Eilen vietettiin koulujen kevätjuhlaa. Lapset pääsivät ansaitulle kesälomalle. Valkolakkeja asetettiin päähän iloisesti ja suvivirttä veisattiin.
Illalla kotona istuessani oli helppo havaita, että koululaisten loma oli alkanut. Kadulta kuului kovaa meteliä, huutoa, uhoamista ja kiroamista. Vapautuminen koulun puristuksesta ja tenttimisen paineesta ilmeni aitoon suomalaiseen tapaan.
Suomalainen tapa juhlia ei useinkaan ole hallittua. Tosin kokemus itse juhlan aikana on saattanut olla hyvinkin vapauttava, mutta kun seuraavana aamuna herää, olo on kurja, naama on kalpea, päätä särkee, jalat ovat huterat ja on kauhea jano. Hänellä on fyysinen krapula, mutta usein seurauksena on myös moraalinen krapula. Juhlahumussa on tullut tehtyä kaikkea typerää ja ainoa verho häpeän edessä on se, että oli humalassa.
Evankeliumissa kerrottiin rikkaasta miehestä, jonka koko elämä oli yhtä juhlaa päivästä päivään. Hänellä ei ollut huolen häivää, kun hän viihdytti itseään tauotta. Ilman välipäiviä hänelle ei tullut krapulasta johtuvaa pakollista pysähtymistä, jolloin olisi voinut miettiä elämänsä suuntaa. Mutta eräänä aamuna hän herätessään huomaa, että juhlat on nyt lopullisesti juhlittu. Hän herää tuonelassa ja on siellä kovassa tuskassa. Tuo tuska kuvataan janoksi, johon ei ole mitään helpotusta odotettavissa. Se on krapulaisen janoa, mutta se on varmasti myös elämänjanoa kadotetun elämän janoa.
Ainahan on maksettava eikös juu, mitä tässä maailmassa velkaantuu. Näin lauletaan iloluonteisessa laulussa. Ja nyt oli rikkaan miehen maksuaika. Hänen elämänsä oli ollut yhtä tuhlausta ja nyt häntä vaadittiin tilille. Mutta suuresta rikkaudesta ei uudessa tilanteessa ollut mitään hyötyä. Kultarahat eivät seuranneet häntä haudan takaiseen maailmaan. Mutta siitä huolimatta velat on maksettava ja velkaa hänellä oli paljon: syntivelkaa.
Ei hän ollut rikollinen, ei varas eikä murhaaja. Hän ei käyttänyt väärin Jumalan nimeä, mutta hän rakensi elämänsä hetken kestävien nautintojen varaan. Hänen aarteensa olivat katoavia, maanpäällisiä aarteita. Hän oli unohtanut Jumalan, ensimmäisen käskyistä. Nyt mielenmuutos oli myöhäistä. Siellä tilaansa ei saa parannettua ja vielä vähemmän sieltä pääsee takaisin. Takaisin ei pääse edes veljiään varoittamaan.
Ja velat on maksettava eikös juu. Rikkaalla ei ollut enää millä maksaa. Nyt rikas mies paljastuikin köyhäksi. Hän oli rikkautensa tuhlannut keveään elämään. Hän on tuhlaajapoika, joka koskaan ei mennyt itseensä eikä tullut takaisin isän kotiin. Hän ei koskaan huomannut olevansa köyhä ja alaston Jumalan edessä. Ja nyt kun hän sen huomasi, mitään ei ollut enää tehtävissä. Kuilu erotti lopullisesti Jumalan lapset maailman lapsista.
Evankeliumi kertoi myös köyhästä miehestä Lasarus, joka oli muiden hylkäämä. Ihmiset kääntyivät pois hänen luotaan sillä hän oli niin kamalan näköinen ja haisi. Lasarus itse ei puhu evankeliumissa sanaakaan. Hänellä on toinen, joka puhuu hänen puolestaan. Kun rikas ajoi itse asiaansa, köyhä jätti asiansa Jumalan haltuun.
Lasaruksen nimi on hepreassa oikeastaan El Etser ja merkitsee: Jumala auttaa. Nimensä mukaisesti Lasarus luotti Jumalaan ja odotti ahdinkoonsa apua ylhäältä.
Tosin vaikuttaa siltä, että hän ei elämässään apua Jumalalta saanut, sillä olihan hän köyhä, sairas ja yksinäinen. Sukulaiset eivät hänestä huolehtineet, hautausta hänelle ei järjestetty kuten rikkaalle miehelle. Rääsyissään, nälkäänsä kuollut mies vain korjattiin pois rikkaan miehen oven pielestä. Auttoiko Jumala häntä? Jumala oli antanut hänelle kalleimman ja tärkeimmän lahjan. Hän oli antanut itsensä. Lasaruksella oli katoamaton aarre sydämessään. Siksi hän sai enkelit itseään taivaaseen saattamaan.
Kun me tämän Raamatun kertomuksen luemme, niin kumpia me olemme: rikkaita miehiä vai köyhiä Lasaruksia. Emme varmasti haluaisi olla kumpiakaan heistä: emme rikas jolla on onneton kohtalo ikuisuudessa, mutta emme myöskään Lasarus, joka tosin sai autuaan lopun, mutta joutui kärsimään elämässään hyvin paljon. Mieluummin jotakin siltä väliltä.
Evankeliumi herättelee meitä kuitenkin kysymään, onko meidän oven takanamme köyhä Lasarus, joka ei jaksa huutaa, ei puhua, ei pitää puoliaan. Jumala on antanut meille paljon hyvää, saako Jumalan hyvyys tehdä meidät hyviksi toisia kohtaan.
Me olemme kristittyjä, mutta huonoja sellaisia. Meiltä löytyy rakkautta vain vähän Jumalaa kohtaan. Enemmän rakastamme hänen lahjojaan. Enemmän rakastamme kuluttamista ja tuhlaamista. Enemmän haluamme viettää rikkaan miehen päiviä ja juhlia huolia vailla.
Sen tähden katso ja koettele tänään itseäsi. Kaikki tiet eivät vie Jumalan luokse. Meillekin tulee maksupäivä. Onko meillä silloin millä maksaa. Silloin on tärkeää huomata, että rinnallamme on kulkenut hän, joka on maksanut jo kaiken.
Sinun syntivelkasi on sovitettu. Turvaa tähän Jeesukseen ja osasi on oleva ilo autuaiden maassa.