4. sunnuntai pääsiäisestä, Joh 4:5-42, Martti Muukkonen

Martti Muukkonen
Nurmijärven seurakunta

Ekumeeninen partiokirkko, Pyhän Nektarios Eginalaisen kirkko, Klaukkala, Nurmijärvi

Viime tiistaina oli Yrjön päivä. Partiolaiset kautta maailman viettävät Pyhän Yrjön, Yrjänän, Georgen tai Georgioksen päivää omana juhlapäivänään. Eri kulttuureissa hänellä on hieman erilainen nimi. Kuitenkin yli erilaisten kulttuurirajojen, Pyhän Yrjön esimerkki rohkaisee kaikkia partiolaisia toimimaan niin kuin on oikein.

Päivän tekstimme kertoo tilanteesta, jossa eräs nainen kaivolla Jeesuksen kanssa. Onko siinä mitään ihmeellistä? Meidän näkökulmastamme ei ole. Mutta tässä tekstissä me kohtaammekin vieraan kulttuurin, jossa on meille vieraat tavat.

Kuten sanoin, partiolaiset viettävät yrjönpäivää eri puolilla maailmaa, erilaisissa elämäntilanteissa ja erilaisissa kulttuureissa. Partiolaisuuteen kuuluu vieraiden kulttuurien kohtaaminen ja niiden ymmärtäminen. Muuten ei olisi kansainvälistä partioliikettä. Olisi vain kunkin maan omat kansalliset liikkeet. Se, että olemme tänään ortodoksisessa kirkossa muistuttaa meitä myös siitä, että voimme tuntea yhteyttä yli kirkkokunta- ja jopa yli uskontorajojen.

Mitä tämä teksti opettaa meille partiolaisina vieraan kulttuurin kohtaamisesta?

Yritetäänpä päästä sisään tuohon kulttuuriin ja ymmärtää hieman mistä oli kyse. Ensimmäinen asia, joka pistää silmään, on se, että miksi nainen tuli kaivolle yksin? Miksei hän tullut sinne samaan aikaan kun kylän muut naiset? Kylän kaivon ympäristö oli kylän sosiaalisen elämän keskus. Se oli oman aikansa reaaliaikainen facebook. Naisten päivittäiset kohtaamiset kylän kaivolla olivat päivän kohokohtia, jolloin sai tavata ystäviä ja vaihtaa kaikkia niitä kuulumisia mitä mekin teemme joko kasvokkain tai sitten nettikeskusteluissa. Ei sieltä noin vain jääty pois.

Ilmeisesti oli kyse siitä, että muut naiset katsoivat tätä naista niin sanotusti ”vähän hitaasti.” Hän ei ollut tervetullut porukoihin mukaan. Myöhemmin tekstistämme huomaamme, että syy taisi olla hänen seksuaalisessa käytöksessään. Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi, kuten Jeesus hänen tilanteensa kiteytti. Nainen ei noudattanut yhteisön tiukkoja sääntöjä siitä, mikä on sopivaa ja mikä ei. Syitä tähän voimme vain arvailla. Joko hän oli ollut nuori kapinallinen, joka oli halunnut tietoisesti rikkoa noita sääntöjä tai sitten elämäntilanteet olivat johtaneet hänet asemaan, jossa miehet käyttivät häntä hyväkseen. Tuohon aikaan yksinäisellä naisella ei juuri ollut itsellään mahdollisuuksia ansaita leipäänsä.

Oli miten oli, hän sai maksaa siitä kovan hinnan. Yhteisö eristi hänet kaikesta. Nykyään puhuttaisiin koulukiusaamisesta tai työpaikkakiusaamisesta silloin kun joku eristetään tuolla tavoin.

Eli ensimmäinen asia, jossa huomaamme Jeesuksen toimineen toisin kuin kyläläiset, oli se, että hän puhui tälle syrjitylle naiselle.

Toinen tavallisuudesta poikkeava asia, joka herättikin opetuslapsissa ihmetystä, oli se, että Jeesus puhui samarialaisen ja vielä naisen kanssa. Molemmat asiat olivat ehdottomasti no-no juutalaiselle.

Juutalaiset pitivät samarialaisia halveksittavana sekakansana. He olivat niiden israelilaisten jälkeläisiä, joita ei oltu viety Babylonian pakkosiirtolaisuuteen 500 vuotta aiemmin. Ongelma oli vain siinä, että he olivat menneet naimisiin ja saaneet jälkeläisiä alueelle vuorostaan siirrettyjen muiden kansojen jäsenten kanssa. Samalla erilaiset tavat ja uskomukset olivat sekoittuneet.

