Jeesus sanoi: ”Teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin poski. Jos joku vie sinulta viitan, anna hänen ottaa paitasikin. Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinulta jotakin vie.
Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.”
(Luuk. 6:27-31)
Jälleen tänä kesänä sain olla rippileirillä. Ovathan ne työläitä elämyksiä, mutta sittenkin valtava mahdollisuus yrittää välittää hyvän elämän avaimia! Joka vuosi katselen ryhmää sileitä, elämää täynnä olevia kasvoja. Ei rypyn ryppyä, kuinka voisikaan olla, 15-vuotiaalla. Meillä vanhemmilla ikä jo näkyy. Mietin, onko kyse pelkästä vanhenemisesta, vai jättävätkö vastoinkäymiset omat jälkensä. Kuinka helppo olisikaan sanoa sana sanasta ja kaksi parhaasta, antaa kuulua, missä kaappi seisoo ja kuka tietää kaapin paikan. Kuinka säilyttää itsekunnioitus tekemättä itsestään ylikäveltävää kynnysmattoa? Voisiko olla niin, että naapurin kanssa kinaamalla kiusaan viime kädessä itseäni? Ennakkovaroitus, seuraa itsestäänselvyyksien itsestäänselvyys, mutta sanon tämän vaikka siksi, että emme unohtaisi. 1. maailmansodan rauhanehdot koettiin Saksassa epäreiluiksi. Ajatus kostosta tai takaisinmaksusta jäi itämään. 2. maailmansodalla oli varmasti muitakin syitä, mutta kosto oli yksi. Sodassa kuoli Wikipedian mukaan 62 miljoonaa ihmistä.
Luuk. 6:31: ”Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille” löytyy ajatuksena lähes kaikista maailmanuskonnoista. Kysymys ei kuitenkaan ole lähes loputtomaan jälleensyntymisen kehästä, syyn ja seurauksen laista – ”Jos nyt olit tuhma, seuraavassa elämässä synnyt kärpäsenä tai hyttysenä.” Johanneksen evankeliumin 9. luvun alussa Jeesus vastaa opetuslasten ajatukseen kärsimyksestä tekojen rangaistuksena, että ”Jumalan tekojen pitää tulla julki” – ja sitten Jeesus parantaa sokeana syntyneen. Jumalan sana ohjaa meidät pois itsesovituksesta, siitä, että olemalla hyvä tai parempi ihminen jotenkin ansaitsisimme pelastuksen. Usko synnyttää halun jotenkin ”elää ihmisiksi” eli yrittää kulkea uskon tiellä, huono ilmaus, mutta jotenkin rietasta elämäntyyliä tai muiden kiusaamista vältellen. Sitä kutsutaan kilvoitteluksi, mutta sittenkin me olemme ja elämme Jumalan ARMOn varassa. Halu rakentua Raamatun sanasta, kristittyjen yhteisestä kokoontumisesta, ehtoollisesta ja rukouksesta, kaikki tämä tärkeä ja arvokas tulee sitten, kun Jumala ARMOsta houkuttelee meidät lähelleen. Usko syntyy, kun Jumala jotenkin omalla merkillisellä, ainutlaatuisella, mystisellä tavallaan pysäyttää ja puhuu, minulle. Minun tehtäväni on sanoa: ”Tahdon, tule sydämeni Herraksi.”
Markuksen evankeliumin 10:17 kerrotaan miehestä, jota ajoi Jeesuksen luo todellinen huoli pelastuksesta. Huolta pelastuksesta korostaa Markuksen maininta, että mies ”tuli juoksujalkaa”. Jeesuksen aikana ei juoksenneltu ympäri maita ja mantuja halpatyönä teetetyt kalliit tossut jalassa, vain suuri hätä tai ilo sai ihmiset juoksemaan.
