Kuninkaan tie on lähetyksen tie.
Paavali, ei hävennyt Jeesukselta saamaansa lähetyskutsumusta kenenkään edessä. Hän todisti juutalaisille ja pakanoille, joista monet yrittivät tappaa hänet, kuninkaille, jotka pilkkasivat häntä, kaikille yhteiskunnallisesta asemasta, kansalaisuudesta, ihonväristä ja ihmisen ominaisuuksista huolimatta.
1. Pieniä tuloksiaan häpeäville lähetyspiireille Paavali sanoisi reilusti: älkää hävetkö, vaan jatkakaa uhraamista ja rukousta. Pieni kursseja aristeleville lähetysjärjestöille hän sanoisi: jokainen Jeesuksen kutsuma, tehtävään sopiva lähtijä on luovuttamattoman tärkeä. Rahapulassa valittavalle yhteisölle ehkä näin: Uskon sytyttämä sydän on tärkeämpi kuin nolla tai pari tilin saldon lopussa (Hes. 36:26; 11:19). Evankeliumi ei tyhjene rahan vähyyteen, mutta sen eteenpäinmeno kyllä kuihtuu, ellei ole lähetyssydämiä, jotka, maksoi mitä maksoi, haluavat viedä sanomaa sovituksesta kaikille kansoille.
2. Mutta tarvitaanhan toki lisää rahaa ja ihmisiä, hehän evankeliumia vievät ja täytyyhän heidän elää? Asian ydin on siinä, että asian ydin ei ole tässä. Ydinkysymys on: mikä tekee lähetyksen lähetykseksi? Vastaus: evankeliumi Jeesuksesta.
Millään logiikalla tai teologisella väittämällä Raamatun Jeesus ei muutu ”euro-Jeesukseksi”, jonka jumaluus, armo, rakkaus, sytyttävyys ja läsnäolo, rukousten kuuleminen, varjelus ja johdatus riippuisivat hallussamme olevien tai antamiemme eurojen määrästä.
3. Samaan hengenvetoon on jokaista kristittyä ja jokaista seurakuntaa muistutettava vakavasti siitä, taloudellisen tuen pidättäminen lähetystyöltä on ehdottomasti väärin. Lähetystyö on Jeesuksen testamentti omilleen, eikä sitä saa lyödä laimin. Sen tulisi läpäistä seurakunnan koko elämä. Ikävää vain on, että kun lähetys yhdistetään toiseen ”työmuotoon”, se pyrkii jäämään sivuun. Näin ei tarvitse käydä, kaukainen voi tulla lähelle.
4. Suuri lähetyskirje, Roomalaiskirje, päättyy Jumalan ylistykseen. Vastaanottajana oli UT:n yksi keskeisistä lähetysseurakunnista, joka tuki Paavalia tämän työssä (15:23-33), omaksui apostolien lähetyssanoman (koko kirje ja esim. 1:17; 4:1-12 ja 16:17) ja joka itse teki lähetystyötä konkreettisesti (1:8).
5. Ylistyksen kohde, kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki, pystyy pitämään vastaanottajat uskossa tilanteiden vaihdellessa. Vahvistaminen tapahtuu periaatteessa yksinomaan evankeliumin välityksellä, sen evankeliumin, joka Paavali oli julistanut työssään.
6. Evankeliumi on ollut kätkettynä (25; Jumala on salattu, tutkimaton) Tekstin painopiste on salaisuuden julkituomisessa kaikille kansoille (panta ta ethnee eli myös ei-juutalaisille; sama ilmaisu Matt. 28:19) lähetystyön välityksellä. Lähetystyössä Kuningas saapuu kansoille sekä salattuna että julkisena.
Ilmisaattaminen on tapahtunut VT:n ja UT:n Kirjoitusten synnyssä ja leviämisessä, ja sen ohessa niihin perustuvan apostolisen lähetyssaarnan välityksellä. Lähetys ei ole lähetystä ilman näitä. Perustapahtuma on ollut Jeesuksen tulo lihaan (Hepr. 1:1-2; Joh. 1:14 ym.), mitä Kirjoitukset selittävät. Ilmoitus annettiin kerta kaikkiaan, sitä ei tarvitse korjata eikä täydentää, vaikka tätä nykyään vaaditaankin.
7. Lähetystyö ei ole koskaan mahdollista ilman Raamatun sanomaa, evankeliumia. Vain evankeliumi Jeesuksesta luo, synnyttää, ”tekee” lähetyksen. Maailmassa tarvitaan suunnattomasti ihmisten auttamista, köyhien, sairaitten, poljettujen, kansanmurhien uhrien, rotu- ja uskontovainojen sekä luonnonkatastrofien lyömien ihmisten keskuudessa. Tätä työtä kristilliset kirkotkin tukevat, mutta lähetystyötä tämä toiminta ei sinänsä ole.
Kehitysyhteistyö voidaan hedelmällisesti kytkeä lähetystyöhön, mutta itsessään se ei ole lähetystä. Kristuksen rakkaus kutsuu toki hädän lieventämiseen. Ehdoton avainsana on kuitenkin evankeliumi, sen tiettäväksi tekeminen ja ihmisten pelastuminen uskon kautta iankaikkiseen elämään. Kristittyjen on syytä olla tarkkana sen suhteen, mitä kaikkea hyvää (tai pahaa) he maailmassa tukevat. Jos hän tukee lähetystyötä, ko. työn tulee olla lähetystyötä evankeliumin levittämiseksi. Kristityllä on täysi vapaus tukea toki muutakin, mutta olisi käsittämätöntä, jos hän löisi lähetystyön laimin.
8. Jakeen 26 maininta ”kaikille kansoille” ei (tietenkään) tarkoita, että evankeliumi oli jo julistettu kaikille. Kysymys on evankeliumin ehdottomasta ja täydestä julkisuudesta. Se ei ole ihmisten yksityisasia, vaikka yksityiselämä kuuluukin saattaa evankeliumin alle, vaan julkinen totuus (mm. Newbigin).
Käännös ”uskoon ja kuuliaisuuteen” johtaa harhaan. Alkukielen ”uskonkuuliaisuus” on (KR 92) jaettu (1:5, 15:18 ja 16:26) kahdeksi eri asiaksi. Uskon kuuliaisuus on uskon luottamusta Jeesukseen ja sisältää itsessään uuteen elämän tarpeellisen kuuliaisuuden, josta ei saa evankeliumin nimissä tehdä kuin uutta, uskosta erillistä kuuliaisuuden kohdetta.