1.
Televisiouutisten alkukuva viime sunnuntaina. Kuvassa japanilainen äiti ja katse, joka on jossakin muualla. Äiti oli ollut tyttärensä kanssa tsunamia paossa, mutta tulva oli heitä nopeampi. Se tempaisi pakenevat mukaansa ja riisti lopulta tyttären äidin kädestä ja vei hänet mennessään. Äiti autettiin kuiville. Katse alas painettuna hän sanoo uutisten alkukuvissa: Tyttäreni varmaan kyllä vielä elää.
Maailmassa on käsittämättömän paljon kärsimystä. Kauheinta on lasten kärsimys. Se on kauheaa lapsille itselleen, mutta kauheaa on myös vanhemmille, kun oma lapsi kärsii ja kun ei voi auttaa häntä hänen hädässään. Eikä oman lapsen kuolemasta toivu koskaan ennalleen.
Oman lapsen kuoleman pelko on myös tämän päivän evankeliumin isän ahdistuksen aihe. Monesti se on heittänyt hänet milloin tuleen, milloin veteen, tuhotakseen hänet, hän kertoo Jeesukselle pojastaan. Poika on välittömässä hengenvaarassa hallitsemattomien kohtausten käydessä hänen kimppuunsa. On pelottavaa katsella maassa kouristelevaa poikaa. On ahdistavaa miettiä, koska seuraava kohtaus tulee tilanteessa, jossa käsi irtoaa kädestä, ja kuolema nielaisee oman lapsen ahnaaseen kitaansa.
2.
Japanissa aalto, jonka maanalainen järistys aiheutti, irrotti tyttären käden hänen äitinsä kädestä. Entä päivän evankeliumissa? Mikä heitti hätääntyneen isän pojan milloin tuleen, milloin veteen. Mykkä henki, sanoo Raamattu.
Vai oliko se sittenkin kaatumatauti, epilepsia? Ainakin pojan oireet näyttävät siltä. Tuolla tavoin aivojen toimintahäiriöstä johtuva epilepsia usein ilmenee. Kun näet jonkun kaatuvan maahan evankeliumin kertomuksen pojan tavoin, et ajattele, että hänen kimppuunsa kävi mykkä henki, vaan että hän sai epileptisen kohtauksen.
Mutta miksi Raamattu sitten puhuu mykästä hengestä? Valehteleeko Raamattu? Vai erehtyykö se? Pitäisikö tämä kohta laittaa sulkuihin ja varustaa selityksellä: Nykytieteen valossa tätä kertomusta ei pidä lukea kirjaimellisesti. Ei epileptikko ole millään tavalla riivattu.
Vai onko asia kokonaan toisinpäin? Onko moderni lääketiede tässä asiassa väärässä? Teemmekö väärin, kun ajattelemme epileptisen kohtauksen nähdessämme, että nyt pitää kutsua ambulanssi ja toimittaa tämä ihminen sairaalaan? Pitäisikö lääkärit korvata henkien manaajilla ainakin silloin, kun puhutaan sairauksista, jotka vaikuttavat ihmisen käytökseen ja näyttävät joskus tempaavan tämän kokonaan mukaansa?
Palaan japanilaiseen äitiin, josta aluksi kerroin. Kysyn uudelleen saman kysymyksen, jonka jo kerran esitin, mutta hiukan toisin sanoin. Kysyn, kuka riisti lapsen käden hänen äitinsä kädestä ja tempasi hänet kuolemaan tai ainakin suureen kuoleman vaaraan. Kysyn, kuka sen teki, vaikka jo kerran vastasin, että syypää tilanteeseen oli luonnonmullistuksen aiheuttama tulva-aalto, tsunami.
Jos osaamme vastata tähän kysymykseen oikein, näemme, ettei Raamattu ole väärässä kertoessaan, kuinka Jeesus parantaa mykän hengen riivaaman pojan ja antaa hänet takaisin hänen isälleen.
3.
Olemme vakavina seuranneet Japanin tapahtumia. Tulva-aalto tempaa kaiken mukaansa taloja ja laivoja myöten. Puhutaan ehkä kymmenistä tuhansista kuolleista ja lukemattomista kodittomista japanilaisista. Vavisten odotamme seuraavaa uutista uudesta maanjäristyksestä tai räjähdyksestä, jonka aiheuttamaa tuhoa emme oikein edes uskalla ajatella, vaikkei se välittömästi meitä koskekaan.
