3. paastonajan sunnuntai, Lk. 11: 14 – 28, Esko Väyrynen

Alkutervahdys: Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon meidän kaikkien kanssa.
Rakkaat seurakuntalaiset! Jeesuksen aikalaiset uskooivat riivaajan, sielunvihollisen olevan mykän. Edelleen uskottiin, että henkilössä, joka on mykkä, asuu paha henki, riivaaja. Osoittaakseen ihmisille, että hänellä on riivaajankin voimaa suurempi valta, Jeesus paransi mykän, ajoi siis riivaajan ulos.
Mutta välttyäkseen uskomasta Jeesuksen voiman suuruutta, kannsa kieltäytyi uskomasta näkemänsä perusteella. Alettiin selittää, että Jeesus on noita, joka paholaisen voimalla tekee ihmeitä. On helpompi ehkä uskoa toisesta pahaa kuin hyvää. Usko noituuteen ei ole täysin kuollut vielä meidänkään päivinämme. Sitä uskoa sinnikkäästi istutetaan pieniin lapsiinkin esim. ”Aku Ankan” Milla Magian seikkailujen välityksellä.
Beelsebul tarkoittaa suomennettuna kärpästen herra. Epäuskon tulos oli se, että mieluummin Jeesuksen vallan uskottiin olevan peräisin kärpäsistä kuin Jumalasta. Epäusko saa aikaan näin suurta pimeyttä. Jeesus ei salaile valtansa lähdettä. Hän ilmoittaa ajavansa riivaajia ulos Jumalan sormella. Kun Jeesus toimii, niin silloin on mukana Jumalan käsi, siis Jumala toimii Jeesuksessa.
Jeesus osoittaa epäilijöiden syytökset täysin mielettömiksi. Kansa näet uskoi sairauksien olevan paholaisen aiheuttamia. Jos Jeesus toimisi sairauksia parantaessaan Beelsebulin voimalla, niin silloin paholainen olisi vastustamassa Jeesuksen toiminnan välityksellä itseän. Olisi kysymyksessä sisällissota paholaisen valtapiirissä. Nykyajan ihmiselle tiedotusvälineet ovat riittävästi kertoneet esimerkkejä sisällissodista. Kiivaimpia viimeaikaisista sisällissodista oli Bangla Deshin käymä sota. Miljoonien asukasmäärä joutui pakolaisiksi, nälänhätään ja kulkutauteihin, kaupunkeja ja kyliä tuhottiin, tuhannet saivat surmansa, koko kansa oli tuhoutua.
Vaikein sisällissota käydään kumminkin jokaisen ihmisen sydämessä siitä, oliko Jeesus todella Jumalasta vai ei. Jeesuksen aikalaisille ei riittänyt, että he näkivät Jeesuksen tekevän sellaisia tekoja, joita tavallinen ihminen ei voisi tehdä. Epäuskon vuoksi he pyysivät vielä lisätodisteita, merkkiä taivaasta. Profeetta Elia sai Karmel-vuorella neljänsadanviidenkymmenen Baalin profeetan edessä Jumalalta salaman iskussa merkin, kun kansa ei muuten uskonut Jumalan voimaan. Jeesus viittaa Niiniven tapaukseen. Kun Joona saarnasi Niinivessä, niin kansa uskoi ja teki parannuksen. Meillekään ei anneta muuta merkkiä kuin Jeesuksen opetus. Sen perusteella meidän on uskottava ja tehtävä parannus. Jeesus onnittelee, sanoo autuaiksi, Jumalan sanan kuulijoita ja kätkijöitä. Juutalaiset eivät tyytyneet sanaan, vaan vaativat tunnustekoja, ja kreikkalaiset puolestaan etsivät viisautta, 1. Kor. 1:22.
Viisauden etsiminen ei ole outoa meidänkään aikanamme. Eihän ole mitenkään outoa tänä aikana, että kun tiedemies ei onnistu järkensä avulla todistamaan itselleen Jeesusta Jumalan Pojaksi, niin hän vetää tästää sen johtopäätöksen, että Jeesus ei ollut Jumalan Poika. Tällöin riehuu sydämessä epäuskon nostattama sisällissota. Sielunvihollinen yrittää saada vallan sydämessä. Käy kuten juutalaisille, esitetään mahdottomia väitteitä. Jos me rupeamme vaatimaan, että meille on järjen voimalla todistettava Jeesuksen jumaluus, niin on aivan sama kuin sanoisimme lääketieteen professorille: ellet pysty kokeellisesti osoittamaan, että kuolleista nouseminen on mahdollista, niin en voi uskoa ylösnousemukseen.
