Katsonko kohti vai ohitse?
Syykarin kaivo on käsite (Johannes 4).
Miten jostakin voi tulla käsite? Miten joku voi olla niin merkittävä paikka, henkilö, tapahtuma tai ilmiö, että sen pelkkä mainitseminen vie kuulijan mukanaan mielikuvien maailmaan?
Useimpien ihmisten elämä on tavallista – päivästä toiseen, vuodesta toiseen, elämästä kuolemaan.
Mutta sitten ovat taiteen, tieteen, urheilun, viihteen ja vallan tähdet, joiden elämä näyttää loistavan tähtien lailla. Muutamien viimeisten päivien aikana pelkästään miljoonat suomalaiset ovat seuranneet televisiosta, kun eri alojen ja lajien tähdistä on valittu se kirkkain tähdistö. Jotkut heistä ovat kaiken ylittäviä käsitteitä, joista puhutaan ja otetaan mallia.
Sykarin kaivon tapahtumasta tuli käsite. Vuosituhansien kuluttuakin se on osa ihmisen itseymmärrystä. Kaivolla tapahtui jotain syvästi puhuttelevaa.
Kaivon tapahtuma sinänsä oli yksinkertainen: kaksi janoista ihmistä kohtasi toisensa. Toisella oli ammennusastia, toisella ei. Astiaton sanoi astian omistavalle: ”Anna minun juoda astiastasi.”
Silti kaivon tapahtuma jäi eloon. Yksinkertainen syy unohtumattomalle tapahtumalle oli se, että juutalainen pyysi samarialaiselta – ja vieläpä yleiseltä naiselta apua.
Tilanteessa ylitettiin kieltoja ja käskyjä mennen tullen.
Viihteen tähdillä on nimensä kuten Elviksellä. Sykarin kaivon samarialaisen naisen nimestä ei ole tietoa. Sen sijaan naisen elämä ei jäänyt hämärän peittoon. Elämä on enemmän kuin nimi.
Sykarin naisen elämään kuului, että häntä ei katsottu silmiin. Hän oli huono nainen, monien miesten käyttämä ja hylkäämä. Siksi hän meni kaivollekin keskipäivän kuuman aikaan, kun muut viettivät siestaa. Ei tarvinnut nähdä toisten vältteleviä katseita.
Sitten tapahtui silmiin katsomisen ihme; ei enempää eikä vähempää.
Sykarin kaivon tapahtuman teki kuolemattomaksi kertomukseksi se, että Jeesus puhutteli ja pyysi apua ihmiseltä, jota vältettiin katsomasta. Jeesuksen edessä nainen hämmentyi: ”Kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta?”
Toisen katsominen, toisen varaan uskoutuminen, toisen kanssa keskusteleminen ovat elämän merkkejä; uskon, toivon ja rakkauden merkkejä.
Ohi katsominen ja toisen yläpuolelle asettuminen puolestaan ovat merkkejä hiipuvasta elämästä. Epäusko, toivottomuus ja välinpitämättömyys kuivattavat ja kuolettavat.
Jeesus sanoi: ”Joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä”.
Jeesuksen sanat koskettavat syvältä – aistien kuulemaa ja ymmärryksen tavoittamaa syvemmältä.
Jeesuksen sanat ulottuvat usko syvyyteen saakka.
Uskon sanat ovat sanoja, jotka kuvaavat rajan ylittämistä. Uskon sanat tavoittelevat ikuisen elämän lähteen kaltaista ulottuvuutta. Ikuisen elämän lähde puhkeaa sinne, missä uskotaan, missä otetaan yhteyteen ja antaudutaan yhteyteen.
Jos uskon sanat lakkaavat kuulumasta, rajan ylittämisen tahto ja mahdollisuus vaarantuu.
Kasteessa Jeesuksen seuraaja kutsutaan uskomaan ja rakastamaan. Kastetun elämään kuuluu elämä sanassa ja sakramenteissa, rukouksen hiljaisuudessa, armon osallisuudessa ja lähimmäisen rakastamissa.
Jeesuksen seuraajan elämä on sitoutumista niin ajallisten kuin iankaikkisten rajojen ylittämiseen.
Tänään iloitsemme uusista seurakunnan luottamushenkilöistä. Kutsumme heidät kantamaan vastuuta. Uskomme heidän tehtäväksi siitä huolehtimisen, että Pukkilan alueella mahdollistuu uskon ja rakkauden mukainen elämä.
Jokaisen ihmisen oikeus ja velvollisuus on uskoa ja rakastaa niin, että rajat ylittyvät siellä ja täällä. Epätoivon ja epäuskon uhan alla elävä luomakunta odottaa toisen lähelle tulemista ja arvostamista.
Jumala on uskon ja rakkauden lähde ja avaa lähteensä tavallisen elämän keskelle. Tavallinen, toista kunnioittava elämä on nimetöntä tähteyttä. Tavallinen, yksinkertainen luottamus Jumalaan on iankaikkisen elämän osallisuutta nyt ja kerran. Sykarin kaivolla tapahtui jotain, jota ilman ihmisyys näivettyy. Sykarin kaivo on käsite sille, mitä syntyy, kun uskalletaan luottaa toiseen, vaikka toinen olisi vieras ja outo.
Niin teki Jumalakin, ettei näivettyisi; meni kaivolle pyytämään vettä.