”Tule, jätä älypuhelimesi, unohda sosiaalinen media sekä Facebook -ja muut kaverisi, ja seuraa minua.” Vai: ”Tule, kutsu mukaan kaikki kaverisi, sekä sosiaalisessa mediassa että sen ulkopuolella, ja seuraa minua.”
Kummallakohan tavalla Jeesus kutsuisi seuraansa tämän nykyajan ihmisiä? Arvelen, että Jumalan Pojalle, jolle mikään inhimillinen ei ole vierasta, passaisi paremmin tuo jälkimmainen vaihtoehto.
Tokihan Mestarimme tahtoo, että hänen seuraansa saavat tulla aivan kaikki, oli väylä siihen mikä tahansa…
Tämän sunnunatain teema on ”ansaitsematon armo”. Päivän evankeliumissa Jeesus lupaa opetuslapsille osallisuuden iankaikkisesta elämästä, koska he ovat seuranneet Jeesusta, jopa niin innokkaina, että ovat
jättäneet taakseen entisen elämäntapansa – työt, perheet, kodit ja kaiken he ovat jättäneet taakseen, koska ovat tahtoneet seurata Jeesusta. Sama iankaikkisen elämän lahja annetaan kaikille, jotka Jeesusta seuraavat – näinhän Vapahtaja
tässä evankeliumikatkelmassa vakuuttaa. Mutta ainakin tämän kyseisen tekstin, ja oman inhimillisen ymmärryksemme mukaan, jotain on kuitenkin oltava valmis uhraamaan. Miten käy yksiin päivän teema, ansaitsematon armo, ja se seikka, että tässä tekstissä
Jeesus näyttää asettavan seuraamiselleen ehdot – on jätettävä taakseen paljon sitä, mikä on ihmiselle elämässä tärkeää – koti, perhe ja toimeentulo? Onko armo ansaitsematonta, jos sen saadakseen on luovuttava näin paljosta?
Avaimen Jeesuksen sanojen ymmärtämiseen saamme päivän evankeliumia edeltävästä Matteuksen tekstistä. Pietarin ja Jeesuksen keskustelua edeltää Jeesuksen ja erään rikkaan nuorukaisen sananvaihto. Matteus kertoo, kuinka nuori mies tulee
Jeesuksen luo kysyäkseen, mitä on tehtävä, jotta saisi iankaikkisen elämän? Jeesus vastaa kertaamalla kymmenen käskyä. Kun
nuorukainen sanoo, että kaikkia niitä hän on noudattanut iha pienestä pitäen, toteaa Jeesus hänelle näin: ”Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa
minua.” Nuorukainen lähtee pettyneenä pois. Hän ei henno tehdä Jeesuksen ohjeen mukaan – ”…sillä hänellä oli paljon omaisuutta.” – kertoo evankeliumi. Tämän tapaamisen jälkeen Jeesus toteaa
opetuslapsilleen, että rikkaan on vaikea päästä Jumalan valtakuntaan. Kun opetuslapset tämäm kuullessaan kysyvät, kuka sitten voi ollenkaan pelastua, Jeesus vastaa: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista.”
”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista.” Jeesus sanoo siis, että ihminen ei itse pysty saavuttamaan Jumalan valtakuntaa, pelastusta, voittoa kuolemasta ja iankaikkista elämää. Se ei onnistu, vaikka ihminen kuinka
koettaisi siihen pyrkiä. Tärkeää on se, että Jumala, jolle kaikki on mahdollista, tekee asiassa ensimmäisen siirron. Tämän pyhä Jumala on tehnyt Jeesuksessa. Hän lähetti maailmaan oman
Poikansa, joka on, kuten Nikean uskontunnustuksessa sanotaan, ”Jumala Jumalasta.” Jeesuksen on mahdollista saavuttaa tuo pelastus ja, koska se on Isän Jumalan hyvä tahto, itsensä kautta lahjoittaa ihmisille se, mihin he pyrkivät, mutta mitä eivät itse voi
saavuttaa – voitto kuolemasta ja iankaikkinen elämä taivaassa. Jeesus täytti tätä tehtävää kaiken maanpäällisen elämänsä ajan opettaessaan ihmisiä, kutsuessaan heitä seuraajikseen ja jakaen heidän kanssaan kaiken sen, mitä ihmiselämään kuuluu. Jumalan
tahto oli, että ihmisten synnit sovitetaan, ja että heidät lunastetaan kuolemasta ikuiseen elämään. Tämä Jumalan tahto täyttyi Jeesuksen ristinkuolemassa ja hänen ylösnousemuksessaan!”Jumalalle on kaikki mahdollista.”
Tämän sanoman Jumalan armosta ymmärsi kirkkaasti eräs saksalainen kirkonmies 1500-luvulla. Uskonpuhdistaja Martti Luther oli löytänyt Raamattua tutkiessaan tämän vapauttavan sanoman: ”Ihminen pelastuu yksin armosta, yksin uskosta, yksin
Kristuksen tähden.”. Hän opetti että ihminen voi elää elämänsä omassa perheessään, omassa yhteisössään, omassa työssään – sii omalla paikallaan elämässä, ja juuri näin parhaiten seurata Jeesusta ja palvella Jumalaa.
Lutherin opetukselle uskollisina me olemme oppineet tähän ajatukseen, ja saamme olla rauhassa asian kanssa. Tiedämme, että voitto kuolemasta ja toivo iankaikkisesta elämästä on Jumalan lahjaa, jonka Hän jo kasteessa lahjoittaa. Elämä kristittynä on
aikaa, jolloin Jeesus itse opettaa meitä tuntemaan Jumalaa ja hänen hyvää tahtoaan, seuraamaan Häntä ja kertomaan Hänestä, jotta koko maailma saisi kuulla vapauttavan sanoman. Eikä, Jumala vaadi meitä hylkäämään sirä, mikä meille tärkeää tässä
elämässä. Kun kuuntelemme Hänen ääntään, opimme arvostamaan ja rakastamaan elämän hyviä asioita, jättämään sivuun ne asiat, jotka eivät ole tarpeellisia tai hyväksi sekä ymmärtämään sen, että
ajallisen ja ikuisen elämän rajan ylittämisen jälkeen luovumme, mutta myös saamme – satakertaisesti – jotain sellaista, josta emme tiedä muuta kuin sen, että Jumala hyvyydessään ja armossaan on sen meille ilman omia ansioitamme valmistanut. Se on, vanhan
rippikoululäksyn mukaisesti, armo, eli ansioton rakkaus minun osakseni!