Odotusaika ennen lapsen syntymää on vanhemmille jännittävää aikaa. Monenlaiset ajatukset risteilevät silloin heidän mieles-sään: Miten synnytys onnistuu? Onko lapsi terve? Mitä uuden jäsenen tulo perheeseen tuo mukanaan? Erityisen herkisty-neessä mielentilassa vanhemmat ovat ennen ensimmäisen lapsensa syntymää, kun kaikki on uutta ja outoa.
Hyvin jännittävää aikaa elettiin myös rakennusmies Joosefin perheessä ennen esikoisen syntymää 2000 vuotta sitten. Van-hempien tavanomaisten kysymysten lisäksi Maria ja Joosef joutuivat hämmentyneinä pohtimaan kysymyksiä, jotka ylittivät heidän käsityskykynsä.
Omalla tavallaan jännittäviä ovat jo raskauden ensivaiheet, kun mietitään, onko uusi ihmisyksilö alkanut kehittyä äidin kohdussa. Nykyään raskaustestit kertovat tämän varsin pian. Marialla ei olisi ollut raskaustestille käyttöä, sillä enkeli ilmoitti hänelle jo etukäteen, että hän tulee raskaaksi.
Raamatussa ei puhuta mitään siitä, pitikö Maria enkelin ilmoi-tuksen vain omana tietonaan vai välittikö hän sen myös kihlatulleen Joosefille. Ennen pitkää kävi joka tapauksessa ilmi, että Maria oli raskaana, kuten päivän evankeliumissa todetaan.
Jos Maria ei kertonut Joosefille enkelin viestistä, Joosef ei tiennyt, mitä ajatella. Joosef oli oppinut tuntemaan kihlattunsa ja hänestä tuntui uskomattomalta, että tämä oli pettänyt hänet. Mikään muu johtopäätös ei kuitenkaan ollut mahdollinen. Jos Maria uskoutui Joosefille – mikä tuntuu ainakin minusta luonnol-liselta vaihtoehdolta –, Joosef oli vielä enemmän ihmeissään. Joosef ei toisaalta voinut pitää Mariaa valehtelijana mutta ei toisaalta voinut uskoa hänen puheitaan. Mutta kertoipa Maria enkelin vierailusta tai ei, Joosef ei nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin purkaa avioliittosopimus kaikessa hiljaisuudessa. Näin me-nettelemällä hän ajatteli tekevänsä eron Marialle mahdollisim-man helpoksi.
Joosef ei kuitenkaan ehtinyt toteuttaa aiettaan, sillä myös hänelle ilmoitettiin, että Marian raskaus oli täysin ainutlaatuinen. Joosefille ilmestyi unessa enkeli, joka sanoi, että Maria oli ras-kaana Pyhän Hengen vaikutuksesta. Enkelin sanaa Joosef ei epäillyt, ja niin hän otti unesta herättyään saamansa käskyn mukaisesti Marian vaimokseen.
Uudella avioparilla oli nyt yhteinen salaisuus. Mutta heidän sa-laisuutensa ei ollut – merkillistä kyllä – vain heidän salaisuutensa.
Maria sai huomata jo ennen lapsen syntymää, että muutkin tie-sivät hänestä. Kun Maria lähti tapaamaan sukulaistaan Elisabetia, joka myös oli raskaana, tämä puhui ihmeellisiä sanoja Marian lapsesta. (Luuk. 1:39–45) Elisabet oli Johannes Kastajan äiti.
Lapsen synnyttyä Betlehemissä verollepanomatkalla hänen luokseen tuli paimenia, jotka olivat kuulleet enkeliltä suuren ilo-sanoman: heille oli syntynyt Vapahtaja, jonka he löytäisivät kapaloituna ja seimessä makaamassa. Kun vanhemmat sitten 40 päivää lapsen syntymän jälkeen menivät Jerusalemin temppeliin Mooseksen lain määräämää puhdistautumista varten, he tapasivat siellä Simeon-nimisen hurskaan miehen ja naisprofeetta Hannan. Maria ja Joosef olivat ihmeissään siitä, mitä nämä sanoivat lapsesta. (Luuk. 2:33) Kaiken lisäksi lasta saapui tapaaman kaukaa idästä tietäjiä, jotka antoivat hänelle lahjoja ja halusivat osoittaa hänelle kunnioitustaan.
Marian ja Joosefin salaisuus oli suuressa määrin salaisuus myös heille itselleen, ja he tutkistelivat sitä sydämessään. Heillä oli kuitenkin poikkeukselliset edellytykset ymmärtää tätä salaisuutta. Tämä johtui paitsi Marian ja Joosefin hurskaudesta ja henkilökohtaisista ominaisuuksista myös siitä hengellisestä perinteestä, josta he olivat osallisia. Raamatuntutkijoiden mukaan näyttää ilmeiseltä, että Maria ja Joosef kuuluivat niin kutsuttuihin “maan hiljaisiin”. Näitä samoja “maan hiljaisia” olivat myös Simeon ja Hanna, todennäköisesti myös Johannes Kastajan vanhemmat Sakarias ja Elisabet ja ehkä Betlehemin kedon paimenetkin.
“Maan hiljaiset” eivät nimensä mukaisesti pitäneet melua itsestään. Jeesuksen syntymän aikoihin juutalaisten keskuudessa vaikutti useita uskonnollisia ja poliittisia ryhmiä, muun muassa meille tutut fariseukset ja saddukeukset, jotka esiintyvät usein Uuden testamentin lehdillä. “Maan hiljaiset” eivät muodostaneet muiden ryhmien kaltaista ryhmäkuntaa. He koostuivat yksittäisistä henkilöistä ja perheistä, jotka eivät pyrkineet erottumaan muusta kansasta.