Rikas mies tarkoittaa suuren neuvoston jäsentä. Luukas tähdentää, että arvohenkilö jäi kuuntelemaan Jeesuksen sanoja rikkaiden vaikeudesta päästä Jumalan valtakuntaan. Jeesus on yhtä Jumalan kanssa, mutta hän silti torjuu tarkkaan itsestään määreen ”hyvä”. Paavali kuvaa Fil.2:6-7 Jeesuksen ihmisenä olemista näin:
”Hänellä oli Jumalan muoto,
mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan
olla Jumalan vertainen
vaan luopui omastaan.
Hän otti orjan muodon
ja tuli ihmisten kaltaiseksi.
Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa,
Jakeiden 18-20 Jeesuksen vastauksen pohjalla on ilmeisesti Miika 6:8: ”Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä, mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen Jumalaasi kuunnellen.”
Mies ei ymmärrä Jeesuksen kehotusta noudattaa käskyjä, sillä tuon ajan juutalaisuudessa 10 käskyä oli ympäröity 613 lisäkäskyllä ja kiellolla. Niinpä Jeesus palauttaa miehen sanan alkulähteille ja osoittaa, että mikäli ihminen haluaa pelastua hyvää tekemällä, hänen on täytettävä kaikki käskyt. Jeesus asetti hänet – ja meidät – lain ehdottomuuden eteen, että hän – ja me – ymmärtäisimme olevamme kykenemättömiä itse pelastamaan itseämme. Ja tällä en viestitä, etteivätkö Jumalan antamat 10 käskyä olisi ylittämätön ohje elämässä, joka pitää meidät oikealla tiellä.
Myöhemmin Matteus kertoo (22:37), kuinka Jeesus kiteytti koko lain taulujen sisällön rakkauden kaksoiskäskyyn: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”.
Jeesus puhuu rikkaiden vaikeudesta päästä Jumalan valtakuntaan, koska omaisuus, raha, mammona ottaa Jumalan paikan sydämessä. VT:ssa rikkautta ei pidetä syntinä, vaan erityisenä siunauksena. Luukkaan evankeliumin 16:ssa luvussa löytyy Jeesuksen opetusta vaurauden ja mammonan oikeasta käytöstä. Vielä olennaisempaa kuin pohtia omaa pankkitiliä on miettiä, mikä yleensä erottaa meidät Jumalasta tai toisistamme. Oman syntisen luontomme kanssa taistellessa on vaikea uskoa. On vaikea uskoa ja hyväksyä, että Jumalalle kaikki on mahdollista, vaikka olen niin käsittämättömän syntinen. Jos maltan päästää omista esteistäni irti ja annan Jumalalle mahdollisuuden, niin tunne ja tieto on kuin myllynkivi otettaisiin kaulasta. Uskon syntyminen ja uudistuminen on Jumalan ihme joka päivä.
Vaikeimmallakaan hetkellä ei pidä vaipua epätoivoon, tai no, olisi ehkä hyvä yrittää antaa Pyhän Hengen parantavalle voimalle tilaa. Maailman kamaluuksista huolimatta me olemme voittajan puolella. Tapahtuipa mitä tahansa, Jeesuksen tähden meillä on pettämätön toivo. Rohkeasti meidän tulee pitää uskon lamppua esillä ja palamassa. Kuten Jeesus sanoo (Mark. 10:27): ”Jumalalle kaikki on mahdollista.” Omien voimavarojemme mukaan meidän tulisi huomata ja nähdä lähimmäisimme, antaa kaverille kokemus, että minä kuuntelen sinua. Uskon, että huomatuksi tulemisen kokemus antaa tunteen oman elämän merkityksestä. Uskon, että huomatuksi tuleminen ja oman paikan löytäminen rippileirillä tai sen jälkeisessä nuorisotyössä tai tässä jumalanpalvelusyhteisössä auttaa merkityksellisen Jumala-suhteen syntymisessä. Mieleemme, sydämeemme jää tilaa Jumalalle, joka yksin pystyy täyttämään kaipauksemme. Jumalan luota löydän rauhan niin kuin ei mistään muualta. Silloin Miikan kirjan sanat alkavat elää mielessämme aivan uudella tavalla
Miika 6:8: ”Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä, mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen Jumalaasi kuunnellen.”