Hyvät ystävät. Päivän evankeliumi käsittelee odotuksia. Eri ihmisten odotuksiat toisistaan. Meillä on yleensä toisten ihmisten suhteen odotuksia. Odotamme näkevämme lääkärissä, papissa, poliisissa, opettajassa tiettyjä asioita. Odotamme heidän käyttäytyvän tietyllä tavalla. Joskus he toimivat odotustemme vastaisesti. Joskus odotuksemme ovat kohtuuttomia.
Evankeliumi alkaa maininnalla, että Johannes Kastaja on vankilassa. Hän on siellä siksi, että uskalsi sanoa ruhtinaalle, mitä Jumala häneltä odottaa. Hän uskalsi sanoa totuuden, joka terävän miekan lailla lävisti Herodeksen sydämen ja teki kipeää. Johannes ei pehmentänyt sanojensa vaikutusta. Vaan kärjisti. Hän ei ollut diplomaattinen tai hienotunteinen hallitsijan tunteita kohtaan. Joskus totuus on sanottava suoraan niin, että ratsastaja putoaa hevosen selästä maahan eikä niin, että toisilla sanoilla muodostaa tyynyn putoavalle.
Johannes sai maksaa sanoistaan. Hänet teljettiin vankilaan odottamaan tuomiota.
Oikeat sanat oikeaan aikaan voivat muuttaa tapahtumien kulkua, ne voivat muutaa historiaa. Mutta aika on oltava oikea. Sanan miekkaa ei tule heilutella miten vain ja missä vain. Sillä voi saada myös korvaamatonta vahinkoa aikaan. Rakkauden laki velvoittaa meitä ajattelemaan lähimmäistemme parasta. Jos meillä on sanottavanamme totuus, se ei saa tehdä meistä töykeitä tai ylimielisiä.
Mutta Johanneksen elämän taustaa vasten on kuitenkin hyvä kysyä itseltään, oletko sinä riskeerannut koskaan sanoillasi mitään? Oletko ollut aidosti ja oikeasti jotakin mieltä ja seissyt sanojesi takana. Sellainen edellyttää ensinnäkin sitä, että uskoo asiaansa. Ja että asia on tärkeämpi kuin pienet vastoinkäymiset. Se on sen arvoinen, että sitä puolustaa. vai oletko vain odottanut sopivampaa hetkeä, mutta sitä ei ole koskaan tullut.
Luulen, että meillä jokaisella on kokemusta pakenemisesta ja piiloutumisesta tällaisissa tilanteissa. Mutta vain harvoja kokemuksia, joissa olemme tunteneet iloa siitä, että emme ole perääntyneet tai kieltäneet uskoamme painostuksenkaan alla. Vaan olemme nousseet pystyyn ja sanoneet jollekin toiselle, esimerkiksi tähän tapaa: minun mielestäni tuo mitä teet on väärin. Haluamme välttää hankalia tilanteita.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että pitäisi olla aina suuna päänä ärsyttämässä muita totuuksillaan.
Sitä kutsutaan viisaudeksi, että osaa kulkea rakkauden ja totuuden välistä kapeaa polkua. Se on myös kristityn tie. Mutta harvat sitä polkua kuitenkaan tallaavat. Sillä se ei ole helppo.
Johannes oli ollut sanoissaan ehdoton. Vankilassa hänellä oli aikaa miettiä. Tekikö hän oikein, vai oliko typerää suututtaa hallitsija, Herodes Antipas? Oliko siitä mitään hyötyä? Saiko hänen ajamansa asia siitä tukea, uskottavuutta?
Johanneksella oli mielessään myös toisenlaisia ajatuksia. Hän oli kuullut Jeesuksen teoista. Jeesuksen persona kiehtoi häntä hänen elämänsä viimeisinä päivinä. Kuka hän on? Johanneksella oli toiveita ja odotuksia kuulemansa suhteen. Mutta oliko hänen odotuksilleen katetta? Jatkaako Jeesus sitä työtä, minkä hän laittoi alulle?
