Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.
Jo alussa Sana oli Jumalan luona.
Kaikki syntyi Sanan voimalla.
Mikään, mikä on syntynyt,
ei ole syntynyt ilman häntä.
Hänessä oli elämä,
ja elämä oli ihmisten valo.
Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.
Tuli mies, Jumalan lähettämä, hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistajaksi, todistamaan valosta, jotta kaikki uskoisivat siihen. Ei hän itse ollut tuo valo, mutta valon todistaja hän oli.
Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen,
oli tulossa maailmaan.
Maailmassa hän oli,
ja hänen kauttaan maailma oli saanut syntynsä,
mutta se ei tuntenut häntä.
Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan,
hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi,
kaikille, jotka uskovat häneen.
He eivät ole syntyneet verestä, eivät ruumiin halusta, eivät miehen tahdosta, vaan Jumalasta.
Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.
(Joh. 1:1-14)
Johanneksen evankeliumin esipuhe tuo esiin Jeesuksen olemuksen ja toiminnan, joihin sisältyy Jumalan kirkkaus ainutlaatuisella tavalla.
Jeesuksen inhimillinen luonto, syntyminen tänne maailmaan, osoittaa Jumalan käsittämätöntä huolenpitoa ihmissukua kohtaan. ”Sana tuli lihaksi” (Joh. 1:1-4) merkitsee Jumalan Pojan tyhjenemistä jumalallisesta luonnostaan tullakseen olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen (Fil. 2.) kuitenkin ilman syntiä (Hepr. 2:14-18, 9:28). Lutherin sanoin Jumala ei Pojassaan vain sipaissut maan pintaa, vaan Hän upottautui meidän vereemme ja lihaamme. Jeesuksen maailmaantulon varsinainen tarkoitus on ”pelastaa kansansa sen synneistä” (Matt. 1:21).
Jumalan kaikki luomistyöt ovat hyviä. Ihmisen synti turmelee kaiken. Varjosta on vaikea astua valoon. Sisin huutaa kaikkia tummuuksia, jotka painavat mieltä. Tähän pimeyteen Kristus tuo valon (Jes. 9:1, Matt. 4:16). Luomiseen liittyy Pyhä Henki, joka heti toisessa jakeessa ”liikkui vetten yllä” (1. Moos. 1:2). Jordan-virran rannassa Johannes Jeesuksen pyynnöstä kastoi hänet. Kolmiyhteinen Jumala oli läsnä: Jumalan ääni taivaasta ja Pyhä Henki laskeutui kyyhkysen lailla Pojan päälle.
Jumala luo sanansa voimalla. Sanan tuleminen lihaksi on syvintä ilosanomaa. Jeesus toi tullessaan Jumalan valtakunnan lähelle jokaista meistä. Jumala luo vieläkin uutta. Joka ikinen kerta, kun joku meistä kääntyy uudelleen Jumalan puoleen ja löytää uudelleen hukassa olleen elämänilon tai näkee oman elämänsä uudessa valossa, tällöin Jumala luo uutta tai uudistaa meidät.
Yksi Jumalan lahja on rauha. Rauha–käsitteen sisältö käy ilmi lupauksista jotka Jumala (Jahve) antaa Israelille, jos Hänen käskynsä pidetään. Siihen kuuluu sopiva sade, yli vuoden riittävä sato, turva vihollisilta ja pedoilta, lasten runsaus ja terve suhde Jahveen – Jumalaan: ”Minä olen teidän Jumalanne, ja te olette minun kansani” (3. Moos. 26:3-13, vrt. Jes. 48:18). Rauha ja oikeus liittyvät läheisesti yhteen (Ps. 85:11, Jes. 54:13-15, 60:17). Tässä oikeus tarkoittaa toisaalta oikeaa alamaissuhdetta Jumalaan, toisaalta oikeaa suhdetta lähimmäisiin. Väärät profeetat julistavat rauhaa, vaikka rauhaa ei ole; he vakuuttavat valheellisesti, että kaikki on hyvin (Jer. 6:14, 8:11, 28:9). Pysyvä shalom vallitsee vasta Rauhan Ruhtinaan valtakunnassa (Jes. 9:5; vrt. 1. Kun. 2:23).
Usko tekee ihmisen vapaaksi, mutta rakkaus tekee hänet toisen palvelijaksi ja ottaa huomioon myös heikomman osapuolen. Rakkaudessa ihminen luopuu vaatimasta omia oikeuksiaan ja etsii toisen hyötyä ja yhteistä hyvää, kuten Paavali kirjoittaa: ”Kaikki on minulle luvallista, mutta kaikki ei ole hyödyksi” (1. Kor. 6:12).
Kristus on paimen, jonka ihmiset voivat tuntea omikseen. Jeesuksen inhimillisyys ei ollut vain lempeyttä ja sydämen jaloutta, vaan ennen muuta osallistumista jokaiseen ihmiskohtaloon ja alttiutta ihmisten raskaimpienkin kuormien kantamiseen: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” (Matt. 11:28) Seurakunnan rakentaa Kristus itse sille Pietarin tunnustukselle, että Jeesus on Messias, elävän Jumalan Poika (Matt. 16:16). Tämä on se erottava tunnus, joka estää seurakuntaa samastumasta muihin yhteisöihin, vaikka ”ohjelma” muuten kuulostaisikin samantapaiselta. Kristus-yhteisöön kelpaa jokainen, ja sen keskeisenä tehtävänä on liittää jäsenyyteensä kaikki. Siis meidän tehtävänämme on kutsua ihmisiä Jumalan yhteyteen. Tämä ei ole soluttautumista eikä vallanhalua, oman kannatuksen ja voiman lisäämistä. Kristuksella on jo kaikki valta, mutta se ei orjuuta, vaan vapauttaa, ei sorra, vaan pelastaa.
Kristinusko ei ole yksi taakka lisää, kun ilosanomaa saarnataan Jumalan armosta, Vapahtajasta ja syntien sovittajasta. Kristus johtaa elämään, joka on yltäkylläisyyttä. Yltäkylläisyys on jotakin, joka on vielä enemmän kuin elämä. Meillä on enemmän kuin kylliksi, kun saamme elää Jeesuksen seuraajina.