yli Kapernaumiin. Ja tuli ankara myrsky.
Oli säkkipimeää ja taivas oli aivan pilvessä.

Mutta silti kerrotaan, miten Jeesus ”näki” opetuslastensa
olevan hädässä järvellä. Ei hän mitenkään voinut silmillään
nähdä johonkin 10 kilometrin päähän pilkkopimeässä.
Mutta kun Hän oli Isänsä kanssa,
Hän näki jumalallisen läsnäolonsa avulla, mitä Hänen omilleen kuului.

Samalla tavoin Jeesus on nyt Isänsä kanssa.
Ja Hän näkee mihin tahansa missä Hänen lapsensa kärsivät tai
ovat puutteessa tai hädässä.
Ei ole sellaista maankolkkaa johon Jeesuksen jumalallinen katse
ei ulottuisi.
– Kristus näki sinne Chilen kaivosmiesten hätään, kun he pari vuotta
sitten jäivät syvälle maan alle. Hän jopa toimitti heille Raamattuja
ja kuuli heidän rukouksensa.
– Kristus näkee jokaiselle sairasvuoteelle, missä Hänen ystävänsä
huokailevat kivuissaan ja peloissaan. Eikä Hän vain näe vaan Hän
myös itse tulee paikalle, vuoteen viereen.
– Kristukselle ei mikään elämäntilanne ole tuntematon.
Eikä Hänen kätensä ole liian lyhyt auttamaan ketään,
joka huutaa Häntä avuksi.

***

Monia ihmisiä on hämmästyttänyt se mitä tapahtui pääsiäisaamuna
Jeesuksen haudalla.
Maria Magdalena sai kohdata siellä Vapahtajan, vaikka ensin
luuli tätä puutarhuriksi.
Maria olisi varmaan halunnut halata Jeesusta, muta Hän sanoikin:
”Älä koske minuun. Minä en ole vielä noussut Isän luo” (Joh. 20:17).

Meistä tuo kuulostaa jotenkin tylyltä tai loukkaavalta.
Miksi ei Maria saisi koskea ylösnousseeseen Jeesukseen?

Jokin oli nyt ratkaisevasti muuttunut verrattuna maanpäälliseen
Jeesukseen. Suhde Häneen olisi nyt toisenlainen.

Paavali kirjoittaa: ”Niinpä emme enää arvioi ketään pelkästään
inhimilliseltä kannalta. Vaikka olisimmekin ennen tunteneet
Kristuksen pelkästään inhimilliseltä kannalta, emme enää tunne.
Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus” (2. Kr 5:16-17).

Jotkut Paavalin kuulijoista / lukijoista olivat tunteneet Jeesuksen
inhimilliseltä kannalta, siis ihmisenä ennen pitkäperjantaita.
Mutta nyt tilanne oli muuttunut.

Nyt Jeesus tunnetaan toisella tavoin.
Häntä voidaan koskettaa vain ”Isän luona”, niin kuin Hän
Mariallekin sanoi.
Kun Jeesus meni Isän luo, Hän veti meidätkin Isän luo – Hengessä.
Me olemme samassa Jumalan valtapiirissä, Jumalan valtakunnassa,
Jumalan läsnäolossa.

Me emme juhli poissaolevaa Jumalaa vaan hyvin lähellä olevaa
Jumalaa. Jo kasteessa meidän elämämme on kätketty Jumalaan.
Ehtoollisessa me saamme olla jatkuvasti Hänen yhteydessään.
Ja uskossa Hän on jatkuvasti läsnä meidän elämässämme.

Paavali kirjoittaa kasteesta näin:
”Jos teidät on yhdessä Kristuksen kanssa herätetty kuolleista,
niin tavoitelkaa sitä, mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu
Jumalan oikealla puolella. Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä,
älkää sitä, mikä on maan päällä. Tehän olette kuolleet ja teidän
elämänne on Kristuksen kanssa kätketty Jumalaan” (Kol. 3:1-3)

Siinä on hienosti tiivistetty Jeesuksen merkitys meille.
Kasteessa me olemme kuolleet, haudatut ja ylösnousseet,
niin kuin Jeesuskin oli.
Ja nyt meidän on uskon kautta ylösnousseina tarkoitus ikään kuin
astua Isän luo, niin kuin Jeesuskin astui.

Meidän ei ole tarkoitus elää alhaalla, maailmassa, maallisuudessa,
tämän maailman alkuvoimien alaisuudessa.

Ei vaan me elämme uutta elämää, ylösnousemuselämää.
Nyt meidän on tarkoitus elää jumalallista, pyhää elämää.

Itsessämme meistä ei siihen ole koskaan.
Mutta mehän olemmekin kuolleet.
Ja meidän elämämme on Kristuksen kanssa kätketty Jumalaan.

Tämä Kristus-elämä on pyhää.

***

Ja kerran myös meidän ruumiimme lunastetaan vapaaksi tästä
katoavuuden orjuudesta. Kun Kristus tulee takaisin.
Silloin me saamme ylösnousemusruumiin.
Ja pääsemme niille valtaistuimille, joista jo puhuin tänään kirkossa.

”Sen joka voittaa, minä annan istua kanssani valtaistuimellani,
niin kuin minäkin olen voittoni jälkeen asettunut Isäni kanssa
hänen valtaistuimelleen” (Ilm. 3:21)

(puhe perustuu suurelta osin Benedictus XVI:n ajatuksiin kirjassa
Jeesuksen viimeiset päivät 2013, 271-277)