Toinen adventti korostaa tuomiosunnuntaita edeltäneen valvomisen sunnuntain tavoin valvomista, kilvoitusta. Painopiste on kuitenkin tuota sunnuntaita enemmän siinä, että Ihmisen Poika tuo tullessaan pelastuksen ajan. Meitä rohkaistaan tekemään työtä Jumalan työtovereina toivon näköala kannustimena. Jeesus sanoo: ” Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta!” Valvominen on Jumalan palvelemista hänen armonsa avulla, hänessä elämistä ja hänen läsnäoloaan sydämessämme elämän lähteenä. Hengellinen valvominen tarvitsee käyttövoimakseen yhteydenpitoa armon Herraan. Tämän yhteyden hoitamisen – pyhän kommunikaation – välineet – mediat – ovat Jumalan sana ja sakramentti, joiden kautta pyhä Kolmiyhteys armossaan tulee läsnäolevaksi meidän jokaisen nimeltä kutsutun Pelastajana. Hän on uskollinen itselleen ja lupauksilleen. Siinä perusta pelastusvarmuudelle – ei omissa ansioissa vaan armossa Kristuksen tähden lahjaksi saadun uskon kautta.

Armo ei ole halpaa armoa vaan se kutsuu kuuliaisuuteen armon Herralle. Se virittää valvomaan ja odottamaan ikävöiden pelastuksen päivän koittamista. Jolloin se kointähti valaissee luomattoman valon ikuisessa loisteessa. Armo kutsuu kuuliaisuuteen Kristukselle, joka kulkee edellämme tienraivaajana yhä edelleen. Ketään ei tarvitse kytätä, koska kaikkivaltiaalle on kaikki päivänselvää ja läpinäkyvää. Ei tarvita valvontakameroita, mutta mitään emme silti voi salata. Salailu on vahingoksi vain itselle ja kanssaihmisille. Tämä korostaa nimenomaan kunkin henkilökohtaista vastuuta, ei toisen syntien laskemista. Se johtaa vain farisealaisuuteen ja huomion kiintymiseen toisen heikkouksiin sen sijaan, että pidettäisiin mielessä se, että kaikki me tarvitsemme armahtajaa. Jeesus sanookin aiemmin Luukkaan 12. luvussa: ”Varokaa fariseusten hapatetta, tekopyhyyttä. Ei ole kätköä, joka ei paljastu, eikä salaisuutta, joka ei tule ilmi.”

Kahden kesken voi tietysti asian ottaa taiten puheeksi, jos katsomme toisen vahingoittavan menettelyllään itseään tai toisia tai molempia. Lähimmäisyys ei merkitse kaiken turtaa hyväksymistä, mutta ei tarkoitus ole myöskään napittaa toista joka asiassa oman asteikon mukaan. Me emme aina tiedä kaikkea tilanteesta emmekä tarkoitusperistä. Synti ei ole hyväksi. Sen tiedämme. Määritelmän mukaan se erottaa meitä Jumalasta, kaiken hyvän antajasta ja hänen käskyistään, jotka suojelevat elämää. Olisi kuitenkin pahan vallan pinnallistamista rajoittaa se vain joihinkin tekoihin, jotka kenties eivät niitä pahimpia itse asiassa olekaan. Tilanne ei määrää kaikkea, mutta ei se vailla merkitystäkään ole. Siksihän Paavalikin puhuu heikon veljen huomioon ottamisesta. Jeesus osoittaa pinnallisen farisealaisen syntikäsityksen vaaroista todetessaan Matteuksen 15. luvussa: ”Kuulkaa ja ymmärtäkää. Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee suusta ulos…Juuri sydämestähän lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, siveettömyys, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset.”

Jeesus ei varmastikaan halua rohkaista holtitonta elämäntyyliä. Sen sijaan hän varoo kytkemästä syntiä pinnallisesti tapakulttuuriin, perinnäissääntöihin, jotka vaihtelevat ajasta ja paikasta toiseen. Äärimuodoissaan tämä ajattelumalli merkitsee Jumalan hyvän luomistyön kieltämistä. Kaiken ydin ja ylin kriteeri on rakkaus, joka ei etsi itseään vaan lähimmäisen parasta. Tämä on Jumalan oikeaa palvelemista. Rakkaus oikeuden palveluksessa merkitsee lain hengen toteuttamista. Se ei toteudu takerruttaessa kirjaimeen ja etsittäessä sitten porsaanreikiä kuolleen lain kirjaimen sokeilta katvealueilta.

Ihminen ei luonnostaan pysty olemaan pyyteettömästi rakastava. Kuten historioitsija Juha Siltala asian ilmaisi: ”Jos täysin pyyteetöntä toimijaa etsittäisiin, kyllä saataisiin hakea.” Paavalin tämän sanoi (Room.3:23): ”Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat vailla Jumalan kirkkautta, mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.”