Juutalaisten mielestä tämä oli harhaoppisuutta ja Israelin uskon pettämistä. Juutalaiseen uskoon kuului olennaisesti se, että Jerusalem oli kaiken keskus. Se oli pyhä kaupunki, johon kokoonnuttiin temppeliin palvelemaan Jumalaa. Samarialaisilla taas oli pyhättönsä Garissimin vuorella. Tämä oli yksi keskeisistä uskonnollisista kiistakysymyksistä ja kumpikaan puoli ei antanut tuumaakaan periksi.

Yleensä juutalaiset pyrkivät välttämään kaikkea kosketusta samarialaisten kanssa. Kun galilealaiset kulkivat Jerusalemin temppelijuhlille, he jopa yleensä ylittivät Jordanin virran ja kulkivat sen toiselta puolen, jottei heidän tarvinnut mennä samarialaisten alueen läpi.

Nyt Jeesus opetuslapsineen kuitenkin kulki Samariassa ja Jeesus keskusteli samarialaisen kanssa. Vähemmästäkin opetuslapset olivat ymmällään. Jeesuksen toiminta oli vastoin kaikkea sitä, mitä heille oli opetettu: samarialaisia piti halveksua ja välttää.

Kolmas asia, jossa Jeesus toimi toisin kuin oli totuttu, oli se, että hän miehenä puhui naiselle, joka ei ollut hänen sukulaisensa. Tämä oli myös ehdottomasti kielletty tuon ajan Lähi-Idässä. Maailmassa on vieläkin alueita, jossa miehet ja naiset erotellaan ja jos mies puhuu vieraalle naiselle, naisen suku kokee sen loukkaukseksi.

Eikä tuo sukupuolten erottaminen ole niin kaukana meidänkään historiassamme. Itse muistan hyvinkin ajan, jolloin oli erikseen poikapartiolippukunnan ja tyttölippukunnat. Omakin nuoruuteni lippukunta – Jyväskylän NMKY:n Reippaat Pojat – oli alunperin poikalippukunta, kuten nimestäkin näkyy.

Ja tätäkin sääntöä Jeesus rikkoi. Jeesus kohtasi ihmisen ihmisenä riippumatta tämän sukupuolesta, etnisestä tai kansallisesta taustasta tai elämäntavasta.

Jeesus antaa myös meille mallin siihen, miten meidän tulisi toimia kohdatessamme ihmisiä, joilla on meidän tavoistamme poikkeavat tavat, meidän käsityksistämme poikkeavat uskomukset ja jotka ehkä näyttävätkin erilaisilta.

Kristinuskon eräs ainutlaatuisuus on siinä, että se on alusta alkaen julistanut sitä, että kaikki ihmiset ovat Jumalan kuvia. Kaikki ovat Jumalan edessä tasa-arvoisia. Sanoma anteeksiannosta kuuluu kaikille ilman, että toisen tarvitsisi ensin muuttua joksikin toiseksi. Apostoli Paavali kiteytti tämän kirjeessään galatalaisille: ” Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa (Gal 3:28).”

Kristinusko on levinnyt kaikkeen maailmaan. Se on omaksunut monia paikallisia tapoja ja kehittänyt uusia. Kuitenkin tuo kristinuskon perussanoma on pysynyt samana. Jumala rakastaa ihmisiä ja lähetti oman Poikansa ihmiseksi jotta me pelastuisimme synnin ja kuoleman vallasta.

Jokainen kulttuuri tulkitsee tuota perussanomaa omalla tavallaan. Jopa jokainen yksityinen ihminen tekee niin. Ja se on sallittua. Kukaan muu ei elä meidän elämäämme ja jokaisen meidän suhde Taivaanisään on ainutlaatuinen. Ihan niin kuin kaikkien lasten suhde omiin vanhempiinsakin on ainutlaatuinen.

Kulttuurien kohtaamisessa tämä tarkoittaa sitä, että vaikka eteemme tuleva ihminen olisi kuinka erilainen kuin me, hän on samalla tavalla Jumalan kuva kuin itse kukin meistä.

Omassa elämässämme me voimme jokainen miettiä mitä tämä Jeesuksen esimerkki tuolla Syykarin pienen kylän kaivolla merkitsisi meille. Minkälaisen esikuvan se meille antaa kun tapaamme ihmisiä, jotka ovat syrjittyjä ihonvärinsä, kansallisuutensa, uskontonsa, tai tapojensa vuoksi. Miten me haluaisimme itseämme kohdeltavan? Kuten Jeesus Kultaisessa säännössä opettaa: ”kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille (Matt. 7:12).”

Partiolaisille tuota opetusta vielä vahvistetaan muistuttamalla ”Ole valmis.”