Rakkaat kristityt!
Jumala ei ole oikeudenmukainen. Elämä ei ole oikeudenmukaista. Kaikkia ei kohdella samalla tavalla. Jos muuta odotamme, petymme odotuksissamme kerta toisensa jälkeen.
Kun me ihmiset teemme sääntöjä, erilaisia lakeja ja ohjeita – niissä yleensä pyritään oikeudenmukaisuuteen. Yleinen oikeustaju sanoo, että kaikkia ihmisiä on kohdeltava samalla tavalla. Ja niin säännöt on laadittava. Niin tulee tehdä.
Samasta rikkomuksesta seuraa samanlainen rangaistus.
Silmä silmästä, hammas hampaasta – niin sanoo yksi varhaisimmista laeista, Hammurabin laki. Sitä olisi loppuun asti viety oikeudenmukaisuus. Loukatuksi tullut pitää oikeutenaan loukata takaisin.
Tämän sunnuntain aiheena on armahtaminen. Armahtaminen on sitä, ettei pidetä kiinni oikeudenmukaisuuden vaatimuksesta.
Oikeudenmukaisuuden vaatimus tarkoittaa kostamisen hyväksymistä. Esimerkkejä kostamisesta maailma on täynnä. Terrori-iskut, sodat, hyökkäykset, riidat, erot… niin ties mitkä kaikki yhteenotot ovat karuja esimerkkejä siitä, kuinka on pidetty kiinni oikeudesta kostaa se vääryys, mitä on koettu. Silmä silmästä, hammas hampaasta.
Jeesuksen opetus Jumalasta on kerta kerran jälkeen yhtä radikaalia. Hän yllättää yhä uudestaan. ”Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa.” Armahtaminen on jotain muuta kuin oikeudenmukaisuutta. Oikeudenmukaisuuden vaatiminen sulkee tilan – armahtaminen avaa sen.
Jeesuksen opetukseen kätkeytyy syvä viisaus. Olkaa valmiit armahtamaan. Älkää tuomitko. Älkää julistako ketään syylliseksi. Antakaa.
Kristus avaa elämän eteenpäin. Vapahtajan sanat ovat täynnä toivoa. Hän ei milloinkaan sulje tietä ja tavalla tai toisella toteaisi: nyt olet umpikujassa – tästä ei mikään tie vie eteenpäin. Me tiedämme evankeliumeista, kuinka hän kohtasi eri tavoin elämän sivuraiteille joutuneita – niitä, jotka muut olivat sulkemassa yhteisön ulkopuolelle – ja aina hän osoitti tietä eteenpäin.
Näin oli silloin, kun matkan varrelle osuivat spitaaliset, aviorikoksesta kiinniotetut, publikaanit – eli he, jotka keräsivät miehittäjälle veroja, eri tavoin sairaat, jotka olivat jo menettäneet toivonsa… Kristus avasi tien eteenpäin.
Joskus elämä on solmussa. Se voi olla solmussa monesta erilaisesta syystä. Sinä tiedät omat solmusi, sen mikä on tuntunut hyvin kipeältä. Aivan tavallisesta naru tai köysi solmusta voi ottaa oppia – ne eivät koskaan aukea kiristämällä. Jos vain vetää – solmu on aina vain tiukempi. Ratkaisut elämässä harvoin löytyvät vaatimalla. Kun puolisot alkavat vaatia toisiltaan – ei yleensä seuraa mitään hyvää. Kun ystävät alkavat vaatia toisiltaan – ei seuraa mitään hyvää. Kun työtoverit alkavat vaatia toisiltaan – harvoin seuraa mitään hyvää. Kun kansat vaativat toisiltaan – välit vain kiristyvät. Solmut aukeavat vain löysäämällä. Hellitä, jos haluat, että elämäsi solmut aukeavat.
Jos edes hetkeksi ottaisimme Jeesuksen sanat todesta ja noudattaisimme niitä – voisimme kokea ihmeen. Solmut alkavat aueta. Oikeudenmukaisuutta vaatimalla harvoin löytyy ratkaisuja, vaatimukset vain kiristävät elämän kipeitä tilanteita.
Armahtaminen luo tilan, jossa asiat voivat muuttua. Anteeksiantamus antaa mahdollisuuden toimia toisin. Niin kauan kuin vedämme toisiamme tai työnnämme toisiamme – emme voi tehdä muuta kuin panna vastaan.
Armo on avain. Jeesuksen uhri täytti kaiken oikeudenmukaisuuden vaatimuksen. Jumalan sydän on täynnä armoa. Hän on armollinen – hän avaa elämän eteemme.