Enkelien ja unien puhuttelemia pidetään outoina. Jos heitä ei toimiteta hoitoon, niin ainakin heihin suhtaudutaan suurella varauksella.
Varauksellinen suhtautuminen ihmismielen liikkeisiin ei ole pahasta. Onhan ihmisen mieli ja sen liikkeet yhä arvoitus, vaikka tieto mielen rakenteesta lisääntyy koko ajan.
Järjen käyttö on suotavaa – ei ainoastaan enkeleitä ja unia arvioitaessa. Enkelit ja unet ovat lopulta kovin pieni uhka. Sen sijaan todellinen ja alituinen vaara on tulla jonkun vakuuttavasti, ihmisten ja enkelien kieliä puhuvan konsulentin harhauttamaksi.
Marian ja Joosefin aikaan enkelit ja unet miellettiin osaksi ympäristöä ja sen ilmiöitä. Ne otettiin toisella tavalla vakavasti, kuin omana aikanamme.
Mahdolliset enkelien viestit ja unet olivat suuresta merkityksestä, kun ratkaistavana oli vaikea elämän tilanne. Ei voitu edes kuvitella, että joskus tulevaisuudessa enkelien ja unien tilalle nousisi järkeen ja tietoon perustuva päättely.
On luonnollista, että enkelien ja unien johdolla oikea tie ei aina löytynyt. Mutta ovatko harhapolut nurmettuneet omana aikanamme? Tuskinpa. Onko kysymys oikeasta ja väärästä edes se, joka auttaa eteenpäin?
Marian ja Joosefin aikainen raamattu, Vanha testamentti mainitsee enkelit ja unet toistuvasti Vanhan testamentin kirjoituksissa.
Yksi Vanhan testamentin tunnetuin uneksija oli patriarkka Jaakob. Jaakobin unessa taivaasta laskeutuivat tikapuut, joita pitkin enkelit laskeutuivat alas ja nousivat ylös
Jaakobin ja Joosefin unissa oli suurta yhtäläisyyttä.
Jaakobia ja Joosefia yhdisti elämäntilanne, jossa piti tehdä valinta. Valittavana ei ollut oikea ja väärä. Oli kysymys eteenpäin siirtymisestä – tai väistymisestä kaikessa hiljaisuudessa.
Molempien miesten unissa enkelit valmistivat tilaa tärkeälle ilmoitukselle siitä, että Jumala oli oleva unen näkijän eli valinnan tekijän rinnalla.
Jaakobin Jumala lupasi olla Jaakobin kanssa ja varjella tätä, minne ikinä tämä menisikin. Joosefin unessa oli samankaltainen lupaus Jumalan siitä, että Jumala on mukana kansansa vaiheissa. Kohta syntyvälle lapsellekin, epävarmuuden synnyttäjälle, tuli antaa nimi ”Jumala on kanssamme”, Immanuel.
Molempia unennäkijöitä rohkaistiin etenemään – väistyminen ei olisi suotavaa.
Sadut enkeleistä, noita-akoista, maahisista, peikoista ja tontuista ovat kuvia sadun ja toden, mielikuvituksen ja näkyvän maailman rajasta. Aina ei ole varmuutta, kummalla puolella rajaa mieli on.
Mutta sitten on näitä käänteentekeviä tuonpuoleisuuden puhutteluja, jotka eivät jätä epävarmuuteen siitä, millä puolella ollaan. Niin Jaakob kuin Joosefkin ottivat näkynsä todesta. Molempien uni rohkaisi, suorastaan vaati ottamaan vastuun, ei vain omasta elämästä, vaan ennen kaikkea kanssaihmisten elämästä.
Jaakobin ja Joosefin unet olivat yhtä aikaa tuon ja tämän puoleisia. Unien takainen puhuja, Jumala ilmoitti olevansa osa tätä reaalimaailmaa.
Joulu enkeleineen on ilmoitus tosielämän tarkoituksesta. Elämää ja maailmaa kaikkinensa voidaan käsitellä ja tulee käsitellä sadun ja muilla taiteen ilmaisun keinoilla. Ihminen tarvitsee varpusensa jouluaamuna, jotta voisi raottaa suurta ihmisenä olemisen salaisuutta.
Mutta enkelien ja unien paketoiminen vain vaikkapa jouluiseen hämyyn kuuluvaksi erikoisuudeksi heittää ihmisen taistelemaan yksin yön pimeydessä ja päivän paisteessa. Ihmisen vaara on jäädä yksin tietonsa, voimansa, lihastensa, valtansa kanssa.
Joulun sanoman voisi muotoilla kysymällä: Onko ketään, joka siirtyisi yhtä matkaa ja rinnalla kohti elämän suuria haasteita?
Joulu sai alkunsa Jumalan lupauksesta olla matkassa mukana – tuli mitä tuli. Joulua ei olisi ilman enkeleitä, ilman sipaisunomaista tunnetta Jumalan läheisyydestä. Mutta joulua ei myöskään olisi ilman, että joku näkee unia ja tuntee Jumalan läheisyyden sipaisun silloinkin, kun elämä on suuri kysymysmerkki.
Neljäs adventti on adventin pyhistä se, jossa ihmisen kysymykset ja Jumalan läheisyys kuuluvat samaan hetkeen. On kysymys enemmästä kuin johdatuksesta. On kysymys rinnalla kulkemista. On kysymys enemmästä kuin oikeasta tiestä. On kysymys yhteisestä matkasta eteenpäin.
Ei ole sattuma, että enkeli ilmoitti hänestä, jonka nimi kuuluu: Jumala on kanssamme.