Sillä ovathan myös japanilaiset meidän kanssaihmisiämme ja lähimmäisiämme. Meidän on helppo kuvitella olevamme heidän tilallaan pakenemassa autolla kohti etelää, hankkimassa lentolippuja jonnekin kauas pois tai sitten istumassa kotikylämme raunioilla ilman rahaa ja mahdollisuuksia lähteä yhtään mihinkään.
Samalla kysymme, mistä tämä kaikki johtuu? Loiko hyvä Jumala maailman todella tällaiseksi? Onko Hänen tahtonsa, että maa järkkyy ja vesi hautaa ihmiset alleen? Onko Hänen tahtonsa, että ihminen viisaudessaan päästää aineen sisäiset voimat valloilleen, muttei sittenkään hallitse niitä, kun häntä suurempi voima käy kaiken inhimillisen kimppuun? Loiko Jumala maailman ja meidät tällaisiksi?
Ei luonut. Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää. [
] Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt. Näin luemme Raamatun ensimmäisiltä sivuilta. Jumala loi kaiken hyväksi, kauniiksi, suurenmoiseksi. Ja näin luemme aivan Raamatun lopusta: Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja enimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.
Jumala ei tahtonut kärsimystä eikä kuolemaa. Ne ovat meidän, ihmisten syytä. Meille ei riittänyt onnellisten, leikkivien lasten asema Taivaallisen Isämme kasvojen edessä, vaan me halusimme tietää, niin kuin Jumala hyvän ja pahan. Me halusimme nousta Jumalan ja Hänen sanansa yläpuolelle määrittämään itse vapaasti ja kenenkään rajoittamatta, mikä on oikein ja mikä väärin. Me halusimme jumaliksi Jumalan rinnalle mutta toisin kävi. Meistä tuli orjia. Meistä tuli synnin orjia ja kadotuksen lapsia.
Sen jälkeen maailma ei ole ollut entisensä. Sen jälkeen se on ollut se kärsimyksen ja kuoleman, luonnonmullistusten ja eloonjäämistaistelun maailma. Vain eräänlaisena haamukipuna aavistamme vielä jotakin kadotetusta paratiisista, siitä, johon emme pääse takaisin edes tiedollisella tasolla, koska kerubit vartioivat välkkyvä miekka kädessään sinne johtavaa tietä. Vain Jumalan sanasta tunnemme sen, mikä on kerran ollut, mutta silloinkin kuin kuvastimesta, arvoituksen tavoin.
4.
Jumalia meistä ei siis tullut, vaikka sitä yritimme. Sen tähden kaikki se hyvä, mitä maailmassa sittenkin on, ja myös se hyvä, mitä meissä ihmisissä on silloin, kun puhutaan maallisista asioista kaikki se on edelleen Jumalasta. Se on Jumalan hyvää luomistyötä ja lahjaa meille.
Sen tähden myöskään sillä pahalla, minkä me saimme aikaan, ei ole mitään itsenäistä, omaa olemassaoloa eikä olemisen voimaa itsessään. Se ei myöskään voi luoda mitään, ei uutta eikä pysyvää, vaan ainoastaan ottaa käyttöönsä sen, minkä Jumala jo on luonut, ja vääristää sen vääntäen sen pahimmillaan vastakohdakseen. Sen tähden paha on kaikessa Jumalan vastaisuudessaankin Jumalan sallimaa pahaa niissä rajoissa ja sinä aikana, jotka Hän itse on oman viisautensa voimalla säätänyt. Tämän olemme tulleet näkemään maailmanhistoriassa Jumalan tilalle itsensä korottaneiden diktaattoreiden kaaduttua heille annetun ajan kuluttua loppuun. Tämän olemme nähneet myös luonnon historiassa: nälänhätä on aikanaan väistynyt, ja jää mantereen yltä, niin kuin maata peittävä vesi Nooan päivinä.
Silti paha on totta ja meidän syytämme. Emme voi syyttää siitä niitä toisia, kuten meillä yleensä on tapana. Emme voi Adamin tavoin luikerrella vastuusta, kun Jumala kysyy meiltä, kuinka olemme täyttäneet Hänen rakkauden lakinsa käskyt, mutta emme voi myöskään Eevan tavoin vierittää vastuuta teoistamme toisille.
