Kumpi on väärin? Jättää kädet pesemättä vai salassa suunnitella syyttömän murhaa?
Kumpi on oikein? Tehdä omat säännöt ja noudattaa niitä ja näyttää sellaiset teot Jumalalle vai seurata Jumalan käskyjä ja huomata rikkovansa niitä ja pyytää anteeksi?
Fariseukset ja kirjanoppineet syyttivät Jeesusta siitä, että Hän ei seurannut isien perinnäissääntöä. Jeesus torjui syytöksen ja osoitti, että fariseukset itse syyllistyivät syntiin, kun heidän ihmiskäskynsä kumosivat Jumalan käskyn ja vastustivat Jumalan tahtoa.
Sen sijaan, että tyydymme ajatukseen, että näyttipä Jeesus tyhmille fariseuksille miten asiat ovat, oman valvomisemme kannalta on hyvä katsoa tarkemmin miksi fariseukset turvasivat isien perinnäissääntöön aina siihen asti, että syyttivät Jeesusta.
Fariseukset eivät olleet istuneet alas yhtenä hetkenä ja antaneet mietintöä, että ”Isien perinnäissäännöt korvaavat Jumalan käskyt tästä päivästä alkaen.” Isien perinnäissäännöt olivat kehittyneet pitkän ajan kuluessa ja ne olivat vanhemmat Jeesuksen aikana kuin luterilainen kirkkomme on tänään. Isien perinnäissäännöt johdettiin Mooseksen laista, jossa oli Jumalan tahto vanhassa liitossa, liitossa juutalaisten kanssa, ja jokainen fariseus ja opettajasukupolvi joutui rakentamaan uudet sääntölisäyksensä edellisten opettajien varaan. Tavoitteena oli tehdä yksilön ja yhteisön elämästä kokonaisvaltaisesti Jumalan tahdon mukaista.
Fariseuksilta ei puuttunut intoa ja kiivautta Jumalan puolesta. Jeesuksen ajan fariseukset olivat jossakin määrin ottaneet opikseen Saatanan houkutuksista aikaisemmista vaiheista: he torjuivat Saatanan suoran hyökkäyksen, jollaista se oli käyttänyt erämaassa, kun se houkutteli Israelin kansan tekemään sonnipatsaan eli äärimmäisen karkean virheen: elävä Jumala korvattiin yhtenä hetkenä epäjumalankuvalla. Jeesuksen ajan fariseukset torjuivat myös Saatanan hienomman hyökkäyksen: Saatana oli aikaisempina vuosisatoina houkutellut Israelin kansan kuninkaiden ja pappien johdolla kumartamaan elävän Jumalan rinnalla epäjumalia, tekemään jonkun uskonnollisen sekasotkun ja ajan kanssa syrjäyttämään elävän Jumalan.
Tästä Jumala oli rangaissut pakkosiirtolaisuudella ja 1. temppelin tuholla. Nämä synnit ja niiden seuraukset olivat kipeinä fariseusten ja kirjanoppineiden muistissa ja niitä he välttivät, mutta kolmantena Saatana houkutteli luopumaan elävästä Jumalasta ihmisviisauden kautta ja vaikka tarkoitus oli hyvä, lopputuloksena oli se, että fariseukset korvasivat ihmiskäskyin elävän Jumalan käskyt ja Hänen tahtonsa. Ironisesti Jeesus sanookin, että taitavasti te kumoatte Jumalan käskyt. Tarkoitus oli hyvä, useiden sukupolvien perinnäissäännöt oli vanha ja taitavasti laadittu, mutta lopputulos oli Jumalan tahdon vastainen.
Meillä ei ole varaa naureskella fariseuksille, vaan tämä on otettava varoituksena, koska yksilöinä ja yhteisönä elämässämme on tällaisia isien perinnäissääntöjä ja ne on laitettava pois Jeesuksen Sanalla kuten Jeesus ojensi fariseuksia ottaen esimerkiksi 4. käskyn.
Jeesus sanoo: ”Oikein Esaias on ennustanut teistä, ulkokullatuista, niinkuin kirjoitettu on: ’Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana;” Fariseusten ja kirjanoppineiden opetus oli kaukana Jumalan tahdosta 4. käskyn osalta, mutta miten fariseukset suhtautuivat Jeesukseen, se oli vieläkin kauempana.
