Äsken laulettiin virsi Ihmeellisestä armosta, Amazing grace. Tätä laulua pidetään yhtenä maailman kauneimmista hengellisistä lauluista. Suomalaisessa virsikirjassa se on uusi tulokas, mutta virsi on yli 300-vuotta vanha, peräisin 1700-luvulta Englannista.
Sunnuntain aihe ”Ansaitsematon armo”, tämä sanapari on oikeastaan turhaa toistoa, sillä sana ”armo” merkitsee, jotakin, mitä ei voi ostaa tai tilata tai ansaita, se siis on siis ansaitsematon, ilman omaa ansiota saatu.
Virren alkuperäiset, englanninkieliset sanat koskettavat ja peilaavat ihmisen syviä tuntoja. Amazing grace ihmeellinen tai hämmästyttävä armo – Grace merkitsee paitsi armoa, myös iloa, suloisuutta, suosiota ja hyväntahtoisuutta. Sanat kertovat hyvän Jumalan armosta, rakkaudesta, hyväntahtoisuudesta ja suosiosta eksyksissä ollutta ihmistä kohtaan.
Laulun sanat ovat englantilaisen John Newton kynästä. Hän oli 1700-luvulla elänyt orjakauppias, josta tuli erilaisten elämävaiheden jälkeen pappi. Newton oli merikapteenin poika, äiti kuoli, kun hän oli pieni. Ja teini-ikäisenä hän seurasi isänsä jalanjälkiä, lähti merille ja tuli siellä tunnetuksi uppiniskaisesta käytöksestä ja räävittömästä jumalanpilkasta. Hän oli mukana ihmiskaupassa, toimi Länsi-Afrikan rannikolla orjakauppiaana ja lopulta joutui itsekin orjaksi.
Täyskäännös John Newtonin elämään tuli myrskyssä Atlantin valtamerellä. Hän jatkoi alkuun vielä orjalaivan kapteenina, olihan orjuus tuohon aikaan yleisesti hyväksyttyä. Mutta myöhemmin hänellä oli merkittävä rooli Englannin parlamentissa, orjuuden vastaisessa kampanjassa. Hän osasi omien kokemustensa perusteella kertoa orjien epäinhimillisestä kohtelusta ja vaatia orjuuden poistamista.
Tuo entinen orjalaivan kapteeni kohtasi omassa elämässään Jumalan hämmästyttävän hyvyyden, armon. Armo ei ollut Jumalan palkinto hyvästä elämästä, virren sanoissa hän kuvasi itseään rentuksi, wretch. Laulussa hän kiittää Jumalaa ihmeellistä armosta, joka muutti hänen elämäänsä – huolimatta aikaisemmasta rentun elämästä, Jumalanpilkasta, ihmiskaupasta ja kaikista rikoksista ja rötöksistä. ”Vain armo murtaa syntisen ja rauhan lahjoittaa”.
+ + +
Armo on käänteentekevä muutos hyvään ja parempaan, jotakin sellaista, jonka saa ilman omia ansiota tai juuri omista ansioista huolimatta. Armolla ei ole mitään yhteyttä ihmisen omiin saavutuksiin, sen sijaan siinä on yhteys Jeesuksen ansioihin.
+ + +
Saksalainen teologi ja pappi Dietrich Bonhoeffer, (virsi 600 teksti on hänen joulukirjeensä omalle perheelleen keskitysleiriltä) puhui halvasta armosta ja kalliista armosta. Halvalla armolla hän tarkoitti armoa yleisenä periaatteena, jossa syntiä katsotaan kuin läpi sormien: ”Niinhän kaikki tekevät”.. esimerkiksi valehtelu, varastaminen ja ihmisten hyväksi käyttäminen, huijaaminen tai kiusaaminen. Tai välinpitämättömyys. ”Halpa armo merkitsee synnin, vääryyden hyväksymistä eli vanhurskauttamista.”
