Syntyi neitsyt Mariasta.
Niin sanomme uskontunnustuksessa. Mutta kuka oikein olet, Maria? Sinulle on annettu
monta nimeä:
Neitsyt Maria, Autuas, Jumalansynnyttäjä, Meren tähti, Taivaan kuningatar.
Sinut on korotettu
korkealle.
S
inulle on omistettu
lukemattomia
lauluja ja virsiä. Monet k
uvataiteilijat ovat saaneet sinusta inspiraation
ja niin sinusta on tehty patsaita ja maalattu toinen toistaan kauniimpia tauluja ja ikoneita.
Katolilaisille sekä
ortodoksiveljillemme ja
–
sisaril
lemme sinä olet luonteva osa uskoa, mutta meille luterilaisille sinä olet aina hieman
arvoituksellinen hahmo. Huolimatta siitä, että sinun nimesi lausutaan jokaisessa jumalanpalveluksessa ja tänäkin
jouluna tässäkin kirkossa Ave Marian eri versioiden sana
t ja sävelet koskettavat monta kertaa sielua ja sydäntä.
Ave
Maria
–
Terve Maria, sinä armon saanut.
Niin
enkeli sinua tervehti ja siten sinua siunasi sukulaisesi Elisabet,
Johannes Kastajan äiti. Raamatussa sinut mainitaan monta kertaa: jouluna etsimäs
sä sijaa, seimen äärellä
kätkemässä sanoja sydämeen, pohtimassa, mikä lapsestasi tulee, ristin juurella, kun tuskan miekka tunki sydämeen
ja auringon noustessa pääsiäisaamun ilossa. Olet korkealle korotettu ja kuitenkin se sama nuori nainen, oikeastaan
ty
ttö vasta, Joosefille kihlattu.
Hämmentynyt, ehkä arkakin, mutta kuitenkin Jumalan valittu. Jeesuksen äiti,
tehtävään kasvanut, elämän ja Jumalan koulussa täyteen mittaan kypsynyt. Mutta kuka siis olet, Maria? Hiljainen ja
nöyrä maalaistyttö vai kruunat
tu Taivaan valtiatar?
Miten meidän pitäisi sinuun suhtautua? Kunnioittaen ja palvoen?
Vai kuin vertaiseemme,
lähimmäiseen, vierellä
kulkijaan?
Tänään haluan kysyä myös, kuka olet Joosef? Marian kihlattu, uskollinen ja turvallinen. Jeesuksen isä eikä
kuit
enkaan, sillä Mariasta syntyvä lapsi olisi toisenlainen.
Uskon, että me voimme ymmärtää Maria
a
ja Joosefia
paremmin, jos mietimme sitä unta, mitä Joosef näkee tämän päivän evankeliumis
sa. Raamattu kertoo siitä näin:
Kun
Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmes
tyi unessa Herran enkeli.
Merkillinen lause: Todellisuus ja uni sekoittuvat
keskenään. Samassa virkkeessä Joosef on sekä valveilla että unessa.
Suomenkielessä uni ja unelma ovat kaksi eri
sanaa. Uni on sitä, mitä tapahtuu tavallisesti öiseen aikaan. S
iinä päiviemme todellisuus sekoittuu johonkin
sellaiseen, joka nousee tiedostamattomasta. Unessa kaikki on mahdollista. Pelot käyvät toteen ahdistavina tai
suurimmat toiveet toteutuvat. Unelmiksi me nimitämme sitä, mistä haaveilemme. Siihen kuuluvat ru
usunpunaiset
pilvilinnat ja elämän realistiset toiveet ja tavoitteet. Monissa kielissä uni ja unelma sisältyvät kuitenkin samaan
sanaan: dream, Traum, dröm, sogno. Arvoituksellinen Raamatun kertomus Joosefin unesta käy ymmärrettäväksi, jos
ajattelemme, e
ttä siinä uni tarkoittaa sekä yöllä nähtävää unta että
unelmaa. Mikä oli se Joosefin uni, joka sisälsi
myös unelman tulevasta?
