Saarnan aiheeksi annettu evankeliumikatkelma on usein osa jostakin laajemmasta kokonaisuudesta. Niin tälläkin kerralla. Päivän evankeliumi liittyy kiirastorstai-illan tapahtumiin. Ehtoollisen ja jalkojen pesun jälkeen Jeesus jäi vielä keskustelemaan opetuslasten kanssa. Tämä keskustelu ja niin sanottu ylimmäispapillinen rukous on talletettuna ainoastaan Johanneksen evankeliumissa.

Nyt kuulemamme katkelman edellä on toisen Juudaksen, ei Juudas Iskariotin, kysymys: ”Herra, miksi teet niin? Miksi ilmaiset itsesi vain meille etkä maailmalle?” Saarnatekstimme on lähes kokonaan Jeesuksen vastaus Juudakselle. Vai pari jaetta lopusta on jätetty pois.

Noissa pois jätetyissä jakeissa Jeesus viittaa edessä olevaan kuolemaansa sanomalla, että tämän maailman ruhtinas on jo tulossa. Hän jatkaa: ”Mitään valtaa ei hänellä minuun ole, mutta tämän täytyy tapahtua, jotta maailma tietäisi, että minä rakastan Isää ja teen niin kuin Isä on minun käskenyt tehdä.”

Johanneksen tallettamassa tekstissä on ikään kuin sisäinen ristiriita. Jeesus ei ilmaise itseään muille kuin omilleen. Maailma ei voi saada häneltä Pyhää Henkeä. Kuitenkin kaikki tapahtuu nimenomaan siksi, että maailma saisi tietää. Kaikki tapahtuu siksi, että maailma uskoisi.

Maailma ei voi saada Pyhää henkeä. Maailman tulee kuitenkin tulla tuntemaan Jumalan rakkaus.

Tämän ristiriidan ratkaisu ovat opetuslapset. Opetuslapset silloin kerran, Jeesuksen seurassa eläneet ja hänen opetuksiaan kuunnelleet ihmiset. Samoin opetuslapset tänä päivänä, me jotka olemme kastetut Jeesuksen omiksi ja jotka uskon silmin katselemme häntä.

Omilleen Jeesus lupasi Pyhän Hengen, Auttajan, Totuuden Hengen. Tänään helluntaina mieliimme palautetaan se, miten Jeesuksen lupaus toteutui ja kristillinen seurakunta syntyi Pyhän Hengen vuodattamisen kautta. Mutta miksi Pyhä Henki on tarpeen? Mihin me häntä tarvitsemme?

Ensimmäinen helluntai toi mukanaan kieli-ihmeen. Jeesuksen opetuslapset puhuivat monilla eri kielillä, vaikka useimmat heistä olivat kouluja käymättömiä ja kielitaidottomia. He kertoivat Jumalan suurista teoista kielillä, joita he itse eivät osanneet. Pyhä Henki puhui heidän kauttaan.

Kielillä puhuminen on yksi niin sanotuista armolahjoista. Se on saanut kristikunnan keskuudessa paljon huomiota osakseen. On uskonnollisia ryhmiä, jotka pitävät kielillä puhumista vakuutena siitä, että asianomainen on saanut Pyhän Hengen kasteen, niin kuin he sanovat. Me luterilaiset olemme usein vähän häpeissämme tai vaisuina: eihän Pyhä Henki vaikuta keskuudessamme sillä tavalla.

On kuitenkin hyvä muistaa, mitä varten Jeesus lupasi Henkensä. Ei siksi, että me voisimme ylpeillä omalla hengellisyydellämme.

Jeesus sanoo Pyhää Henkeä Auttajaksi. Hän opettaa meitä ja palauttaa mieleemme Jeesuksen puheet. Jeesus sanoo myös, että Auttaja, Totuuden henki todistaa hänestä. Auttaja myös paljastaa synnin, vanhurskauden ja tuomion ja johdattaa Jeesuksen omat tuntemaan koko totuuden.

Lähdin tämän saarnanalussa liikkeelle saarnatekstiämme edeltävästä ja sitä seuraavasta. Totesin, että maailma ei voi saada Pyhää henkeä mutta että sanoma Jeesuksesta ja pelastuksesta on tarkoitettu koko maailmalle. Pyhä Henki auttaa Jeesuksen omia, että me voisimme viedä pelastuksen sanomaa maailmaan.

Apostoli Paavali selvittää kirjeissään monessa kohden Pyhän Hengen tehtävää ja lahjoja. Korinttilaiskirjeessään hän sanoo näin: ” Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia, mutta hän, joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi. Yhden ja saman Hengen voimasta toinen saa kyvyn jakaa viisautta, toinen kyvyn jakaa tietoa, toiselle sama Henki suo uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan, joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta. Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo.” (1. Kor 12:4-11)

Kielillä puhuminen oli ja on tarpeen sanoman eteenpäin viemiseksi. Sairaiden parantaminen tai voimallisten tekojen tekeminen on tarpeen toisaalta rakkauden tähden, Jumalan rakkauden tuomiseksi ihmisten ulottuville. Toisaalta ne ovat hyväksi siinä, että niiden kautta ihmiset pääsevät kosketuksiin Jumalan voiman kanssa ja näin voivat löytää uskon. Jumalan rakkaushan usein ilmenee juuri hänen voimallisissa teoissaan ja näin rakkaus ja teot vetävät Jumalan puoleen. Paavali kirjoittaa kirjeessään roomalaisille: ”Etkö ymmärrä, että Jumalan hyvyys johtaa sinut kääntymiseen?”

