Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: ”Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.”

Silloin Jeesus esitti heille vertauksen:

”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen. Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.’ Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.

”Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen. Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.’ Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen.” (Luuk. 15: 1-10)

[L = Laulettuna]

Sisaret ja veljet, tässä sateessa on helppo luvata, että tämä saarna ei ole kuiva.

L: Tähtiä kuin Otavassa, poikia on Jukolassa. Laiskanpulleita jallii, laiskanpulskeita jallii.

Jukolan viestissä meidän on hyvä pysähtyä näiden Jukolan veljesten vaiheisiin. Miten kävi heidän elämänsä suunnistuksessa?

Suunnistajalle, eikä varsinkaan hiihtosuunnistajalle, ei ole haukkumasana, jos käskee suksia suolle. Mutta kyllä seitsemän veljestä meni usein tahtomattaankin ihan metsään elämänsä poluilla.

Kuitenkin he sieltä kiviltä ja Impivaaran saloilta lopulta löysivät – monien, monien vaiheiden jälkeen, taas sivistyksen pariin ja aika lailla säädylliseen elämään. Tosin siihen tarvittiin ystävällisen nimismiehen määrätietoinen apu.

Yllättävän lähelle Aleksis Kivi tulee kuulemaamme pyhää evankeliumia. Täällä elämässä ihminen eksyy niin helposti. Mutta eksynyttä ei Hyvä Paimenemme tahdo jättää yksin harhailemaan elämän suunnistuksen rastien väliin, vaan Jeesus haluaa näyttää eksyneelle suunnan pystyssä olevan rastin eli ristin luo.

Ja kun eksynyt osaa suunnistaa ristirastin luo, silloin hän löytää myös elämänsä maaliin asti. Nimismies ohjasi lempeästi ja samalla edustamansa lain kautta veljekset oikealle tielle. Jeesus ohjaa meidät lain edessä tuomiolla olevat evankeliumin suojaan ja Elämän tielle.

Vaikka kyllä matka on pitkä elämän tiellä. Jukolan Viestissä sopinee kertoa siksi myös yksi maraton-aiheinen kertomus. Maratoonari oli janoissaan ja valitti tien sivussa olleelle katsojalle, että vedenjuontipaikkoja ei oltu ollenkaan järjestetty juoksijoille. Tähän maratoonari sai vastauksen, että toki vesitarjoilu on järjestetty, mutta vain ensimmäiseksi päiväksi.

Hyvä Paimenemme kuitenkin haluaa antaa meille vettä ja virvoitusta kaikkina juoksumme päivinä. Ja Kristuksen kanssa kulkiessa on ihanaa sekin, että kun omat jalat eivät enää kanna, niin Vapahtajamme itse kantaa meitä. Kun omat voimamme eivät enää riitä, meidän voimamme on Jumala. Kun ahdistus pusertaa rintaamme, lohtumme on Herramme. Kun olemme sortumassa syntikuormamme alle, saamme laskea taakkamme ristin juurelle.

Jos sinä et vielä risti-nimistä rastia tunne, niin katso, tuossa se on alttarilla. Tarjolla eksyneelle. Kutsumassa sinua jälleen löydetyksi. Sillä eksyksissä ei ole hyvä olla.

Sen eksyksissä olon ankeuden saivat kokea myös nuoret miehetkin Juhanista Eeroon asti. Eksyksissä olleet seitsemän veljeämme saivat kuulla usein suksi suolle –toivotuksia; eivätkä ne siis olleet ystävällismielisiä toivotuksia. Toukolan pojatkin lauloivat raakaa pilkkalaulua seitsemästä veljeksestä.

L: Kiljukoon nyt kaikkein kaula, koska mielin virren laulaa voimasta seitsemän miehen, voimasta seitsemän miehen.

Ja muistamme jatkon, kuinka sitten Toukolan pojat pilkkasivat vuoron perään jokaista veljestä ja loppuun vielä koko veljessarjaa.

L: Siinä onpi velisarja, jalo niin kuin sonnikarja.

Sonnikarja. Mutta Jumalalle sinä olet eksyneenäkin rakas lammas tai niin kuin arvokas hopearaha. Ja kun sinä löydyt, kun annat löytää itsesi, niin silloin ei soi Toukolan poikien pilkkalaulu. Ei. Vaan täällä Jukolankin tanhuiden yllä, Taivaan korkeudessa asti, soi Jumalan enkelien ilolaulu elämän tärkeimmän rastin löytymisestä.

Miten se rasti lopulta löytyy? Seitsemän veljestä sai viimein kiinni säädyllisen elämän syrjästä. Oikeassa elämässä meillä on se etu, että Jumala rakastaa meitä ihan tällaisina syntisinä kuin me olemme. Emme toki elä kuin pellossa, vaikka metsäniityllä nyt olemmekin, mutta fakta se on, että syntisiä me kaikki olemme. Ja fakta on myös, että syntisiä ja eksyneitä Jeesus tuli etsimään. Ei meidän tarvitse olla ensin jotenkin hyviä ja sijaita hienosti elämän kartalla, että kelpaisimme Jumalalle. Me kelpaamme Jumalalle ristin veren tähden.

Siksi tänä iltana me saamme hääkutsun.

Jostakin syystä Victoria ja Daniel olivat unohtaneet lähettää ainakin meidän perheelle kutsun häihinsä. Kuitenkin jotakin etukäteen jo eilen sain häistä tietää kun kanttori – ei siis täällä oleva Taru, vaan hänen ruotsalainen virkaveljensä, oli höläyttänyt tiedotusvälineille tarkoin varjellun salaisuuden, että Victorialla on noin viisimetrinen laahus.

Salaisuus ei sen sijaan ole se, että ristiinnaulittu ja ylösnoussut Vapahtajamme kutsuu meitä suurempaan juhlaan kuin mitä esimerkiksi tällainen kymmenien tuhansien ihmisten urheilujuhla voi olla. Taivaallinen hääjuhla on varattu jokaiselle, jolla on oikeanlainen puku. Se puku on kastepuku. Kun se on kerran ollut päällämme, niin aina saamme kasteen armoon turvautua.

Jumala ei katso, onko meillä seitsemän veljeksen resuvaatteet tai verkkapuku tai tuulipuku tai iltapuku. Kastepuku riittää ristin suojaan pääsemiseksi.

Varmistaakseni, että olen osannut sanoa tarpeeksi yksinkertaisesti ja selkeästi, miten pääsee ristin suojaan, vielä saarnani lopuksi järjestän tässä tietokilpailun. Heittäkää vaan vastauksia kohta sieltä penkeistä.

Jukolan Viestin järjestelyt olivat kaikkiaan valtava rakennustyön talkoourakka. Mutta mikä on maailman suurin rakennelma? Onko se Eiffelin torni, Rooman Colosseum tai mikä? Antaa tulla vain ehdotuksia!

Kiinan muuri oli varmasti ehdotuksista kärkipäätä. Mutta joku sanoi ihan oikeankin vastauksen. On vielä yksi isompi rakennelma kuin Kiinan muurikaan on. Se rakennelma on sieltä penkistä huudettu risti. Se Golgatan risti. Katso, se ylettyy Jerusalemista tänne Kytäjällekin asti. Tässä on suoja meille satoi tai paistoi. Tässä suojassa on elämämme voittorasti ja perille pääsy.

Kuuntele, tämä ei ole pilkkalaulu. Tämä on kutsulaulu:

L: Eksynyttä lammastansa etsimässä Paimen on. Tahdotko löytää jo kotiin? Tahdotko löytää jo kotiin?