Tänään evankeliumissa ollaan harvinaisen vaikean, mutta jokaista läheisesti koskevan aiheen ääressä. Pahuus. Pahuus asettaa meidät vastakkain elämän synkkien tosiasioiden kanssa. Jokainen on joutunut tai joutuu elämässään kohtaamaan pahan läsnäolon.
Useimmiten pahuus jonka näemme tai kohtaamme tai johon itse suostumme, on sellaista, että se ei järkytä sieluamme. Kysymys on ehkä enemmänkin satunnaisesta vastoinkäymisistä. Harvemmin joutuu ajattelemaan, että takana saattaisi olla sellainen Jumalaa vastustava tahto, joka haluaa tuhota minut.
Nykyaikainen ajattelu vierastaa pahan pitämistä persoonallisena. Muodikkaampaa on ajatella, että Paha on vain jotakin ihmisten aikaansaamaa. Sillä ei ole muita ulottuvuuksia. Sodat, hirmuhallitsijat, kansojen välinen viha, kansanmurhat, terrorismi, väkivalta, kidutus, valheet, piittaamattomuus ja itsekkyys. Kaikki nämä pahan muodot ovat siis vain ihmisten kilpailua vallasta ja elintilastaan. Ne eivät tarvitse tuekseen kuvauksia rumasta punakasta sarvipäästä hiilihankoineen. Monen aikamme ajattelijan mukaan Paholaista ei todellisuudessa ole olemassa vaikka tunnustettaisiin voimattomuus pahuuden moni-ilmeisyyden edessä.
Uusi testamentti tuntee Pahan, joka kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Pahuus ei ole vain joitakin pahoja yksittäisiä tekoja, vaan sen taustalla näkyy Jumalan vastustaja ja hänen kapinansa. Evankeliumikohta nimesi kolmella eri tavalla persoonallisen pahan. Se puhui pahoista hengistä eli demoneista, sitten Belsebulista. Jeesus käytti pahasta nimeä Saatana. Hän on pahan valtakunnan päämies.
Kirkon uskon mukaan pahan ajatteleminen harmittomana punaisena pikkupiruna ei vastaa totuutta. Kuva on vääristynyt. Mutta kansanuskomuksissa kulkevien vääristymien ei saa antaa hämätä.
Persoonallinen paha esiintyy Raamatun lehdillä varsinkin Uudessa testamentissa useasti. Paratiisissa se viekoitteli ihmiset tuhoon. Jopa Jumalan Poikaa Jeesusta Saatana koitti harhauttaa. Pahan varsinainen tehtävä on vastustaa Jumalaa ja hänen hyvyyttänsä. Missä tahansa Jumalan ja elämän voimat kukoistavat ja saavat kaiken kauniiksi, siellä paha yrittää sen turmella tai vääntää kieroon.
Yksi pahan keinoista syöstä ihminen tuhoon ja hajottaa hänet on vaientaminen, mitätöidä, saattaa häpeän vankilaan. Evankeliumi käytti kielikuvaa väkevästä linnan herrasta, joka vartioi linnaansa. Tuo väkevä vertauksessa on Saatana, joka on vanginnut ihmiset. Hän on salvannut lukot ulkoa ja sisältä. Vangitut ihmiset ovat linnassa, häpeän muurien sisällä. Heistä on tullut mykkiä ja he pelkäävät.
Häpeä on yksi tehokkaimmista vankiloista, joihin paha ihmisen syöksee. Kun Jumala sanoo ihmiselle, että tämä on Jumalalle rakas lapsi, että Jumala on hänet luonut. Paholainen saa ihmisen uskomaan itsestään aivan muuta. että hän on huono, että hän ei kelpaa mihinkään. Eikä mikään, mitä hän tekee riitä muuttamaan asiaa toiseksi. Kun ihmiselle tarpeeksi kauan toistetaan hänen huonouttaan, hän alkaa siihen itsekin uskoa. Näin hänen elintilaansa kavennetaan ja häpeä syö häntä sisältä käsin.
