Kun tänään, Kärsimyksen sunnuntaina, siirrymme paastonajassa syvimpään vaiheeseen, teemme sen seuraten Jeesuksen matkaa kohti Jerusalemia, kohti kärsimystä ja kuolemaa. Evankeliumikatkelmamme kuuluu laajempaan kokonaisuuteen, jonka alussa kerrotaan näin: ”Jeesus vaelsi kohti Jerusalemia. Hän kulki kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja opetti.” (Luuk.13:22) Todennäköisesti hän kulki pohjoisesta Galileasta etelään nykyisen Jordanian puolella, Pereassa, joka myös kuului Herodes Antipaan hallintopiiriin.

Onhan aika yllättävää, että fariseukset tulivat varoittamaan Jeesusta hengenvaarasta ja kehottivat häntä lähtemään pois Herodeksen valta-alueelta. Yllättävää se on siksi, että tiedämme fariseusten, hengellisen eliitin, tehneen pakanallisen hallintovallan kanssa yhden asian liiton. Se yksi yhdistävä asia oli Jeesuksen Kristuksen tuhoaminen tavalla tai toisella. Markus kertoo siitä evankeliuminsa alkupuolella pian Jeesuksen julkisen toiminnan alkamisen jälkeen: ”Mutta fariseukset menivät ulos ja ryhtyivät heti Herodeksen kannattajien kanssa suunnittelemaan, miten saisivat Jeesuksen raivatuksi pois tieltä.” (Mark.3:6).
Voi siis olettaa, että Jeesuksen luo tulleilla fariseuksilla ei sittenkään ollut tavoitteenaan Jeesuksen suojelu, vaan jotain muuta. Samoin tilanteen ymmärsi Jeesus lähettäessään vastauksen Herodekselle. ”Menkää ja sanokaa sille ketulle.” Kettu ei voimillaan pärjää, sen on turvauduttava oveluuteen. Silti se on petoeläin. Herodes oli jo aiemmin saanut runsaasti paheksuntaa osakseen vangittuaan ja teloitettuaan Johannes Kastajan. Ehkä hänellä nyt oli tavoitteenaan vain siivota Jeesus pois alueeltaan ja siten välttyä ikävyyksiltä. Aivan selvästi Jeesus ymmärsi fariseusten olevan Herodeksen lähettiläitä ja vastauksen kantautuvan hallitsijan korviin.

Surullisella tavalla päivän evankeliumin asetelma tuntuu liian tutulta tämän hetken Suomessa. On pakko vielä ottaa esille kolmen viikon takainen Älä alistu -kampanja, jossa muutaman, Raamatun sanalle uskollisen, järjestön nuorten aloitteesta haluttiin myönteisellä tavalla tuoda esiin raamatullinen näkökulma ihmisen seksuaalisuuteen. Netissä julkaistu video on saanut vastaanoton, joka hakee vertaistaan. Yhden ihmisen oman elämän tilitys on ehditty vääntää ja vääristää valtavan monella taholla. Erittäin surullista on, että ensimmäisten tuomitsijoitten ja ilmeisen tahallisten väärinymmärtäjien joukossa on ollut kirkkomme piispoja arkkipiispasta alkaen. On puhuttu vihakampanjasta. Ilmeisesti monet ovat näin puhuneet kuuntelematta ja katselematta koko videota, sillä minkäänlaisesta vihasta siinä ei ole tietoakaan. Huikealla tavalla myös kirkon valtaeliitti ja valtiovalta ovat löytäneet toisensa yhden asian liitossa. Kulttuuriministerin lehtitietoihin perustuva kommentti televisiolle kuului: ”Se suorastaan ällöttää”. Vielä huolestuttavampaa on, että oikeusministeri on allekirjoittanut vaatimuksen kirkon taloudellisen tuen poistamisesta niille järjestöille, jotka vaikuttivat kampanjan taustalla.