Halpa armo on anteeksiannon julistamista ilman kutsua elämän uudistamiseen ja Kristuksen seuraamiseen. Ilman kutsua muutokseen ja parannukseen. Halpa armo on kuin vastasatanut lumi, joka peittää alleen roskat, lian ja romut.. kunnes lumi sulaa, kaikki paljastuu..
”Halpa armo on armoa ilman Kristuksen seuraamista, armoa ilman ristiä, armoa ilman elävää, ihmiseksi tullutta Jeesusta Kristusta.” Bonhoefferin kritisoi myös kirkkoa, joka hänen mielestään oli sortunut halvan armon julistamiseen ja sen seurauksena luterilainen kristillisyys oli vääristynyt.
Bonhoefferin kirjoitti oikeasta, kalliista armosta. Siitä on maksettu äärimmäisen kova hinta: Jeesuksen, Jumalan Pojan kärsimys ja ristinkuolema.
+ + +
Tästä samasta asiasta reformaattori Martin Luther opetti Vähässä katekismuksessa toisen uskonkappaleen selityksessä. Kristus on lunastanut meidät ja ostanut meidät vapaiksi, ”ei kullalla eikä hopealla, vaan pyhällä, kalliilla verellään ja syyttömällä kärsimisellään ja kuolemallaan”. Se on kallis hinta, kallein mitä kukaan voi maksaa.
Armoa ei tule pitää halpana tai kepeänä, light versiona eikä armoa ei tule julistaa yleisenä periaatteena, joka vain peittää synnin. Armo ei koskaan hyväksy syntiä, mutta armo tarkoittaa syntisen hyväksymistä, sinun ja minun hyväksymistä, vanhurskauttamista Jeesuksen Kristuksen uhrin tähden.
Kalliiseen armoon kuuluu aina elämänmuutos ja parannuksen tekeminen, Kristuksen seuraaminen. Murtunut ja rikkinäinen ihminen eheytyy ja saa aloittaa alusta ja jatkaa matkaa parhaassa seurassa. Jumala pitää huolta ja johdattaa elämässä eteenpäin.
Koska Jumala ottaa synnin eli pahan ja vääryyden äärimmäisen tosissaan ja vakavasti – niin tosissaan, että uhrasi oman poikansa syntien sovitukseksi – niin myös meidän tulee suhtautua vakavasti syntiin, kaikkeen pahaan ja pahuuteen ja välinpitämättömyyteen.
Armo on Jumalan hyvän tahdon toteutumista.
Jumalan huolenpito ja rakkaus, armon saaminen ei tarkoita aina vapautumista kokonaan kaikista ongelmista tai vastoinkäymisistä. Se on myös sitä, että Hän on kanssamme ja kärsii rinnallamme. Sairaana tai ahdistuneenakin voi tuntea hyvän Jumalan läsnäolon.
Muistatko apostoli Paavalin, joka kuvasi sairauttaan, joka oli kuin piikki hänen ruumiissaan. Hän oli nähnyt Nasaretin Opettajan tekevän ihmeitä ja parantavan sairaita, joten hänkin pyysi Herraa ottamaan piikin tai sairauden pois.
Mutta Paavalia ei vapautettu tästä vaivasta, Opettaja vastasi: ” Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydeksi heikkoudessa.”
Tänä pyhäpäivänä muistutetaan, että Jumalan hyvyys ja suosio kuuluu kaikille ihmisille. Siinä on kyse koko elämäntavasta, Kristuksen seuraamisesta. Tärkeintä ei ole, mitä minä saan tai mitä teen, vaan miten minä voin palvella toisia. Tälle tielle Kristus kutsuu meitä tänään. Hän kutsuu meitä seuraamaan, etsimään omaa paikkaamme ja omaa tehtäväämme.
Armo on lahjaa
armo yllättää.
Armo ei ole oikeudenmukaista,
armo kuuluu jokaiselle.