Tänään kirkkokäsikirjan päivän evankeliumi on kahdessakin kohdassa. Luemme Matteuksen luvusta 11 ja Johanneksen evankeliumin luvusta 1.
Nousemme kuulemaan päivän evankeliumin
Matt. 11: 11-19 Jeesus sanoi:
”Totisesti: yksikään naisesta syntynyt ei ole ollut Johannes Kastajaa suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän. Johannes Kastajan päivistä asti taivasten valtakunta on ollut murtautumassa esiin, ja jotkut yrittävät väkivalloin temmata sen itselleen. Kaikki profeetat ja laki ovat Johannekseen asti olleet ennustusta, ja uskokaa tai älkää, juuri hän on Elia, jonka oli määrä tulla. Jolla on korvat, se kuulkoon!
Joh. 1: 35–37 Seuraavana päivänä Johannes oli Betaniassa, ja hänellä oli kaksi opetuslasta seurassaan. Jeesus kulki siitä ohi, ja osoittaen häntä Johannes sanoi: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa!” Kun opetuslapset kuulivat hänen sanansa, he lähtivät seuraamaan Jeesusta.
Seurakunta kulkee joulunajasta uuteen jouluun. Aloitamme kirkkovuoden adventista ja päätämme sen adventtiin tai vähän sitä ennen, tuomiosunnuntaina.
Meille joulu on käännepiste jostakin vanhasta aivan uuteen. Samalla tavalla Jeesuksen elämän aika oli käännepiste vanhasta uuteen. Mentiin vanhasta järjestelmästä kohti uutta järjestelmää.
Kaikki Uudessa testamentissa joulun tapahtumista kerrottu perustuu vanhaan järjestelmään, Vanhaan testamenttiin ja Israelin kansan historiaan. Samalla se kaikki rakentaa uutta järjestelmää, Taivasten valtakuntaa.
Eteemme astuvat kaksi Uuden testamentin keskeistä henkilöä, Jeesus ja Johannes Kastaja. Ensimmäinen on päähenkilö, toinen todistaa päähenkilöstä Jeesuksesta.
Jeesus antaa ymmärtää, että juuri Hänen toimintansa ja elämänsä kautta oli tapahtumassa jotakin ainutlaatuista. Kaikki ennen häntä oli ollut vasta valmistelua ja ennustusta, nyt oli tapahtumassa täyttymys ja kaiken toteutuminen.
Ajatus ennustuksesta on hyvin vieras ajallemme. Kaikki tuntuu olevan meidän suunnitelmiemme varassa. Raamatussa ilmoitus Jumalan suurista teoista ja pelastussuunnitelmasta suhteessa meihin ihmisiin on aivan keskeinen. Juuri jouluna tapahtui jotakin hyvin suurta, jonka seurauksena pääsiäisenä kaikki täytettiin. Jeesus oli ja on tässä kaikessa keskushahmo.
Raamattua, Uutta ja Vanhaa testamenttia lukien, voimme sanoa, että jotakin hyvin tärkeää oli tapahtunut jo tätä ennen. Jumalan vaikutus maailmassa oli näkynyt monella tavalla.
– Jeesus oli ollut mukana luomisessa – Jumala loi maailman esikoisensa kautta.
– Vapahtajamme oli ennakoiden ollut mukana jo Israelin kansan historiassa ja tapahtumissa niin erämaassa kuin sen jälkeenkin.
– Hän oli tullut ihmiseksi ensimmäisenä kristillisenä jouluna.
Tekstimme kuvaamassa ajassa jotakin uutta oli murtautumassa esille. Tärkeitä sanoja tänään ovat Taivasten valtakunta, profeetta Elia sekä Jumalan karitsa. Joulusta pääsiäiseen oli tuo suuri murrosaika ja viimeisin tärkeä odotuksen jakso.
Johannes Kastaja oli suuri toimija ja vaikuttaja. Häntä ja Jeesusta arvuuteltiin ja nimettiin juutalaisten piirissä monellakin eri tittelillä, jotka kaikki liittyivät sekä Vanhaan testamenttiin että juutalaiseen perimätietoon. Jeesus totesi suoraviivaisesti, että Johannes oli profeetta Malakian ennustama Elias.
Johannes oli saanut kansan ja monet sen johtajistakin miettimään uudelleen suhdettaan lähimmäisiin ja ennen kaikkea Jumalaan. Moni teki parannusta, muutti elämäntapaansa. He hakivat myös varmistusta muutokseen ja anteeksiantamusta menneeseen Johanneksen kasteesta. Sittemmin Uusi testamentti kertoo, että Johanneksen opetuslapsetkin tarvitsivat kasteen Jeesukseen ja tähän kasteeseen liittyi Pyhän hengen vuodatus ja saaminen.
Johannes oli siis korkeatasoinen ihminen ja uskova, mutta Jeesuksen sanojen mukaan hän oli vanhaa historiaa. Uusi liitto ja Pyhän hengen vuodatus helluntaina olivat aivan kohta tulossa.
