– tämä neljäs adventtisunnuntai on nimeltään ”pyhityksen adventti” ja sen otsikkona on ”Herran syntymä on lähellä”. Tänään yhtyvät meidän joulun odotuksemme ja Marian lapsenodotus
– evankeliumimme ei kuitenkaan lähde liikkeelle iloisista odotustunnelmista vaan Joosefin epäilyksistä
– Jumala joutui puhuttelemaan ahdistunutta Joosefia unessa. Vasta enkeliunensa jälkeen Joosef vapautui häpeän pelostaan ja uskaltautui ottamaan Marian vaimokseen
– unensa jälkeen Joosef ei enää pelännyt sitä, mitä muut ajattelevat, vaikka esikoinen syntyi liian pian häiden jälkeen
– osa meistä muistaa ajan, jolloin liian pian häiden jälkeen syntynyt vauva herätti pahennusta. Aikamme on tullut armollisemmaksi. Hyvä niin, koska lapsi ei voi valita syntymänsä ajankohtaa ja on siksi aina viaton
– Matteuksen evankeliumin jouluevankeliumin keskeisenä toimijana on Joosef. Tutummassa Luukkaan evankeliumissa tarkastelukulma on Maria-lähtöinen
– Joosef kuului Daavidin sukuun. Hänen esi-isiään olivat Aabrahamista alkaen nimeltä tunnettuja miehiä ja naisiakin. Oli Iisai, joka oli kuningas Daavidin isä ja Salomo, joka puolestaan oli vielä isäänsä Daavidiakin mahtavampi kuningas
– Joosef ei ollut Jeesuksen biologinen isä, mutta Marian miehenä hän oli sitä oikeudellisesti. Nykyäänkään avioliitossa syntyneet lapsen isyyttä ei tarvitse erikseen tutkia tai todistella
– Raamatun ennustukset siis toteutuivat Joosefin sukujuurien kautta. Jeesus oli luvattu Daavidin poika tuhat vuotta kuningas Daavidin jälkeen
– Joosef oli omantunnon mies. Hän tunsi myötähäpeää kihlattunsa puolesta
– onko omasta ajastamme enää kykyä tuntea häpeää?
– epärehellinen saa olla, kunhan ei jää kiinni. Ikäviä asioita ei tarvitse tehdä. Onko pakko, jos ei taho? – on aikamme kysymys
– ahneus on arvossa, mutta auttaminen ei
– aikamme henki on kovin toinen kuin Joosefilla, joka häpesi ja yritti löytää molempia kihlakumppaneita kunnioittavan perääntymistien
– terve häpeä on korvaantunut selittämättömällä ahdistuksella. Sielunhädässä haetaan apua terveydenhuollosta. Masennuslääkkeitä syödään, mutta paha olo ei mene pois. Hoidetaan oireita, mutta ei syitä
– kyky tuntea syyllisyyttä ja häpeää on tärkeä inhimillinen ominaisuus, vaikkei se mukavalta tunnukaan. Niiden avulla voimme tarkistaa elämämme suuntaa. Oikaista kurssia tarvittaessa ennen kuin on liian myöhäistä
– puuttuvatko keskeltämme unien ja tulevaisuuden näkijät? Saako aikamme jälkipolvilta samanlaisen tuomion kuin paavi Pius XII on saanut katoliselta kirkolta. Hän oli paavina toisen maailmansodan aikana eikä yrittänytkään käyttää vaikutusvaltaansa estääkseen juutalaisten ja muiden viattomien tuhoamista
– katolinen kirkko on myöntänyt vasta joitakin vuosia sitten, ette ”Pius XII:lla ei ollut profeetallista näkyä.” Aika pahasti sanottu, kun kysymyksessä on Kristuksen maanpäällinen sijainen
– ehkä profeetoille olisi nytkin paljon käyttöä, mutta ei tilausta. Sillä eihän ajassamme ole ylempää auktoriteettiä kuin ”minä itse”. Papin, opettajan, vanhemman tai Jumalan sana ei tunnu enää paljoa painavan
– asiantuntijoiden ja ammattiauttajien perään huudetaan, mutta heidänkin sanoistaan otettaan vain se, mikä minusta juuri nyt tuntuu mukavalta
– olemme kuin Aleksin Kiven seitsemän veljestä, jotka isättöminä etsivät paikkaansa maailmassa. Veljekset karkasivat yhteiskunnan normien ulkopuolelle, Impivaaraan. Kokeilivat kaikki kolttoset, mitä voivat keksiä viinanpoltosta kylätappeluihin. Ajautuivat melkein metsärosvoiksi, kunnes viisaan vallesmannin armollisuus sai heidän jukuripäänsä kääntymään
– häpeä tehdyistä kolttosista oli kova ja anteeksipyyntö vaikeaa, mutta lukkarin ja Jumalan avulla siitäkin selvittiin. Saatiin aloittaa puhtaalta pöydältä. Lopulta veljeksistä kehkeytyi varsin kunnollisia kansalaisia ja kelpo perheenisiä
– on hyvä, jos pystymme tuntemaan häpeää. Se kertoo, että omatuntomme toimii. Ei meillä kellään taida olla ihan puhtaita jauhoja pussissa
– siksi Jeesuksen piti syntyä ihmiseksi. Eläinsuojan hajuun. Seimen pistäville oljille. Kodittomana, mutta hyvien vanhempiensa rakastamana
– tänään pyhityksen adventtina me saamme uskoa, että Jumalalla on hyvä tahto meitä ihmisiä kohtaan
– joulun ilosanoma kuuluu jokaiselle, mutta erityisen suloinen se on ahdistetulle ja uupuneelle sielulle. Enkelin sana meillekin on tänään ”Älä pelkää”.