Muiden juutalaisten tavoin “maan hiljaiset” odottivat hartaasti Messiasta, mutta heidän odotuksensa erosi muiden odotuksesta. Tämän eron ymmärtämiseksi meidän on syytä tarkastella aivan lyhyesti, mitä Vanhassa testamentissa sanotaan tulevasta Messiaasta.
Vanhasta testamentista löytyy kolme erilaista messiaskuvaa ilman selviä viittauksia siihen, miten ne voisivat liittyä toisiinsa. Ensimmäisen messiaskuvan mukaan Messias on Daavidista polveutuva oikeudenmukainen ja vanhurskas hallitsija, kunnian kuningas, joka lopettaa kaikenlaisen sorron ja vääryyden. Toinen messiaskuva muistuttaa jossain määrin ensimmäistä. Danielin kirjassa puhutaan neljästä suuresta valtakunnasta ja niitä seuraavasta “ihmisen pojan” ikuisesta valtakunnasta. Joissain juutalaista piireissä alettiin “Ihmisen Poikaa” pitää Jumalan luona olevana taivaallisena olentona, joka saapuu viimeisenä aikana maan päälle. Kolmas messiaskuva tulee esille Jesajan kirjan loppupuolella, missä puhutaan “Herran kärsivästä palvelijasta”, joka joutuu kärsimään syyttömänä ja joka ottaa kantaakseen muiden rikkomukset.
Yleinen juutalainen käsitys Messiaasta perustui Jeesuksen syntymän aikoihin – ja perustuu edelleen – ensimmäiseen messiaskuvaan. Odotettiin mahtavaa hallitsijaa, joka murskaisi viholliset. “Maan hiljaisten” messiasodotus sen sijaan kiinnittyi myös Jesajan kirjan kuvaukseen “Herran kärsivästä palvelijasta”. Vallitseva tulkinta, johon juutalaiset ovat myöhemminkin pitäytyneet, näki “Herran kärsivässä palvelijassa” Israelin kansan.
Kaikki kolme messiaskuvaa yhtyivät ja toteutuivat Jeesuksessa Kristuksessa ainutlaatuisella tavalla. Ennen Jeesuksen syntymää Maria ja Joosef saattoivat vasta aavistella, mikä heidän poikaansa odotti. Jeesuksen eläessäkin Maria ja Joosef samoin kuin hänen opetuslapsensa ymmärsivät vain epämääräisesti, mistä oli kysymys. Vasta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen – Joosefin kuolemasta oli silloin kulunut jo pitkä aika – kaikki palaset asettuivat paikoilleen. Me emme tavoita koskaan täydellisesti Jeesuksen persoonan salaisuutta, mutta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen hänen seuraajilleen kirkastui, että Hän oli ja on yhtä aikaa “Ihmisen Poika”, “Herran Kärsivä Palvelija” ja “Kunnian Kuningas”.
Kun Jeesus omisti itselleen “Ihmisen Poika” -arvonimen, tämä tapahtui täysin oikeutetusti, sillä onhan Hän Jumalan Sana, joka oli Jumalan luona jo ennen maailman perustamista. Samoin Jeesus on “Herran Kärsivänä Palvelija”, joka kärsi meidän puolestamme ja sovitti syntimme. Lopulta Jeesus on myös todellinen “Kunnian Kuningas”, joka tulee tuomitsemaan oikeudenmukaisesti jokaisen ihmisen.
Maria ja Joosef eivät voineet ymmärtää kaikkea, minkä me voimme ymmärtää. Silti heidän poikaansa kätkeytynyt salaisuus avautui heille syvästi, kun he miettivät sitä Marian raskausaikana ja kun he katselivat seimessä makaavaa lasta. Se avautui heille uskossa. He näkivät uskossa syvemmälle, mihin heidän järkensä ylti.
Sydämessään Maria ja Joosef käsittivät, että seimen ylle laskeutui jo ristin varjo. Jesajan kirjan jakeet, joista he ammensivat voimansa ja lohdutuksensa, puhuivat niin selvästi Messiaan kärsimyksestä, että niitä ei voinut sivuuttaa. Sitäkään Maria ja Joosef eivät voineet sivuuttaa, että heidän poikansa ylle laskeutui ristin varjo myös heidän tähtensä. He olivat “maan hiljaisia”, jotka näkivät itsensä oikeassa valossa ja jotka tunnustivat olevansa syntisiä ihmisiä.
Maria ja Joosef odottivat syntisten Vapahtajaa, heidän Vapahtajaansa, ja hänestä he myös riemuitsivat, vaikka eivät kaikkea käsittäneetkään ja vaikka iloon sekoittui huoli lapsen tulevaisuudesta. Pian olikin jo edessä raskas matka Egyptiin, koska kuningas Herodes vainosi lasta.
Meitä kutsutaan taas tänä joulun aikana yhtymään Marian ja Joosefin iloon. Heidän lapsensa on meidänkin Vapahtajamme. Opastakoot meitä Jesajan sanat, kun tutkimme joulun suurta salaisuutta, niin kuin ne olivat oppaana Marialle ja Joosefille. Näin Jesaja kirjoitti Mariaa ja Joosefia varten ja meitä varten: “Meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen.” (Jes. 53:5,6)