Sillä niinhän Eeva teki, eikö totta? Sanoohan hän, kun Jumala ottaa hänet kiinni itse teosta: ”Käärme petti minut, ja minä söin”.
Käärme ei tässä tarkoita semmoista kyykäärmettä, jota vaimoni inhoaa ja jota minäkin pelkään, ei myöskään sitä lihavaa tarhakäärmettä, joka melkein kesynä ja täysin vaarattomana loikoilee meidän rantasaunamme takana kalliolla ja auringossa kuumentuneilla kivillä. Mutta jotakin myös tässä käärmeessä on siitä, minkä tähden Pyhä Henki on valinnut juuri tämän eläimen kuvaamaan sitä todellisutta, joka lopulta on niin maanjäristysten, nälänhädän, sairauksien kuin ydinvoimalaonnettomuuksienkin takana ja kaikessa siinä inhimillisessä pahuudessa, jota maailma on täynnä ja joka asuu myös meissä. Käärme kuvaa sitä persoonallista Pahaa, jonka arvoituksellinen hahmo kohtaa meidät kaikkialla siellä, missä viha, Jumalan vastainen ylpeys ja kuolema tekevät työtään.
Tämä Paha on työssä silloinkin ja siellä, missä kärsimyksen ja kuoleman kauhut kohtaavat niitä ihmisveljiämme ja -sisariamme, jotka eivät ole niihin millään tavalla välittömästi syypäitä, vaan paremminkin pahan uhreja. Tämä Paha toimii sielläkin, missä inhimillisesti ajatellen avuttomat ja syyttömät kärsivät, mutta moni sellainen, jonka pahuus huutaa taivaaseen saakka, näyttää pääsevän koettelemuksista kuin koira veräjästä. Sillä näin sanoo Pahasta, Jumalan vastustajasta, Perkeleestä Jeesus, meidän Herramme ja Vapahtajamme: Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. (Joh. 8:44)
Perkele on se pelottava voima, joka alunperin hyväksi ja ihanaksi luotuna ei tyytynyt siihen onnelliseen asemaan, joka sillä oli Jumalan hyvien voimien joukossa, siinä joukossa, jonka Jumala on luonut ylistämään itseään ja palvelemaan meitä ihmisiä. Ei: Perkele halusi kukistaa Jumalan valtaistuimeltaan ja olla omassa voimassaan ja omassa varassaan täydellinen.
Tämä yritys ei tietenkään onnistunut. Kolmiyhteinen rakkauden Jumala ei salli rinnalleen mitään jumalallista, eikä Hänen lisäkseen ole mitää jumalallista, ei missään eikä koskaan. Jumala ei tarvitse myöskään luomakuntaa ollakseen täydellinen siinä rakkaudessa, joka yhdessä jumaluudessa ja kolmessa Persoonassa yhdistää Isää ja Poikaa ja Pyhää Henkeä, koko ylistettyä Pyhää Kolminaisuutta. Jumala ei ole yksin ollessaan yksi, koska Jumalan ykseys on yhdistävää ja yhteyttä luovaa rakkauden ykseyttä.
Jumala ei tarvinnut eikä tarvitse meitä ollakseen täydellinen ykseydessään, mutta Hän toteutti ylitsevuotavaa ja uutta luovaa rakkauttaan luodessaan maailmankaikkeuden ja ihmisen, mutta myös pyhät henkivallat ja juuri tämän rakkauden osallisuudesta Sielunvihollinen luopui, kun se nousi kapinaan Jumalaa vastaan. Sen tähden me kohtaamme sen nyt yksinäisenä ja rikkinäisenä, epätoivoisena ja tuhoon tuomittuna silloinkin, kun se pukeutuu hymyilevän Apollon hahmoon ja uskottelee olevansa inhimillisen hyvyyden, viisauden ja taidon takana. Kohtaamme sen Hajottajana, jota sen kreikankielinen nimi Diabolos tarkoittaa, elämän ja ilon vihollisena, murhaajana ja valehtelijana.