Oli kristityn saama armolahja mikä tahansa, se on kuitenkin aina lahjaa. Itse ei voi päättää: minä otan kielilläpuhumisen lahjan; minä haluan profetoimisen lahjan; minä haluan parantamisen lahjan. Jumala antaa omilleen sellaisia lahjoja kuin itse haluaa ja hyväksi näkee.

Armolahjat eivät koskaan ole myöskään niiden saajaa varten. Ne ovat seurakunnan tarpeita varten. Ne ovat olemassa uskon syntymiseksi ja vahvistumiseksi. Niiden avulla Jumalan rakkaus tulee ihmisten ulottuville.

Galatalaiskirjeen mukaan ”Hengen hedelmää [taas] ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.” (Gal 5:22-23) Pyhä Henki siis vaikuttaa myös asioita, joissa ei ole mitään ihmeellistä, dramaattista tai erityisen näyttävää. Jo se, että uskomme, on Pyhän Hengen vaikuttamaa. Usko voi syntyä ihmisen sydämeen vai Jumalan työnä.

Meillä on lupa olla aivan tavallisia pystykorvaluterilaisia ja luottaa siihen, että Pyhä Henki tekee työtään meissä arkisessa kutsumuksen täyttämisessä, hiljaisessa uskossa ja turvautumisessa Jumalaan sekä lähimmäisen armahtavassa rakastamisessa.

Samalla on hyvä pyytää, että emme itse asettaisi esteitä Jumalan lahjojen runsaammalle esiintulolle elämässämme. Voi olla, että Jumala olisi valmis antamaan meille enemmän, jos me olisimme valmiit vastaanottamaan.

Jumala on kasteessa ottanut omakseen meidät hänen nimeensä kastetut. Silloin hän on lukenut meidän hyväksemme Poikansa sovitustyön. Jeesushan kuoli meidän puolestamme, että me saisimme elää iankaikkista elämää. Tämän elämän yhteyteen kaste on meidät liittänyt. Emme kuitenkaan saa kuvitella, että kaste tehtynä tekona pelastaa. Kaste ja usko kuuluvat yhteen. Kaste on kuitenkin sellainen konkreettinen teko, jota ei voi meiltä ottaa pois. Kyse on vain siitä, elämmekö sitä elämää, johon kaste on meidät kutsunut ja liittänyt.

Kun Jumala on kasteessa ottanut omakseen, hän on samalla antanut Henkensä johtamaan omaansa. On hyvä huomata, että Pyhä Henki ei ole jokin irrallinen lisä tai jotain ekstraa uskovan elämässä. Jumala on yksi. Me puhumme hänestä kolmiyhteisenä Jumalana, Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Mutta ei ole kolmea Jumalaa, on vain yksi. Jos siis olemme Jumalan omia ja hänen yhteydessään, elämme Pyhän Hengen johtamaa elämää.

Oman ymmärryksemme rajallisuudesta johtuu se, että joudumme puhumaan rajattomasta Jumalasta erilaisin vertauskuvin ja likiarvoin. Meillä ei ole kykyä ymmärtää, mitä kaikkea hän on. Voimme käyttää monia erilaisia ilmauksia, jotka kertovat jotain Jumalan todellisuudesta, mutta koskaan emme voi käsittää kaikkea, mitä hän on.

Jumala on ikuinen, me katoavaisia. Hän on kaikkitietävä, kaikkinäkevä, kaikkialla läsnäoleva. Meidän tietämisemme on vajavaista, aistimme puutteelliset ja olemme aikaan ja paikkaan sidottuja. Hän on pyhä. Me olemme syntisiä. Hän on Luoja. me olemme luotuja. Hän on Henki. Me olemme lihaa, luuta ja verta.

Sanoin, että Jumala on Henki. Pyhä Henki ei siis todellakaan ole mitään ekstraa. Hän on – niin kuin sanomme – yksi Jumalan persoonista. Mehän uskomme, että Jumala on Isä, Poika ja Pyhä Henki. Rajallisen ymmärryksemme takia joudumme käyttämään Jumalasta tällaisia ilmaisuja. Katselemme häntä ikään kuin eri näkökulmista. Tarkastelemme hänen toimintaansa maailman Luojana ja elämän ylläpitäjänä. Silloin sanomme häntä Isäksi. Puhumme hänestä maailman Vapahtajana, syntien sovittajana. Silloin sanomme häntä Pojaksi. Ja kun puhumme hänestä uskon alkajana ja ylläpitäjänä sekä elämän suunnan näyttäjänä, silloin puhumme hänestä Pyhänä Henkenä.

Helluntaina saamme viettää seurakunnan syntymäpäivää. Antaessaan Pyhän Hengen seuraajilleen Jeesus perusti kristillisen kirkon viemään pelastuksen sanomaa kaikkeen maailmaan. Sanoma on tavoittanut meidät. Nyt on meidän vuoromme viedä viestiä eteenpäin. Mutta ei omiin voimiin ja taitoihin luottaen vaan Pyhän Hengen voimassa.

Saarnani Hailuodon kirkossa,
Pentti Kortesluoma