– elävä = virtaava vesi on hyvää, hajutonta, mautonta ja väritöntä
– ilman vettä ei kasvi, eläin eikä ihminen voi elää
– vettä tärkeämpää on vain hengitysilma tai auringon valo ja lämpö

– vesi mainitaan Raamatussa satoja kertoja joko
vertauskuvallisessa tai konkreettisessa merkityksessä esim.
paimenpsalmi

– ensimmäisen kerran vesi mainitaan luomiskertomuksen alussa
ennen kuin valoa oli olemassa
– alussa oli Jumala, vesi ja henki
– Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki
liikkui vetten yllä. (1. Moos. 1:2)

– evankeliumi vie lehtimajajuhlille Jerusalemiin
– pääsiäisen ohella vuoden tärkein juhla
– vietettiin syksyllä viikon ajan
– juhlan päätöspäivänä papit toimittivat temppelissä kiitosuhrin
– ylipappi haki juhlakulkueessa kultaisella astialla Siloan lähteeltä
vettä
– vesi kaadettiin alttarin lähelle maahan
– vesi oli vertauskuva siunauksesta, jonka Jumala oli kansalleen
antanut

– juuri tuona juhlan huippuhetkenä Jeesus alkoi puhua itsestään
elävän veden lähteenä
– hän suorastaan huusi: Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni
ja juokoon!
– vesi on tässä Pyhän Hengen vertauskuva

– epistolakertomuksessa puolestaan eletään aikaa, kun Jeesus on
ylösnoussut
– Jeesus oli palannut taivaaseen ja hänen seuraajansa osallistuivat
keväiseen helluntaijuhlaan Jerusalemissa
– helluntaita vietettiin seitsemän viikkoa pääsiäisestä (noin 50
päivän)
– juhla kesti vain yhden päivän, mutta silti Jerusalemiin tuli paljon
pyhiinvaeltajia hyvin kaukaakin

– Jeesuksen seuraajat pysyttelivät yhdessä, osa tunnetaan nimeltä,
osa pysyy nimettöminä
– paikalla saattoi hyvinkin olla 120 henkeä (Apt. t. 1:15)
– ensimmäinen seurakunta oli rakkauden ja huolenpidon paikka
– ensimmäisten kristittyjen usko ei syntynyt paljosta yrittämisestä
vaan se oli Jumalan työtä heissä

– Vanhan testamentin lukukappale kertoo profeetta Eliasta, joka ei
kohdannut Jumalaa myrskyssä, maanjäristyksessä eikä tulessa
vaan tuulen hiljaisessa huminassa
– sellainen meidän Jumalamme on. Hän tekee hiljaista työtään
meidän sydämessämme