Jos me kuvittelemme voivamme järkemme avulla tulla vakuuttuneiksi Jeesuksen ylösnousemuksesta, niin silloin me unohdamme, että usko on Jumalan Pyhän Hengen työn tulosta. Se on Jumalan lahja, joka välitetään meille Jumalan Sanan ja sakramenttien kautta. Niiniven pakanoidenkin täytyi tehdä parannus sanan perusteella. Jos me rupeamme vaatimaan uskoa vakuuttavia todistuksia, niin me haluamme vain kiertää parannuksen teon vaatimuksen.
Tietysti on suuri houkutus meillä itsekullakin pyrkiä osoittamaan omilla töillämme ja ansioillamme uskomme aitous ja oma erinomaisuutemme. Me haluamme näyttää oman uskomme merkit, uskon hedelmät. Tähän ihmisen haluunhan kiusaaja vetosi jo paratiisissa houkutellakseen ihmisen tekemään vastoin Jumalan käskyä. Tuloksen tiedämme. Meissä kaikissa on halu tehdä jotakin erinomaista. Sitä samaa syöttiä kiusaaja käytti Jeesukselle erämaassa. Mutta Jeesus osoitti jumalallisen voimansa sillä, että hän ei langennut tähän ansaan. Koska Jeesuksen syntyperä oli Jumalasta, hänen ei tarvinnut enää pyrkiä osoittamaan teoillaan omaa erinomaisuuttaan, vaan hän kaikessa todisti töillään Jumalasta, Jumalan voimasta.
Jumala on antanut myös meille ihmisille tehtävät ja toimet sitä varten, että me palvelisimme Jumalaa, kirkastaisimme hänen valtansa suuruutta. Jumalahan asetti sitä varten ihmisen viljelemään ja varjelemaan koko luomakuntaa. Kun me unohdamme tämän ja pyrimme töillämme todistamaan vain itsestämme, niin silloin riivaaja on jo saanut meistä vallan. Silloin on epäusko vallannut sydämen. Me olemme langenneet palvelemaan itseämme, vaikka työ on annettu meille sitä varten, että voisimme huolehtia heikoista. Ap.t. 20:35.
Meidät on kutsuttu lähimmäisten palvelemiseen, jonka Jeesus hyväksyy itseensä kohdistuneeksi palveluksi. Jumala on ottanut meidät näin työtovereikseen, koska me olemme hänen tarkoitusperiensä toteuttamiseksi saaneet kukin oman tehtävänsä. Jeesus ei langennut itsensä korottamiseen, vaan ilmoitti ajavansa Jumalan sormella ulos riivaajia. Hän on Jumalan ase kiusaajan kukistamiseksi.
Kun evankeliumia sovituksesta saarnataan, niin silloin Jumalan valtakunta tulee keskellemme. Osoitus sen todellisuudesta on se, että synnin riivaava valta tuhoutuu. Synnin ja pahan omantunnon ahdistama ihminen uskaltaa antautua Jumalan voiman vaikutuspiiriin, polvistua Herran pöytään syntisenä, kelvottomana. Kun syntinen lakkaa tavoittelemasta omia ansioita ja omaa pyhyyttä ja tyytyy Kristuksen antamaan pyhyyteen, niin silloin saatana riisutaan aseista, riivaaja pakenee sydämestä.
Messias itse taistelee riivaajaa vastaan meidän puolestamme. Se oli uutta juutalaisten uskolle Messiaasta. Juutalaisten käsitys oli, että Messias itse ei osallistu taisteluun riivaajaa vastaan. Kun Pyhä Henki täyttää ihmisen, niin silloin omalla kohdallamme toteutuu Messiaan osallistuminen taisteluun riivaajia vastaan. Pyhän Hengen avulla me kestämme kiusaajan hyökkäykset. Ilman Pyhää Henkeä me lankeamme oman kunnian tavoitteluun uudelleen.
Jumalan armahtamina me voimme Paavalin kehoituksen mukaan tehdä kaiken sydämestämme, niinkuin Herralle, koska me palvelemme Herraa Kristusta, Kol. 3:23-24. Kristuksen vapauttamina riivaajan vllasta pääsemme palvelemaan Vapahtajaamme, kun palvelemme kanssaihmisiä.