Jeesuksen vastaus fariseuksille painotti sitä, että hän jatkaa tiensä kulkemista ja työnsä saattamista päätökseen. Samalla tavalla meidän on kristittyinä uskallettava asennoitua niihin asioihin, joiden tiedämme olevan Raamatun sanan mukaisia. Silloinkin on uskallettava pitäytyä Raamatun sanaan, kun suuri enemmistö on vaatimassa uhkaustenkin kanssa muunlaista tietä. Kristittyinä ei ole meidän valintamme, että tällä hetkellä kysymys keskittyy paljolti ihmisen seksuaalisuuteen ja erityisesti homoseksuaalisuuteen. Valinnan on tehnyt se ilmeinen enemmistö, joka aikamoisen vihan ja painostuksen voimalla on nyt vaatimassa Raamatun sanasta luopumista.

Tänään, huomenna ja kolmantena päivänä. Näin Jeesus kuvasi lähitulevaisuutta. Ilmaus on juutalaisuudessa paljon käytetty, eikä se merkitse tarkkaan kolmen päivän mittaista matkaa vaan lyhyttä Jumalan määräämää aikajaksoa. Jeesuksen kärsimyksen ja kuoleman hetki, tehtävän täyttyminen oli lähellä. Ei vielä kolmen päivän päässä, mutta matka oli jo suunnattu sinne, missä hänen kirjoitusten mukaan oli määrä kärsiä kertakaikkisena syntiuhrina koko maailman puolesta. Jeesuksen vastaus ilmensi syvää rauhaa ja vakuuttuneisuutta siitä, että kaikki tapahtuu Jumalan valitsemalla ajalla. Ennen perille pääsyä ja ajan täyttymystä ei Herodeksellakaan olisi mitään mahdollisuutta tehdä Jeesukselle yhtään mitään.

Suomen evankelis-luterilaisen kansankirkon alasajo on valitettavasti käynnissä. Kirkkoa koskevien uutisten seuraaminen vetää hiljaiseksi. Tuntuu siltä, että vauhti kiihtyy paljon nopeammin kuin kukaan olisi pahimmissa painajaisissaankaan kuvitellut. Jumalalla ja vain Jumalalla on vastaus siihen, miten tämänhetkisessä syöksykierteessä lopulta käy. Tämän päivän evankeliumista kelpaa lainata Jeesuksen antama esikuva. ”Mutta tänään ja huomenna ja seuraavanakin päivänä minun on jatkettava kulkuani –”. Tiedämme, että Jumalan aikajakso on lyhyt. Siksi juuri tänään, huomenna ja kolmantenakin päivänä on tehtävä työtä. Sitä enemmän meillä on mahdollisuus ilolla antaa omastamme Jumalan sanalle uskollisille järjestöille, mitä enemmän niiltä kirkon ylätasolta leikataan pois. Esimerkiksi oikealle kristilliselle lähetystyölle annettu euro ei tee ketään yhtään köyhemmäksi, päinvastoin.

Jeesuksen kova sana Jerusalemille, profeettojen tappajalle, sisältää sekin viestin monelle eri ajalle. Jeesuksen aikaisen Jerusalemin tuomio oli historian mittakaavassa lähellä, vajaan neljän vuosikymmenen päässä. Vuonna 66 alkoi juutalaissota, joka huipentui Jerusalemin ja sen temppelin hävitykseen vuonna 70. Ehkä koskettavin ja meillekin puhuttelevimmaksi osoittautuva sana on temppeliä koskeva ennustus: ”…teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille.” Suomenkielinen käännös kyllä välittää ajatuksen, mutta karmaisevan tehokkaasti Jeesus sanansa asettaa. Alkukielellä viesti on lyhyesti ”teidän talonne jää teille”. Talojen talo oli tietenkin Jerusalemin temppeli, mutta erityisen siitä teki kaikkein pyhin, Jumalan kirkkauden asuinsija. Kun ”talo jää teille”, ajatus sisältää pelkän kuoren jäljelle jäämisen. Merkillisellä tavalla juutalainen historioitsija Josefus kuvaakin Juutalaissodan alkuvaihetta kertoen siitä, kuinka Jumalan kirkkaus poistui temppelistä! Sen jälkeen tuhoa ei voinut enää mikään pysäyttää.

