21. sunnuntai helluntaista, Luuk. 10:1-12, Jeremias Sankari

Jeremias Sankari
Hartola

Älä lannistu! Älä pelkää!

Jumala antaa tehtävän, mutta myös rohkaisee siihen.

Meille jokaiselle on annettu tehtävä Jumalan lähettiläänä! Kastekäskyssä sanotaan: Menkää! Minä olen teidän kanssanne! Mooses sanoi Joosualle: Ole vahva ja rohkea. Herra kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi. Älä lannistu. Älä pelkää.

Kastetun ihmisen elämään kuuluu liikkeelle lähteminen ja liikkeelläoleminen. Meillä jokaisella on mahdollisuus ja samalla myös velvollisuus olla Jumalan käytettävissä omalla elämällämme. Meidän elämämme on tärkein tapa, miten Jumala voi toimia maan päällä ihmisten keskellä. Toinen tapa on Pyhän Hengen toiminta. Mutta me emme voi mennä sen taakse ja vältellä omaa tehtäväämme.

Aina on se ihminen, joka tarvitsee lähimmäistä rinnalleen. Aina on se ihminen, joka tarvitsee apua. Aina on se ihminen, jonka elämä kaipaa turvaa ja huolenpitoa. Jumalan syliä. Aina on se ihminen, jonka tarvitsee kuulla, että Jumala ja hänen valtakuntansa on lähellä. Aina on se ihminen, jonka puolesta voi rukoilla. Näistä koostuu Jumalan meille antama tehtävä.

Tällä tavalla sanottuna tehtävä tuntuu suurelta ja mahdottomalta. Siihen pystyvät vain kaikkein parhaimmat ihmiset. Kaikkein rohkeimmat ja vahvimmat. Joosuan kaltaiset erityisyksilöt. Tai Jeesuksen opetuslasten kaltaiset valitut. Entä kun ei ole vahva eikä rohkea, lannistuu ja pelkää. Sellaisia meistä useimmat on joskus ja jotkut usein. Onko silloin enää oikea kristitty?

Jeesuksen tapa ei ole kuitenkaan kerätä lähelleen ja lähettämikseen parhaita ja hyviä ja onnistuneita. Jeesuksen oma tie on esimerkki. Hän vaelsi kohti kuolemaa. Toisin kuin me helposti ajattelemme meidän tehtävämme ei ole kutsua voiton ja menestysten tielle. Ei ole kyse voitokkaista lähetysmenestyksistä, vaan hienovaraista ihmisten kutsumista ja rohkaisemista tielle, jolla riittävän usein luovutaan näkyvistä voitoista. Meidän tekomme voivat puhua enemmän kuin sanamme. Usein paljon enemmän kuin arvaammekaan.

Jeesuksen seurassa oleminen ei ole voittamista ja menestymistä, vaan ihan tavallista elämää. Välillä se sisältää epäonnistumisia, monesti heikkoutta ja pelkoa. Elämän kulkuun ei tule mitään varmuutta ja voittoja toisin kuin erilaisissa oppaissa, miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa tai miten minusta tulee oman elämäni sankari. Sellaista ei Jeesus lupaa seuraajilleen.

Jeesus ei lähettänyt eikä lähetä ketään voittamaan. Meidän lähettilään tehtävääkään ei arvioida saadun ulkoisen menestyksen perusteella. Jeesuksen kanssa kulkeminen ei ole yksilölaji vaan joukkuelaji. Jeesus lähetti oppilaansa pareittain ettei kukaan ylpistyisi tai kiinnittyisi omiin lempiasioihin. Uskossa ei kilpailla toisten kanssa. Ei voiteta toisia eikä hävitä toisille. Siinä kuljetaan samaan suuntaan ja ollaan valmiita rohkaisemaan toista Mooseksen sanoilla Joosualle: Älä lannistu. Älä pelkää. Ollaan valmiita rukoilemaan toisen puolesta.

Jeesus ei tahdo nöyryyttää tai pakottaa meitä. Pakko ei kuulu Jeesuksen sanavarastoon. Mutta voidakseen tuoda esiin elämällään ja sanoillaan Jeesusta eikä itseään, ihminen tarvii nöyryyttä. Nöyryyttä luopua omasta erinomaisuudestaan ja oikeassa olemisestaan. Evankeliumit ovat riittävän täynnä miehiä, jotka tiesivät olevansa oikeassa. Heidän kanssaan Jeesus joutui ristiriitaan.

Kukaan ei voi puhua Jumalan suulla eikä kukaan voi tuntea täydellisesti Jumalan tahtoa. Meidän kasteessa ja kastettuina lähetettyjen ongelma tai ilo on toisaalta puhua rohkeasti Jumalasta. Mitä Jumala voi ja tahtoo tehdä meille ihmisille. Toisaalta kuitenkin tietää, että emme voi koskaan kertoa täydellisesti Jumalan tahtoa. Ei ole sellaisia sanoja, jotka kokonaan voisivat välittää sen, mitä Jumala puhuu ja tahtoo.
Siksi kaikessa mitä teemme ja sanomme on oltava meille itsellemme muistutus: me emme voi olla varmoja, että olemme ymmärtäneet oikein.

Puhuessamme Jumalan nimissä meidän tehtävä ei ole tuoda ihmisille omaa oppiamme ja omia ideoitamme. Me olemme Jeesuksen tien raivaajia. Meidän on raivattava tietä Jeesuksen tulemiselle, vaikka emme voi olla varmoja mitä kaikkea usko merkitsee 2010-luvulla tai miten Jeesus on keskellämme ja tulee keskellemme.

Kenelläkään meistä ei voi olla varmuutta, että olen ymmärtänyt täysin oikein Raamatun – tai mitä Jeesus tahtoo sanoa tämän sunnuntain evankeliumissa. Siksi opetuslapsijoukossa ei ole sijaa sellaisilla kirkollisilla traditioilla, tavoilla tai tulkinnoilla, jotka tekevät mahdottomaksi yhteyden toisten kristittyjen kanssa. Jokaisen puolesta voi rukoilla, jokaista voi rohkaista ja jokaista voi auttaa.
Jumalan kirkkaus vahvistakoon meitä olemaan aina kestäviä ja kärsivällisiä. Herra kulkee meidän edellämme. Hän on meidän kanssamme.