4. sunnuntai pääsiäisestä, Jaak. 1: 17-21, Hans-Christian Daniel

Hans-Christian Daniel
Espoonlahti

Päivänavaus ala- ja yläkoululle musiikki: Bach, Italialaisen konserton 2. Andante-osa (BWV 971); virsi 484

Hei, mulla on kaksi korvaa. Yleensä en jaksa kuitenkaan kuunnella tarpeeksi hyvin. Hei, mulla on vain yksi suu. Kuitenkin puhua pölpötän yleensä koko ajan.

Kun on kaksi korvaa, pitäisi kuunnella kaksi kerta. Kun on vain yksi suu, pitäisi oikeastaan puhua paljon vähemmän. Se, että yleensä puhun liikaa johtuu kai siitä, että pidän itseäni kovin tärkeänä. Se että yleensä kuuntelen liian vähän johtuu kai siitä, etten arvosta toisia tarpeeksi. En jaksa kiinnostua siitä, mitä he ovat tai sanovat.

Kuule, ensi sunnuntain Raamatun sana auttaa tässä arkisessa pulmassa. Herran Jeesuksen veli apostoli Jaakko (1: 19-21) kirjoittaa: ”Tietäkää, rakkaat veljeni, että itse kunkin tulee olla herkkä kuulemaan mutta hidas puhumaan ja hidas vihaan, sillä miehen viha ei johda oikeudenmukaisuuteen, jota Jumala tahtoo. … Ottakaa vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi pelastaa teidän sielunne.”

Antakoon Jumala sinulle tänään uskoa, toivoa ja rakkautta! Herra Jeesus Kristus lupaa (Joh. 16:13): ”Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden.” Koko totuus on aina totuutta myös itsestäni sellaisena kuin olen. Jumala näkee minut. Koko totuus on myös se vähäisessä uskossa meissä asuva Kristus, joka herättää meidät rakastamaan. Siksi apostoli Johannes sanoo 1. kirjeessään (3:18): ”Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa.”

Herran enkeli tänään lempeästi vetää korvasta ja kuiski: kuuntele paremmin, kuuntele kahdesti. Hän laittaa sormensa suumme eteen: hys! olet puhunut jo ihan tarpeeksi. Kuuntele nyt!

Kuule: Herra siunatkoon sinua…