Ja tämä Diabolos, jonka rikostoveriksi esivanhempamme ryhtyivät ja jonka rikostovereita me kaikki luonnostamme olemme kantaen siitä täyden vastuun, tämä erilleen heittäjä on nyt kaiken sen takana, mikä tuhoaa ja turmelee Jumalan luomaa hyvää elämää. Ei se siis ole töissä vain siellä, missä me harkiten teemme pahaa, vaan myös siellä, missä inhimillisesti ajatellen viattomat kärsivät. Tarkoitan sellaisia sekä luonnonkatastrofien että ihmisten aiheuttamien onnettomuuksien uhreja, jotka ovat kyllä osallisia meille kaikille yhteisestä perisynnin syyllisyydestä, mutta eivät ole millään tavalla muita syyllisempiä juuri niihin onnettomuuksiin, jotka heitä kohtaavat.
5.
Kuka siis irrotti japanilaisen tytön käden hänen äitinsä kädestä. Kuka veti hänet syvyyden syövereihin? Me näimme tulva-aallon, mutta me tiedämme, että sen takana oli lopulta itse Sielunvihollinen, murhaaja ja valehtelija! Jumalan vastustaja oli myös tsunamin takana yrittäen sen avulla vetää mahdollisimman monia mukaansa kuolemaan ja kadotukseen, jotka on sille määrätty.
Tämä koskee myös sairauksia. Sairaudet, jotka runtelevat meidän ruumistamme, mutta myös ne sairaudet, joista kärsii meidän sielumme, ne ovat kaikki syntiinlankeemuksen seurauksia meissä ja meidän maailmassamme. Sen tähden sairaudenkin takana on Jumalan vastustaja, Perkele, elämän, ilon ja vapauden vihollinen.
Elämä, ilo ja vapaus olivat uhattuina myös epilepsiaa sairastavan pojan ja hänen perheensä elämässä. Niiden tilalle olivat tulleet kuoleman pelko, suru ja ahdistus. Mutta, niin kuin Raamattu sanoo, sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot. (1 Joh. 3:8) Jeesus paransi sairaita, koska Hän rakasti heitä ja sitä varten, että Hänen kauttaan tulisi näkyviin Jumalan voitto synnistä ja kuolemasta ja se Jumalan voima, joka on tuhoava Perkeleen ja Perkeleen teot. Sen tähden Jeesus myös ajoi pois pahoja henkiä ja riivaajia niiden uhreista, jotka, ihan niin kuin sairaat, eivät olleet sen syyllisempiä tai yhtä hyvin yhtä syyllisiä kuin terveet ja onnistuneet ihmiset, mutta erityisellä tavalla Pahan vallan uhreja.
Sen tähden ei ole lopulta mitään eroa siinä, että Raamattu kertoo päivän evankeliumissa kuvatun pojan olleen mykän hengen vallassa tai että me hänen oireittensa perusteella pidämme häntä epileptikkona. Kyse on yhdestä ja samasta asiasta ja yhdestä ja samasta Kiusaajasta, joka kaikin käytettävissä olevin keinoin pyrkii tuhoamaan ja hävittämään Jumalan hyvää luomistyötä, erottamaan ihmisiä Jumalasta ja toinen toisistaan ja tuomaan surua ja kärsimystä heidän elämäänsä. Kaiken kärsimyksen takana on sama paha henki silloinkin, kun se ilmenee sairauksina, joita kaikin modernin lääketieteen keinoin tutkitaan ja hoidetaan ja usein myös parannetaan.
Sillä Perkele, Sielunvihollinen, on muuntautumisen tuhattaituri, kameleontti, joka sovittaa itsensä aina siihen maisemaan ja tilanteeseen, jossa se tekee tuhojaan. Meidän modernissa Euroopassamme, joka ei enää usko persoonalliseen pahaan, se kätkeytyy tekojensa taakse. Me näemme vain epilepsian, ja myös hoidamme sitä epilepsiana ja teemme siinä aivan oikein. Silti takana on se sama mykkä henki, joka heitti päivän evankeliumin pojan milloin tuleen, milloin veteen.
6.
Kun Jeesus ajaa pois riivaajia, Hän tekee aivan samaa työtä, jota Hän tekee parantaessaan sairaita tai herättäessään kuolleita. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.