Johannes oli aloittanut sisäisen vallankumouksen liikkeen. Johannes kastoi ihmisiä parannukseen. Hän tiesi, että uudistunut suhde Jumalaan oli tuova paremman ja oikeudenmukaisemman mailman. Hän tiesi myös, että moraalisesti ryhdistäytynyt ja uudistunut kansa tarvitsi vahvan johtajan kuninkaan, joka yhdistäisi kansan hajanaiset rivit. Messias-kuninkaasta olivat profeetat ennustaneet aikaisemmin. Sitä kansa levottomuuksien keskellä odotti. Mutta Johannes oli käsittänyt tällaisten toiveiden olevan turhia, jos kansa ei tee parannusta. Jos ihmisten sisimmässä ei tapahdu muutosta, mihin he kuningastakaan tarvitsevat.
Johannes odotti vankilassa saavansa varmuuden Jeesuksen henkilöllisyydestä. Pääsikö Johannes varmuuteen? Todennäköisesti hän vakuuttui siitä, että Messiaan aikan on alkanut eikä hänen työnsä ole mennyt hukkaan.
Evankeliumissa puhutaan myös odotuksista Johannesta kohtaan. Jeesus kysyi kahdesti: mitä lähditte autiomaahan katsomaan? Mitä odotitte näkevänne? Johannekseen kohdistuivat profeetan odotukset. Hänen ei odotettu täyttävän hienostuneen keikarin piirteitä. Hän oli askeetti. Jeesus antoi tunnustuksen Johannekselle. Hän oli enemmän kuin profeetta. Sillä profeetat ennustivat Messiaan tuloa. Johannes ei vain ennustanut, vaan hän oli kuninkaan airut, joka kulki kuninkaan edellä ilmoittamassa tämän tulosta. Ja nyt hän oli tässä heidän keskellään.
Mutta tuo Johanneksen kysymys voi olla myös sinun kysymyksesi. Oletko sinä se, jota olen odottanut? Syvällä sisimmässämme asuu kaipaus. Näin joulun edellä nuo kaipauksen äänet saattavat kuulua voimakkaammin. Ihmiset kuulevat kysymyksen, mitä sinä haluat lahjaksi. Mitä sinä haluat elämääsi, mitä sinä kaipaat? Odotatko helpotusta elämääsi, rauhaa, lohtua vai muutosta. Odotatko kannustusta ja tukea tehdessäsi vaikeita valintoja elämässäsi? Oletko sinä se, jota olen odottanut Mitkä ovat sinun odotuksiasi Jeesuksen suhteen? Vastaako Jeesus odotuksiisi? Jotta kysymykseen tulee vastaus, sinun on selvitettävä itsellesi kaksi asiaa: ensimmäiseksi, mitkä ovat odotuksesi, mitä sinä kaipaat. Ja toiseksi, kuka Jeesus on.
Tämän lisäksi on muistettava, että odotukset kulkevat aina kahteen suuntaan. Mitä sinä odotat muilta, mutta myös, mitä sinulta voidaan odottaa. Minkälaisia odotuksia meillä on lupa asettaa sinun suhteesi? Ennen kaikkea, voiko Jumala odottaa sinulta jotakin. Tämä on kysymys, joka sinun on hyvä myös esittää itsellesi. Mitä enemmän pohdit, minkälaisia odotuksia Jumalalla voi olla sinuun nähden, sitä enemmän alkaa painoa tulla kysymykselle Jeesuksen henkilöllisyydestä.
Kun totuuden miekka on lävistänyt meidät, pudottanut maan pinnalle. Silloin meidän edessämme aukeaa kaksi tietä: suostummeko totuuden tuomioon itsestämme ja pyydämme Jeesusta meitä auttamaan. Vai vaiennammeko kuninkaallisen viestintuojan, million ja mistä sitten sen viestin kuulemmekin. Koska emme kestä totuutta.
Totuus on sietämätön. Mutta siksi Jeesus Kristus tuli maailmaan. Ei kertomaan puolinaisia ja helpommin kestettäviä totuuksia. Hän otti tuomion kannettavakseen. Totuus tuomitsee meidät syntisiksi Jumalan edessä, eikä anna meille mitään toivoa pelastuksesta.
Kristus sanoo: minä olen tuo syntinen. Hän osoittaa sinua ja sanoo; mina olen tuo syntinen ja ottaa painolastin harteilleen. Siitä kirkon alttarimme takana oleva keskiaikainen risti meitä muistuttaa.