Rakkaat kristityt!
Tämän sunnuntain aiheena on totuus ja harha. Kesän aikana olemme tiedotusvälineitä seuratessamme kuulleet moneen kertaan kuinka Ukrainan kriisistä on selvästi olemassa kaksi totuutta. On lännen totuus ja on idän totuus. On se totuus, mitä julistetaan EU:ssaa tai Yhdysvalloissa ja on se totuus, mitä julistetaan puolestaan Venäjällä. Totuus näyttää aina siltä, miltä sen halutaan näyttävän.
Samanlaisen vastakohtaisuuden löydämme myös Lähi-Idästä. On Israelin totuus ja palestiinalaisten totuus. Ja jälleen moni valitsee kumpaa totuutta haluaa kuulla tai kumpaa totuutta uskoo.
Maailmalla tapahtuu joka hetki tavaton määrä erilaisia asioita. Uutiset kertovat maailman tapahtumat muutamassa minuutissa. Se on mahdollista, koska toimituksissa valitaan se totuus, mikä halutaan kulloinkin kertoa.
En sano tätä arvostellakseni – vaan siksi, että valtavasta tietotulvasta on vain tehtävä valintaa. Oikeastaan sellaista valintaa me teemme joka ikinen hetki. Äänten moninaisuudesta meidän korvamme erottaa sen äänen, joka tuntuu meille merkittävältä. Tai kaikesta ympärillämme olevasta me havaitsemme sen, mikä on meille tärkeää tai omissa silmissämme kaunista, rumaa tai muuten vain sen arvoista, että se kannattaa huomata.
On suuri kiusaus antaa jonkun muiden sanella meille elämän totuudet. On suuri kiusaus antautua johdateltavaksi. Historia – niin maallinen kuin kirkollinen historia- on täynnä esimerkkejä siitä, kuinka suuretkin joukot ihmisiä ovat antautuneet yhden ihmisen totuudelle ja kulkeneet harhaan.
Uutisista me voimme kerta toisensa jälkeen kuulla – kuinka ihmisjoukot antautuvat erilaisiin yhteenottoihin – koska jokin totuus ajaa siihen.
Mitä tekemistä tällä on päivän evankeliumin kanssa?
Evankeliumissa Jeesus puhuu kahdesta tiestä – kapeasta ja laveasta. Ajattelen niin, että tässä maailmassa tuo lavea tie on viitoitettu hyvin monella erilaisella kapealla väylällä. Toki sitä voi ajatella ikään kuin kentäksi, jossa ihmiset haahuilevat ilman määränpäätä. Mutta kuitenkin vielä vaarallisempana pidän sitä, että tuo lavea tie on todella viitoitettu monen monella kapealla viitoituksella.
Elämän vastuu uskotaan muille – erilaisille johtajille ja neuvojille. Tehdään vain, niin kuin joku toinen sanoo. Kun seuraan elämässäni aina toisten neuvoja ja ohjeita ja annan heidän ratkaista kaikki hankalat asiat – vastuu siirtyy toiselle ja voin hankalassa tilanteessa todeta: sinun syysi.
On varsin tavallista, että epäonnistumisten ja väärien ratkaisujen jälkeen syy löydetään jostakusta toisesta.
Elämässä vastuun siirtäminen muille johtaa elämän kadottamiseen. Elämä jää elämättä. Toteutan vain jonkun toisen ohjeita ja neuvoja. Pyrin olemaan mieliksi, mielyttämään muita. Onneton on se ihminen, joka joutuu sanomaan omasta elämästään: En vastaa itsestäni, en vastaa elämästäni. Elämä lipuu ohi kuin hiekka sormien välistä.
Elämään vievä portti on ahdas ja tie kapea, joka vie elämään. Mutta ajattelen, että tuo Jeesuksen viitoittama kapea elämänpolku tai ahdas portti ei johdu niinkään siitä, että hän olisi viitoittanut meille sellaisen ahtailla neuvoilla ja käskyillä ojitetun tien. Tien ahtaus johtuu muusta.
Näen kaksi asiaa. Portti on ahdas, koska sen läpi käyminen edellyttää vastuun ottamista omasta elämästä ja omista ratkaisuista. Tie on kyllä vapaa kulkea – mutta tietoisena omasta vastuusta. Teen ratkaisuni ja päätökseni itse – ja kannan myös syyllisyyteni tarvittaessa itse. Muut eivät valitse elämäni suuntaa. Kristus kutsuu elämään. Hän kutsuu elämään omaa elämää – ei kenenkään toisen elämän jatketta.
Vastuun ottaminen omasta elämästä on kutsu rehellisyyteen. Eikä se tie ole helppo. Ei ole aina helppoa olla rehellinen nimenomaan itselleen.
Mutta elämäntiellä on toinenkin ulottuvuus, joka tekee sen kapeaksi. Se ei edelleenkään liity vaatimuksiin – vaan juuri päinvastoin. Elämän tien tekee vaikeaksi se, että meidät kutsutaan suostumaan Jumalan armon ja rakkauden varaan. Meidät kutsutaan luottamaan siihen, että Jumalan antama elämä kantaa. Halu rakentaa oma kelvollisuus omien suoritusten varaan on kovin lähellä ihmismieltä. Siitä on niin vaikea luopua. On niin vaikea uskoa, että elämä on lahjaa.
Elämän tie on vapaiden kulkijoiden tie – vapaiden, jotka haluavat kulkea matkaansa silmät auki, ratkaisuja tehden, vastuunsa kantaen tietäen, että elämä kaikkineen on hyvän Jumalan lahjaa. Jumalan armo ja Kristuksen rakkaus kantaa.