On hyvä huomata, että ihminen ei ole ikään kuin neutraalilla maaperällä oleva vapaa toimija suhteessa Jumalaan. Hän on syntinen ihminen. Synti katkaisee pelastavan yhteyden Jumalaan. Ihminen voi tosin olla psykologisesti vapaa ja tuntea sydämessään rakkauden vaatimuksen ja aavistaa, että on olemassa korkeampia voimia. Tässä on perusta sille, että on muitakin uskontoja kuin kristinusko. Lain kautta ihminen ei voi kuitenkaan tuntea muuta kuin nk. Jumalan vasemman käden työn, eli Jumala johdattaa ihmisen näkemään tilansa Jumalaa aktiivisesti vihaavana. Hän johdattaa ihmisen tällöin epätoivoon, ahdistuksiin, vaivaan, kyyneliin, sairauksiin, tuskiin, synnin realiteetin kokemiseen. Jumalan oikean käden työllä, lohduttavan sanan kädellä taivaallinen Isä taas osoittaa ihmisrakkautensa ja loputtoman hyvyytensä sekä lahjoittaa rauhan, ilon, pyhyyden ja autuuden – itsensä.

Kysymys synnistä ja armosta ei ole arkisessa elämässämme menettänyt merkitystään, vaikka se esitetään joskus vähän toisin sanankääntein. Jo vuosikymmeniä on puhuttu enemmän elämän tarkoituksen ja mielekkyyden tai elämänlaadun etsimisestä kuin synnintunnosta. Ansiottoman rakkauden kokemisesta Kristuksessa tällaisena kuin olen avautuu kyllä näkymä myös tarkoitukseen. Jumala nähdään Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä. Olen Jumalan tahdosta luotu ainutkertainen persoona. Tätä ei kukaan voi minulta ottaa pois. Tämä oikeus on jokaisella, vaikka joku sen syystä tai toisesta katsoisi oikeudekseen ottaa pois. Jumalan armosta minä olen se mikä minä olen. Tämä pitää paikkansa myös hengelliseen syntymään sanan kohdussa ja kapalossa sakramentin kautta. Jumalan Henki luo uutta. Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus, mutta hän julistaa vanhurskaaksi. Siksi häneen turvaavat eivät koskaan ole umpikujassa, vaan toivon liekki valvoo heikkoudestamme riippumatta.

Ei synnintunto käsitteenä sentään ole täysin häipynyt. Äskettäin on lehtien palstoilla etsinnästään kertonut emeritusprofessori Antti Eskola. Haastattelija tulkitsee Eskolaa: Hänen tapauksessaan ei ole kysymys häpeästä, joka kuuluu psykologian alueelle, vaan Eskola puhuu synnistä uskonnollisena käsitteenä. Hänen mielestään on tekoja, joiden murehtimisesta mikään inhimillinen vapauttaja ei päästä irti, vaan ne jäävät kaivamaan omaatuntoa. Ne eivät kuulu psykologisen syyllisyydentunnon piiriin. Raamatussa puhutaan siitä, miten ihminen ei tee sitä hyvää mitä tahtoo, vaan sitä pahaa, mitä ei tahdo. Eskola vastaa: ”Niin. Mulla on sama ongelma. Kun menee sutta pakoon, tulee karhu vastaan. Eikä tähän ongelmaan ole löytynyt ratkaisua.”

Paavali kirjoittaa vuoden 1999 todellisuuteen lujasti ankkuroituen Room. 7:21: ”Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta.” Luther opetti, että kristitty on samanaikaisesti vanhurskas ja syntinen. Hän kirjoittaa: ”Jumala panee silmiensä eteen kärsivän Kristuksen, johon olen alkanut uskoa. Niin kauan kuin elän lihassa, minussa on syntiä, mutta Jumala ei sitä näe, koska uskon Kristukseen: välissä on katto, jota kutsutaan syntien anteeksiantamukseksi, niin että Jumala ei voi nähdä. Olen syntinen, lihani kiivastuu, en iloitse Jumalassa, vaan suutun häneen, mutta näistä synneistä Jumala ei tiedä mitään. Olen synneissä ikään kuin ne eivät olisi syntejä. Tämän saa aikaan vanhurskaaksi julistaminen.” Vanhurskaaksi julistaminen ei merkitse kuitenkaan kilvoituksen hylkäämistä. Luther kirjoittaa edelleen: ”Siten vanhurskaaksi ei kutsuta sitä, joka on vanhurskas, vaan sitä, joka tulee vanhurskaaksi, kuten Ilm. 22,11 sanoo: vanhurskas tulee yhä vanhurskaammaksi. Sillä kaikki liike on osaksi liikettä jostain pois ja osaksi liikettä jotakin kohti, kuten sairas parantuessaan yhä on väistyvässä sairaudessa ja lähestyvässä terveydessä, ja kuten vanhurskas on aina synnissä vasemmalla jalallaan eli vanhan ihmisen osalta ja armossa oikealla jalallaan eli uuden ihmisen osalta.”

Vanhurskaus eli pelastavassa Jumala-yhteydessä eläminen toteutuu siis jo nyt mutta ei vielä täysin. Kristityt ovat lupauksen lapsia. Sanan varassa joka ei katoa vaikka maa ja taivas katoavat. Minun armoni ei sinusta väisty, sanoo kaikille katuville Herra, Sinun armahtajasi.