Tämä on kuitenkin vielä sitä samaa Jumalan luomisen piiriin kuuluvaa vasemman käden työtä, johon myös lääkärit omalla pienellä panoksellaan ja kaikessa heikkoudessaan osallistuvat. Kun Jeesus herättää kuolleita, ei Hän herätä heitä vielä ikuiseen elämään, vaan siihen ajalliseen elämään, jossa heillä on mahdollisuus ottaa vastaan Hänet Herranaan ja Vapahtajanaan. Kun Jeesus parantaa ruumiillisen sairauden vasemmalla kädellään, Hän käyttää lisäksi myös oikeaa kättään, evankeliumin sanomaa herättämään Pyhässä Hengen työnä syntisessä katumuksen ja uskon, joka karkoittaa lopullisen, ikuisen kuoleman sairauden. Kun Jeesus ajaa riivaajan pois ihmisestä, ei pahan valta ihmisen sydämessä ole vielä sillä hävitetty, että hänestä tulee ruumiillisesti ja sielullisesti terve, ellei Pyhä Henki samalla synnytä myös uskoa Kristukseen Jumalan Poikana ja maailman Vapahtajana. Tai kun Jeesus ruokkii tuhannet viidellä leivällä ja kahdella kalalla, Hän viittaa siihen ikuiseen Leipään, joka Hän itse on ja joka yksin voi antaa iankaikkisen elämän, toisin kuin maallinen ruoka, joka riittää vain kappaleen matkaa tätä maallista vaellusta varten.
Sen tähden kaikki ne hyvät työt, joita Jeesus teki synnin seurauksien korjaamiseksi ja Saatanan vallan murskaamiseksi tässä maallisessa elämässä, osoittivat lopulta sitä yhtä, suurta tekoa, jota kohden Hän on päivän evankeliumin aikaan kulkemassa ja jonka täyttymystä Hän jo odottaa saadakseen vihdoin vapauttaa tämän epäuskoisen sukupolven siitä iankaikkisesta kirouksesta, jonka alainen se yhdessä kaikkien sukupolvien kanssa on.
7.
Ja Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, hänen äidilleen: ’Katso, tämä on pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelissa ja merkiksi, jota vastaan sanotaan – ja myös sinun sielusi lävitse on miekka käyvä – että monen sydämen ajatukset tulisivat ilmi’. (Luuk. 1:34-35)
Myös Neitsyt Maria, Jeesuksen äiti, joutui irrottamaan otteensa Pojastaan. Hänenkin Poikansa joutui tulvan vietäväksi ja hukkui sen hyökyjen alle. Marian sielun läpi pistettiin kaksiteräinen miekka, kun Hänen pyhä Poikansa kuoli hänenkin syntiensä sovitukseksi syyttömänä Ristillä.
Maanantai-illan televisiouutisissa näytettiin lyhyt video äidistä, joka oli löytänyt kadonneen lapsensa. En tiedä, oliko äiti se sama, josta edellisenä iltana kerrottiin. Ilon kyyneleitä siinä joka tapauksessa itkettiin.
Sen kuitenkin tiedän varmasti, että Maria sai Poikansa takaisin. Jeesus ei sittenkään hukkunut synnin tulvan alle. Jeesuksen kuoleman hukuttavasta vedestä tulikin terveellinen Kasteen vesi, johon meidän syntimme hukkuivat. Jeesus nousi vedestä synnin syyllisyyden täydellisenä Sovittajana ja synnin seurausten täydellisenä Voittajana, ja Jeesuksen kuolemalle uhratusta ruumiista ja vuotaneesta verestä tuli meille osallisuus syntien anteeksiantamukseen ja ylösnousemuksen voimaan Hänen ruumiissaan ja veressään.
Tähän valtavaan Voittoon viittasivat kaikki ne hyvät teot, joilla Jeesus, Vapahtaja, osoitti hyvyyttään, rakkauttaan ja jumalallista voimaansa sairaita, nälkäisiä ja riivattuja kohtaan. Sitä Hän osoittaa nyt myös meille ei vain auttaessaan meitä vasemmalla kädellään monin eri tavoin ja myös lääkärien kautta, vaan ennen kaikkea ilmestyessään meille Ylösnousseena Vapahtajana ja syntiemme Sovittajana Sanassaan ja sakramenteissaan. Meillekin Hän jakaa kohta sen todellisen Leivän, joka avaa meille tien iankaikkiseen elämään, jos sen uskossa Häneen ja syntien anteeksiantamukseen Hänen pyhän ruumiinsa ja verensä osallisuudessa nautimme. Tämän uuden Joosuan johdolla ja seistessä Ylimmäisenä pappina keskellä tulvivaa Jordania Hän antaa meidän kulkea kuivin jaloin Luvattuun maahan.