Omalla tavallaan Johanneksen julistuksessa oli vielä Vanhan liiton makua. Tee parannus. Hän opetti oikein ja ohjasi oikeaan. Uuden testamentin ja kristillisen kokemuksen valossa ymmärrämme, että vaadittu parannuskin on Jumalan vaikuttamaa. Vanhan ja uuden ero näkyi siinäkin, että Jeesus ohjelmajulistuksessaan vuorisaarnassa ampuu alas ja upottaa meidän viimeisetkin kuvitelmamme hyvästä vaelluksesta. Synti näkyy asenteissamme, sanoissamme ja katseissamme.
Samalla Johannes julisti Vanhassa ennustettua Uuden testamentin evankeliumia Jumalan Karitsasta. Eräs maailman tunnetuimmista alttaritauluista on Ranskassa Alsacen maakunnassa Isenheimin luostarikirkon keskeinen osa, Jeesuksen ristiinnaulitseminen. Matthias Grünewald vuonna 1515 kuvasi ja pidensi Johannes Kastajan sormen, joka osoittaa suoraan ristillä olevaan Jeesukseen. Tämän päivän tekstissä Johannes Kastajan sanat osoittavat Jeesukseen, Jumalan Karitsaan hänen julkisen toimintansa alussa.
Karitsa oli tunnettu sovituksen väline ja eläin koko Israelin kansalle. Jo Abel uhrasi esikoiskaritsoita laumastaan (uuden käännöksen mukaan). Abraham uhrasi lampaan, oinaan. Israelin kansa viimeisenä Egyptin päivänään uhrasi karitsoita ja sama jatkui aikanaan vuosituhannen Jerusalemin temppelissä.
Jouluevankeliumi kuvaa paimenia, joille kerrottiin suuresta ihmeestä (Luuk2:8-14).
Miksi sanoma kerrottiin ensin juuri paimenille. He olivat palveluammatissa ja työssä yöllä. He olivat aliarvostettuja ja syrjittyjä yhteiskunnassa. Olennaista oli, että paimenten tehtävänä oli varsinkin tuolla alueella Betlehemissä eli Jerusalemin lähellä hoitaa ja kasvattaa lampaita ja karitsoita, joita uhrattiin lain käskyjen mukaan temppelissä syntien sovitukseksi. Todellinen Jumalan Karitsa tuli maailmaan juuri jouluna. Nyt paimenten tehtävä tässä muodossa pian päättyisi, tähän tarkoitukseen ei lampaita ja karitsoita kohta enää tarvittaisi.
Usein aiheesta surkuttelemme, että Marialle ei ollut tilaa majatalossa, vaan hän joutui tavallisten ihmisten aputiloihin ja lapsi kapaloitiin sinne syrjemmälle eläinten seimeen. Sekään ei ollut sattumaa. Vuosituhat olivat juutalaiset uhranneet erilaisia eläimiä syntiensä sovitukseksi. Jeesus oli Jumalan lopullinen vastaus tähän: luomakunta ja eläimet olivat vuosituhannen kärsineet meidän syntiemme vuoksi. Oliko se eräänlainen kiitos tai jopa eräänlainen anteeksipyyntö meidän eläinkunnalle aiheuttamastamme kärsimyksestä; maailmankaikkeuden kuningas laskeutui heidän rinnalleen.
Tulossa oleva uusi rakentui vanhalle, mutta se oli kaikin tavoin suurempi kuin vanha järjestelmä.
Vanhan muuttuminen uudeksi ei toki tapahtuisi ilman suuria ristiriitoja. Enkelit kyllä sanoivat, että Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa. Silti Marian sydämen läpi oli miekka käyvä. Uutta näkyvää valtakuntaa ei sitä odottava Israelin kansa saisi. Rauha ei heti kohtakaan koittaisi maailman kansoille.
Tänään tämän tekstimme Jeesus tulee luoksesi Sanassa ja alttarin sakramentissa – Hän on lähettänyt jumaluuden kolmannen persoonan Pyhän Hengen todistamaan itsestään ja pelastuksesta.
Taivasten valtakunta, joka Jeesuksen ristinkuoleman, ylösnousemuksen ja helluntaina tapahtuneen Pyhän hengen vuodatuksen myötä murtautui maailmaan, on jotakin paljon suurempaa kuin kaikki aikaisemmin tapahtunut ja valmisteleva osuus.
Johannes Kastaja kuului vanhaan järjestelmään, ja siksi hän oli paljon pienempi kuin yksikään uuden järjestelmän ihminen. Toki Johannes Kastaja oli matkalla samaan taivaaseen kuin mekin, mutta hän oli vanhaa järjestelmää. Kastettu ja Kristuksen sovitustyöhön uskova on Taivaan valtakunnan kansalainen kaikessa inhimillisessä vajavuudessaan ja huomaamattomuudessaan. Se on suurin kutsumus ja armo.
Täyttäköön tämänkin joulun odotuksessa meidän sydämemme suuri ilo. Me tiedämme, kuka on tullut ja miksi hän on tullut. Jeesus tuli ihmiseksi, Jumalan antamaksi sovitusuhriksi Sinun ja minun takiani. Tänäkin jouluna enkelit iloitsevat niiden kirkkojen, kotien ja koulujen luona, joissa näin uskotaan. Ilo saa täyttää sydämemme meille ja meidän tähtemme saapuneesta Jeesuksesta. Riemullista joulua!