Joosef oli siis kihlautunut Marian kanssa. Tuohon aikaan kihlautuminen oli sitova lupaus avioliitosta. Se oli sopimus,
jota
ei voinut purkaa ilman suurta yhteisöllistä häpeää. Joosefin uni sisälsi
avioliiton ja yhteisen elämän Marian
kanssa. Siihen elämään sisältyisi kaikkea sitä onnea, mitä ihmiset nyt naimisiin mennessään ajattelevat: yhteinen
koti, rakkautta, lapsia,
tavallista arkea ja ehkä vanhenemista yhdessä. Onnellista elämää, tavallista, johon mahtuu
sekaan muutama juhlahetki. Mutta Joosefin henkilökohtainen uni muuttui painajaiseksi. Unelma särkyi pirstaleiksi.
Maria olikin raskaana ennen kuin he ehtivät nai
misiin. Eikä lapsi ollut hänen, sen Joosef tiesi varmasti. Joosefin
kuitenkin kehitteli suunnitelman. Hän ei nostaisi asiasta meteliä, vaan jättäisi kihlattunsa
salaisesti. Ennen pitkää
Marian raskaus tietenkin tulisi ilmi, mutta kaikki luulisivat, ett
ä hän oli jättänyt tyttöparan yksin saatettua
an hänet
raskaaksi. Maria joutuisi
silloinkin kantamaan
häpeän taakkaa, mutta ei niin suurta kuin siinä tapauksessa, että hän
nostaisi loukattuna asiasta suuren metelin.
Joosefin uni kuitenkin muuttuu, kun Jum
ala liittää hänet omaan
uneensa, siihen suureen uneen, jota Jumala näkee koko maailmasta.
Joosef, Daavidin Poika, älä pelkää ottaa
Mariaa vaimoksesi. Joosef, Daavidin Poika, älä pelkää.
Ne olivat ratkaisevat sanat, jolla Jumala liitti Joosefin unen
osak
si suurempaa kertomusta. Enkeli, Jumalan viestintuoja, muistutti Joosefia siitä, että hänen elämänsä ja
unelmansa liittyivät osaksi suurta kokonaisuutta. Historiaa ja tulevaisuutta.
Daavidin Poika,
viittaa menneeseen. Se
kertoo kansan suuresta
historia
sta
, suuren kuningas Daavidin ajoista, tehtävästä,
johon Joosef on kutsuttu
,
siitä
suuresta odotuksesta, joka on kantanut kansaa Daavidin ajoista tähän hetkeen.
Älä pelkää
on puolestaan vakuutus
tulevasta.
Älä pelkää, sillä tähän sinua on valmistettu. Ä
lä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi.
Kaikki saa selityksensä
sinä hetkenä, kun Joosefin uni tulee osaksi Jumalan unta, suurta kokonaisuutta. Kyse ei ole enää vain yhden tai
kahden ihmisen elämästä, sillä
Maria synnyttää pojan ja sinun tulee antaa pojalle
nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa
kansansa sen synneistä.
Joosefin unessa Jumala liittää Joosefin ja Marian unelmat osaksi omaa suurta unelmaansa.
Kaikki saa merkityksensä ja kaikki kääntyy hyväksi.
Kyseessä ei kuitenkaan ole Hollywoodin Happy End, sil
lä elämä on
toisenlaista. Jouluna perheelle ei ollut sijaa. Vastassa oli kova ja kylmä maailma, mutta Marian ja Joosefin unelmilla
oli merk
itys osana suurta kokonaisuutta, Jumalan historian suurta kertomusta.
Millainen on sinun unesi ja unelmasi?
Onko m
eillä enää yhteisiä unelmia?
Alkukirkon kristityt odottivat Jeesuksen
pikaista paluuta takaisin maan päälle. Keskiajalla rakennettiin katedraaleja, joiden rakennustöiden aloittajat tiesivät,
että he eivät itse tulisi näkemään valmista lopputulosta. Keski
ajan jälkeen suuret kertomukset vähitellen
maallistuivat. Uskottiin suureen valistukseen, järjen voittoon, teollistumiseen.
60
–
ja 70
–
luvuilla Suomeen
rakennettiin määrä
tietoisesti hyvinvointivaltiota.
Ne olivat oman aikansa suuria kertomuksia, yhteisiä
unia ja
unelmia.
Eivät ne aina onnistuneet. Eivätkä ne tuoneet taivasta eivät luoneet paratiisia maan päälle. Kuitenkin
yhteinen päämäärä antoi merkityksen elämälle.
Entä nyt?
