2. paastonajan sunnuntai, Mark. 9:17-29, Noora Tikkala

Noora Tikkala
Rovaniemen seurakunta

Kuvauksesta on päätelty, että kyseessä oli joko epilepsia, tai vaikeat psykoottiset kohtaukset. Sairauden laatu ei ole varsinaisesti merkityksellinen tässä yhteydessä. Sairautta nimitetään mykäksi tai pahaksi hengeksi. Täytyy olla varovainen sen suhteen, miten tulkitsemme tämän nykypäivänä. Voi tuntua oudolta, että oireita kuvaillaan demonin tai pahan hengen aiheuttamiksi. Mutta oikeastaan paha henki tai mykkä henki kuvaa oireita, se on ikään kuin sairauden nimi. Kuitenkaan dualistinen käsitys maailmasta ei ole vanhentunut. Mekin olemme tässä elämässä tekemisissä selittämättömän pahan kanssa.

Tällä viikolla luin uutisista tapahtumista Helsingin Rautatientorilla. Torilla on ollut jo pitkään kokoontuneena kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden mielenosoitus, ja torin toisessa päässä Suomi ensin vastamielenosoitus. Tapahtumat uhkasivat kärjistyä, kun yksi turvapaikanhakija yritti hirttäytyä puuhun. Hänet saatiin pelastettua, mutta vastamielenosoittajat olivat kuvanneet tapahtuman ja videota jaettiin rasistisilla sivustoilla. Siellä ihmiset omalla nimellä ja naamalla irvailivat tapahtumasta ja harmittelivat, ettei onneton mies onnistunut itsemurha-aikeissaan.

Mihin on kadonnut inhimillisyytemme? Rasistiset kommentit veivät sellaisille epäinhimillisyyden ja pahansuopaisuuden rajoille, että siitä nousi mieleeni Jeesuksen sanat pahojen henkien karkottamisesta: Tätä lajia ei saa lähtemään muulla kuin rukouksella.”

Opetuslapset eivät onnistuneet parantamaan poikaa. He kyselivät Jeesukselta mikä oikein meni pieleen? Jumalalle kaikki on mahdollista, mutta meillä on suuri vastuu kun esimerkiksi rukoilemme sairaiden puolesta, emme voi luvata liikoja. Meillä voi olla siunaus myös siinä, että on keksitty erilaisia lääketieteellisiä keinoja sairauksien parantamiseksi. Silti emme saa kuitenkaan epäillä Jumalan voimaa ja hänen mahdollisuuksiaan. Sairaan pojan epätoivoinen isä oli aluksi epäuskoinen myös sen suhteen, voiko Jeesus häntä auttaa. Mistä Jeesuksen turhautuneet sanat kertovat? Jeesus ei halunnut esiintyä vain kiertelevänä ihmeparantajana vaikka hänellä olikin valta parantaa sairaita. Jeesus halusi parantaa myös ihmisten hengellistä elämää.

Päivän evankeliumissa liitetään yhteen usko, rukous ja parantaminen. Ihmisen keho ja mieli on kokonaisuus. Jeesus halusi parantaa sairaita, koska sekä ruumiillinen että hengellinen hyvinvointi ovat ihmiselle tärkeitä. Päästäksemme lähemmäksi Jumalaa, meidän tulee myös parantua/tehdä parannusta hengellisesti. Jeesus on sanonut: ”Eiväthän terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat”. Kohtaamisessa isän ja sairaan pojan kanssa on tärkeää myös se, miten Jeesus kohtaa inhimillistä kärsimystä. Kun mies huomasi, että Jeesus otti hänen poikansa hädän vakavasti hänen epäilyksensä hälvenivät ja hän huusi: Minä uskon! Auta minua epäuskossani. Huudahdus on kiinnostava, koska siinä mainitaan samaan aikaan sekä usko että epäusko. Me tunnemme tutun vertauksen sinapinsiemenestä. Jos meillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, voisimme siirtää vuoria. Apua pyytävän miehen usko ei ole täydellistä, mutta se riitti siihen, että hän sai avun. Tänäänkin saamme vahvistaa uskoamme noustessamme seuraavaksi yhteiseen uskontunnustukseen.