Hartolalla on pitkä, juureva historia. Ensimmäisen kerran Hartolan nimi mainitaan paavin kirjeessä vuonna 1398. Siinä paavi toivoo, että täällä silloisella rajaseudulla sijaitsevassa Pyhälle ristille ja Pyhälle Annalle omistetutta kirkossa ryhdyttäisiin käymään entistä ahkerammin. Paavin toivomus on yhä ajankohtainen!
Vuosisatojen ajan Hartolassa on toimittu tämän paikkakunnan ja sen asukkaiden parhaaksi. Historia kertoo siitä lukuisia esimerkkejä. Tänään vietetään Hartolan Osuuspankin 90-vuotisjuhlaa. Myös se on merkki siitä, kuinka tämän seudun hyvinvointia on haluttu edistää yhdessä. Osuustoiminnan monista juurista yksi pohjautuu kristilliseen lähimmäisenrakkauteen. Tämä motiivi vaikutti myös suomalaisen osuustoiminnan kantavien hahmojen Hannes ja Hedvig Gebhardin ajatteluun ja toimintaan. Se johti suomalaisen osuustoimintaliikkeen syntyyn 1800-1900-luvun vaihteessa. Täällä Hartolassa maaliskuussa yhdeksän vuosikymmentä sitten 22 hartolalaista perusti osuuskassan. Tarkoitus oli mahdollistaa hyvinvoinnin kasvua ja elämän edellytyksiä tällä paikkakunnalla. Tänään on syytä kiittää heitä, jotka ovat kauaskantoisesti toimineet yhteisen hyvän eteen.
Historia on lahjomaton. Se kertoo paikkakunnan kasvun ja menestymisen lisäksi myös vaikeuksista ja ongelmista. Nekin ovat osa Hartolan menneisyyttä. Samalla se todistaa siitä, miten hyvät pyrkimykset ja pahat aikeet kietoutuvat usein yhteisön elämässä yhteen. Hyvä ja paha ovat todellisuutta paikkakunnan elämässä. Sitä ne ovat aina myös kansojen ja koko ihmiskunnan vaiheissa.
Lehdet, televisio, radio ja netti tuovat koko ajan näkyville pahan seurauksia: sotaa ja väkivaltaa, katastrofeja ja kärsimystä, rikoksia ja laiminlyöntejä. Paha ei ole vain teoreettinen ongelma, joka koskee maailmaa kaukana meistä. Se on kysymys, joka koskee meitä itseämme, myös meidän tekemisiämme. Hyvä ja paha, valhe ja totuus ovat totta myös minun elämässäni, ei vain naapurin tai paikkakunnan tai ihmiskunnan elämässä.
Kaikkialta tunkee vastaan tosiasia, että ihmiselämä on synnin turmelemaa ja pahan sitomaa. Sen vuoksi elämämme tärkeitä kysymyksiä on, miten pahan valta voitetaan, miten siitä päästään eroon. Se kohdistuu suoraan meidän omaantuntoomme, elämäämme ja arvostuksiimme. Se osoittaa, että juuri me olemme niitä syntisiä ihmisiä, joiden pitäisi päästä eroon pahan vallasta. Sen vuoksi tämän pyhäpäivän aihe on tärkeä: Jeesus, pahan vallan voittaja.
Kuulemassamme Johanneksen evankeliumin kahdeksannen luvun katkelmassa hätkähdyttää kahden henkivallan vastakohta. Jeesus ei kaihda sanoa sitä juutalaisille suoraan: on valheen valta ja on totuuden valta. On hyvän valta ja pahan valta. Näillä kahdella on jatkuva taistelu ja riita keskenään. Ne taistelevat ihmissieluista. Juuri paastonaikana kirkkovuoden monissa raamatunteksteissä ilmenee hyvän ja pahan kamppailu. Olemmeko me kristittyinä ja kirkkona unohtaneet tai väheksyneet tätä valheen ja totuuden, hyvän ja pahan vastakohtaisuutta? Olemmeko selittäneet tyhjäksi rajan, joka Raamatun mukaan on selvä? Olemmeko hämärtäneet oikean ja väärän rajan, uskon ja epäuskon rajan?
Kerrotaan, että Amerikan sisällissodan aikana 1800-luvulla eräs pappismies halusi mielistellä silloista presidenttiä Abraham Lincolnia. Pappi totesi presidentille: ”Toivokaamme, että Jumala on meidän puolellamme tässä suuressa taistelussa.” Lincoln oli vastannut: ”Tietääkseni Jumala on aina oikean asian puolella. Mutta minun koko tarmoni ja rukoukseni kohdistuu siihen, että me olisimme Jumalan puolella.” Hyvän ja pahan taistelussa olemme Jumalan puolella, kun luotamme hänen sanaansa. Siitä evankeliumiteksti opettaa. Jeesus kehottaa pitämään kiinni hänen sanastaan (jae 51). Mitä se tarkoittaa?
Martti Luther kirjoittaa Huonepostillassaan: ”Mitä siis on Jumalan sanan pitäminen? Ei muuta kuin sitä, että uskomme sen, minkä Kristus meille evankeliumissa lupaa. Nimittäin syntien anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän, pidämme sitä totuutena ja pysymme lujina siinä uskossa ja toivossa. Sillä, joka niin tekee, on iankaikkinen elämä, sanoo Kristus; hänen ei tarvitse pelätä syntiä, helvettiä ja viimeistä tuomiota, sillä hänelle on armo ja laupeus tapahtunut.”
Jeesus voitti täydellisesti pahan vallan kuollessaan syyttömänä ristillä ja noustessaan ylös kuolleista. Häneen turvautuen olemme voittajan puolella. Synti toki vaikuttaa sydämessämme kuolinpäiväämme saakka. Usein me myös lankeamme ja teemme syntiä ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein. Mutta silloinkin Jeesus on puolustajamme. Jumala näkee Kristukseen turvautuvan syntisen Poikansa kaltaisena: synnittömänä, pyhänä ja puhtaana.
Hyvät seurakuntalaiset. Tämän sunnuntain vanha latinankielinen nimi on ”Oculi”. Se merkitsee suomeksi ”minun silmäni”. Nimi tulee päivän psalmista, jossa sanotaan: ”Minun silmäni katsovat alati Herraan, hän päästää jalkani ansasta.” (Ps. 25:15) Siinä on vastaus meille, joita pahan valta vaivaa. Käännä katseesi Herraan – siis Jeesuksen Kristukseen, meidän Vapahtajaamme.
Teillä hartolalaisilla on kotikirkossanne etuoikeus katsoa alttaritauluna olevassa lasimaalauksessa ristiinnaulittua Kristusta. Hän on pahan vallan voittaja. Maailma näyttää erilaiselta Jeesukseen katsovan silmin: hän uskaltaa nähdä pahuuden maailmassa ja omassa sydämessään, koska hän näkee myös, että pahan valta on voitettu lopullisesti. Siksi kiinnitä katseesi, ajatuksesi ja sydämesi Jeesukseen Kristukseen. Silloin olet hyvässä turvassa.