Evankeliumissa Jeesus sai mykän puhumaan. Ajattelen niin, että kysymys ei ole vain ruumiillisesta vaivasta, vaan esimerkiksi juuri siitä, että häpeän muurit sortuivat kun mies alkoi puhumaan. Hänen puheensa oli kuin häkistään vapaaksi päästetyn linnun laulua. Pahan kahleet kirposivat. Kuitenkin jotkut esittivät syytöksen, että Jeesus tekee ihmeitä Paholaisen voimalla. Miten tällaiseen väitteeseen päädyttiin? Miksi tällainen väite edes esitettiin.
Jos Jeesus tekee paholaisen voimalla ihmeitä, se merkitsee, että pahan valtakunta on läsnä. Se tuntuisi ihmisistä varmaan tutulta ja turvalliselta. Niinhän on ennenkin asiat olleet. Pahan läsnäolo on niin tavallista, että emme enää huomaa sen olemassaoloa emme huomaa sen lonkeroita kaulamme ympärillä. Pimeässä maailmassa pahalla on ollut valta. Jeesus sanoikin Saatanaa tämän maailman ruhtinaaksi. Adamin lankeemuksessa hän sai koko ihmiskunnan saaliikseen ja puolelleen. Hänen kaitsentaan ihmiset ovat tottuneet ja tyytyneet. Kun on saatavilla leipää ja sirkushuveja kukaan ei piittaa siitä, että meitä johdatetaan jyrkännettä kohti. Pahan läsnäolo oli siis turvallisempaa hyväksyä kuin Jumalan valtakunnan läsnäolo. Ajatellaan, että Jumala on pelottavampi kuin paholainen. Ajatellaan, että pahan kanssa vielä pärjää, mutta ei enää Jumalan kanssa. Jumala tuo mukanansa totuuden ja valkeuden. Valheen hämärissä onkaloissa ihmisen ei tarvitse pelätä. Usko Jumalan valtakunnan murtautumisesta maailmaan Jeesuksen kautta olisi merkinnyt sitä, että ihmiset olisivat joutuneet muuttamaan elämäntapansa ja tulemaan koloistaan esiin.
Jumala tuntuu pelottavalta, mutta hänen vastustajansa mukavalta ja vaarattomalta. Tällainen asetelma on paholaiselle mieleen, ja epäilemättä hänen tarkoituksensa.
Ja kuitenkin Jumalan vastustaja on valehtelija alusta alkaen. Hän ei pelasta ihmistä, hän ei tuo ihmiselle kestävää onnea vaan iäisen vaivan. Rakkaus, hyvyys ja ilo tulevat Jumalan luota. Myös vapaus.
Ihminen pelkää Jumalaa ja hänen pyhyyttänsä juuri siksi, että me emme ole vain pahan uhreja, vaan myös omat kätemme ovat tahratut. Paha on meille läheisempi ja tutumpi siksi, että tunnistamme itsessämme hänen liittolaisensa. Olemme luodut Jumalan kuvaksi, mutta paha kiehtoo silti enemmän, veri vetää pahan puoleen, koska olemme hänen kaltaisiaan.
Pimeys syvimmillään on juuri tämän kaltainen. Meidän järkemme, tahtomme ja tunteemme on pahan puolella emmekä tunne Jumalaa. Emme osaa kaivata häntä.
Jumalan rakkaus on kuitenkin meidän pahuuttamme suurempi. Jeesus osoitti sen taistelussaan pimeän valtoja vastaan. Hän paransi sairaita ja antoi syntejä anteeksi, hän antoi masentuneelle toivon ja alaspainetulle ihmisarvon. Ihmiset vapautuivat kahleistaan ja Pahan vallat kärsivät tappion kerran toisensa jälkeen.
Mutta lopullinen voitto pahasta tuli Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Se on merkinnyt pahan hallintavallan päättymistä. kasteessa meidät on siirretty pimeyden valtakunnasta valon valtakuntaan. Pahalla ei ole meihin valtaa.
Siksi me voimme luottavaisin mielin antaa itsemme Jumalan käsiin. Vaikka tiedämme että vielä pahan houkutukset saavat meistä otteen. Me saamme turvallisin mielin rukoilla Jumalaa Jeesuksen sanoin: päästä meidät pahasta.
Tunnustamme, että pahalla on meihin vielä otteensa, mutta valta on vaihtunut. Me emme ole pahan lapsia vaan valkeuden. Me kuulumme Jumalalle ja hänen turviinsa jäämme.