Israelin kansan historia sisältää monta sellaista vaihetta, jossa Jumala kutsuu ja haluaa koota kansan suojaansa. Aina on kuitenkin tähän mennessä lopulta toteutunut se, minkä Jeesuskin sanoo: ”Mutta te ette tahtoneet tulla”. Me tiedämme, että tällä karulla historialla on kuitenkin myös kääntöpuoli. Israelin kansan hylkäävä vastaus on Jumalan tahdosta vaikuttanut evankeliumin kutsun ulottamisen kaikkialle maailmaan. Niin kuin Jumala oli tahtonut koota valitun kansansa lapset, niin hän on yhtä suurella rakkaudella tahtonut koota meitäkin. Meillä on ihmeellinen historia siinä, että niin usein suomalaisina olemme tahtoneetkin tulla. Suomalaiset herätysliikkeet ovat hämmästyttävä todiste Jumalan lähettämän evankeliumin voimasta. Kun nyt herätysliikkeistä Jumalan sanalle uskollisimmat ovat laajan hyökkäyksen ja painostuksen kohteina, on täysi syy huolestua siitä, mitä Herran temppelille Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisällä tapahtuu. Pelottavalla tavalla tie kulkee siihen suuntaan, jossa ”talo jää pelkästään ihmisille”. Me tarvitsemme kaikki yhdessä Psalmin 51 rukousta ja Jumalan antamaa apua rukoukseemme: ”Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi. Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä” (Ps.51:13,14).

Kärsimyksen sunnuntain saarna on vienyt synkille poluille katselemaan vaikeita ja kipeitä näkyjä. Emme saa kuitenkaan unohtaa, että Herramme Kristus lupaa meille myös lohdutuksen. Vaikka Israel ei vastannut kutsuun, Jeesus antaa ymmärtää, että sekin päivä tulee, jolloin hänet otetaan oikein vastaan, todellisena Messiaana ja Pelastajana. Vaikka hänelle hoosiannaa kohta huudettiinkin, ei lupaus vielä silloin toteutunut. Sen lupauksen toteutuminen on edessä päin. Sen päivän tarkkaa aikaa ei Jeesuksen omien sanojen mukaan tiedä kuin Taivaallinen Isä yksin. Toisaalta Jeesus kuitenkin kuvaa hyvin tarkkaan niitä asioita, jotka liittyvät hänen paluunsa päivän tulemiseen. Moni sanoo, että halki vuosisatojen monet merkit ovat jo näkyneet, eikä silti näy tapahtuvan mitään. Meidän on muistettava, että Israel kansana liittyy suoraan Jeesuksen lupaukseen. Vasta meidän aikanamme on jälleen tilanne, jossa Israel kansakuntana on olemassa. Siksi voimme päätellä, että Jeesuksen tavoin olemme matkallamme hyvin lähellä. Tänään ja huomenna ja seuraavanakin päivänä minun on jatkettava kulkuani. Jos meille nyt kelpaa tunnustaa Jeesus Kristus omaksi Herraksemme ja vapahtajaksemme, silloin saamme kerran hänen oman kansansa kanssa tervehtiä häntä riemuiten: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!”

Tänään matkallamme on levon ja virkistyksen hetki. Meidän puolestamme kärsinyt ja kuollut, mutta kuoleman voittanut Herra Kristus kutsuu jokaista ehtoollispöytään. Hän kutsuu meitä sinne syntien anteeksiantamusta omistamaan ja varustautumaan jäljellä olevalle matkalle.