Mitä meille on jäänyt?
Sanotaan, että maailmanhistorian
suuret kertomukset
ovat kuolleet.
Jokaisen on luotava oma tarinansa ja juttunsa,
nähtävä omat unensa
ja
luotava
omat unelmansa.
Eikä kukaan voi sanoa toiselle, mikä on oikein ja mikä väärin, mikä on hyväksi ja mikä pahaksi. Sillä
jokaisen elämä on jokaisen oma projekti.
Jokaisen on löydettävä omat juttunsa.
Kuinka surulliseksi maailma on mennyt, tämä länsimainen maailma, joka on kadottamassa sielunsa, uskon siihen,
että on oikea ja väärä, hyvä ja paha. Että jossakin on Totuus, ei suhteellinen eikä jokaisen omanlaiseks
een
muokattava, vaan todellinen Totuus. Kuinka irrallisiksi olemmekaan etääntymässä toisistamme.
Onko meidän
unillamme enää yhteyttä niihin uniin, joita näkevät leipäjonossa seisovat miehet ja naiset, työttömiksi valmistuvat
nuoret, liian varhain ja liia
n paljon tätä maailmaa kohdanneet lapset tai yksinäisyyden hiljaisissa huoneissa asuvat
vanhukset?
Jos emme kykene löytämään uudestaan yhteistä unelmaa, pelkään, että nukumme, kunnes eräänä
päivänä heräämme painajaiseen.
Se ei välttämättä merkitse, että k
ivet lentävät ja autot palavat. Suurempi
painajainen voi ollakin sellainen, missä kaikki ajautuu hiljalleen kohti ahdistavaa ja apaattista pimeyttä ja
liikkumattomuutta. Hylkäämme toisemme hil
jaisesti, kuten Joosef ajatteli
tehdä Marialle.
I have a dream
–
Minulla on
unelma,
alkoi yksi maailmanhistorian suurista puheista. Martin Luther Kingin unelma
yhtäläisistä kansalaisoikeuksista toteutui, vaikka puheen pitäjä surmattiin myöhemmin. Ja vaikka paljon
parantamisen varaa on vieläkin. Hänen unensa kasvoi suureksi, kos
ka se yhtyi niin monen samankaltaiseen uneen.
Sen vuoksi emme saa lopettaa unien näkemistä, vaikka meitä vähäteltäisiin, halveksittaisiin tai
jopa
kiellettäisiin.
Niiden unien vuoksi tämä maailma ei ole kuitenkaan toivoton paikka. Emme saa masentua, sil
lä näemme myös,
miten asioita voi muuttaa yhdessä tekemällä. On oikeastaan turha antautua väittelyyn niiden kanssa, jotka haluavat
latistaa, tehdä turhaksi ja vähätellä. Hyvä nimittäin kasvaa kuin seisovaan veteen heitetyn kiven aallot, laajenevat
yhä uu
siksi ja suuremmiksi ympyröiksi.
Joosefin ja Marian suuruus on siinä, että he uskalsivat nähdä oman unelmansa osaksi suurta yhteistä unelmaa.
Heidän unensa liittyi Jumalan uneen, elämänsä Jumalan elämään. Mikä siis on Jumalan uni? Mistä Jumala unelmoi
?
Jumalan uni tulee toteen siinä unessa, jota pieni vastasyntynyt näkee siellä, missä ei ollut sijaa majatalossa
. Sija
löytyi kuitenkin eläinten, ihmisten ja enkelien keskeltä. Siinä unessa Vapahtaja näkee sinut ja minut. Siitä unesta äiti
Maria laulaa:
Minun sieluni ylistää Herran suuruutta,
minun henkeni riemuitsee Jumalasta,
Vapahtajastani,
sillä hän on luonut katseensa vähäiseen
palvelijaansa.
Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua
autuaaksi,
sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria
tekoja.
Hä
nen nimensä on pyhä,
polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa
niille, jotka häntä pelkäävät.
Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja,
hän on lyönyt hajalle
ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään.
Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan
ja korottanut
alhaiset.
Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin,
mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.
Hän on pitänyt huolen palvelijastaan Israelista,
hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa
Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen, ajasta aika
an, niin kuin hän on isillemme luvannut.
Onko meistä, sinusta ja minusta sen saman unen näkijöiksi?