Kumpi on väärin? Jättää kädet pesemättä vai salassa suunnitella syyttömän murhaa? Jeesus tuomitsi fariseukset ulkokullatuiksi. Kreikan kielen sana ulkokullatulle tarkoittaa myös teeskentelijää ja alunperin näyttelijää. Ja fariseukset olivat kaikkea tätä. Erityisesti he olivat näyttelijöitä, koska he tulivat syyttämään Jeesusta vaivaisesta käsienpesusta, vaikka oli heillä sydämessään pitkälle menevät aikeet Jeesuksen murhaamisesta.
Ei ollut Jumalan pelastussuunnitelman mukaista tässä kohtaa puuttua murha-aikeisiin, vaan Jeesus torjui isien perinnäissäännön 4. käskyn pohjalta.
Jeesusta kyllä syytettiin käsienpesun laiminlyönnistä, mutta Jeesus ei ala perata tätä marginaalista, alunperin Jerusalemin temppelin papiston puhdistautumista koskevaa asiaa, vaan ottaa ison esimerkin, joka koskee jokaista ja osoittaa jokaiselle mikä on Jumalan tahto ja mikä on Jumalan tahdon vastaista.
Jumala on sanonut Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Tämä sisälsi silloin ja sisältää tänä päivänä suurimmassa osassa maailmaa sen, että työikäiset lapset ovat velvollisia huolehtimaan vanhemmistaan, kun he eivät siihen enää itse pysty. Kuulostaa selvältä: Jumalan tahto on, että vanhuksista huolehditaan. Mutta entä jos omaisuus, jolla piti huolehtia vanhemmista, onkin korban eli luvattu uhrilahjaksi temppeliin. Samaa rahaa tai tavaraa ei voinut antaa sekä temppeliin että vanhemmille. Fariseukset pohtivat ja tulivat lopputulokseen, että jos vastakkain on toisensa poissulkevasti lupaus Jumalalle ja velvollisuus ihmisiä kohtaan, on pidettävä lupaus Jumalalle. Hieno pohdinta, mutta pohdinnalta menee pohja, kun Jumala ei halua ylimääräisiä uhreja, eikä ainakaan kenenkään ihmisen kustannuksella. Meidän kristittyjen ongelma ei ole se, että joku lupaisi vanhempiensa eläkevarat Jerusamelin temppelin uhrilahjaksi, mutta periaate on meidänkin ongelma. Se on meillä vaarana, että miettimisemme ovat hyvästä aikeesta ja pohdinnan hienoudesta huolimatta Jumalan tahdon vastaisia ja se, mikä on selvää, hämärtyykin.
Sen lisäksi, että isien perinnäissäännöt ovat Jumalan tahdon vastaisia, ihmiskäskyt vääristävät lain ja evankeliumin suhteen. Väärät ihmiskäskyt velvoittavat ja orjuuttavat väärin. Jumalan lain, Jumalan käskyjen tarkoitus on kyllä rikkoa ihminen ja osoittaa ihmiselle hänen syntisyytensä, mutta väärät ihmiskäskyt, vaikka ne vahinkoa tekevätkin, vahinko on väärää, eivätkä ne toimi Jumalan suunnitelman mukaan ja ne on laitettava pois. Ihmiskäskyt lakina toimivat myös siten väärin, että kun tekee omat säännöt, voi tehdä sellaiset, että saa ne täytettyä. Jokainen tietää, että kukaan ei täydellisesti ole kunnioittanut isäänsä ja äitiään, jokainen on rikkonut 4. käskyä vastaan, mutta käsienpesu. Se saattaisi onnistua. Fariseukset olivatkin mielestään onnistuneet tässä ja 612 muussa itse laatimassaan säännössä ja olivat mielestään vanhurskaita. Jeesus torjui tämän. Jeesus osoitti, että myös fariseukset olivat sairaita ja tarvitsivat lääkäriä, myös fariseukset olivat syntisiä ja tarvitsivat Jeesusta ja Hänen ristinuhriaan saadakseen syntinsä anteeksi ja tullakseen vanhurskaiksi armosta, kasteen ja uskon kautta.
Kumpi on oikein? Tehdä omat säännöt ja noudattaa niitä ja näyttää sellaiset teot Jumalalle vai seurata Jumalan käskyjä ja huomata rikkovansa niitä ja pyytää anteeksi?
On oikein seurata Jumalan käskyjä ja niiden äärellä jokaisen on todettava oma riittämättömyytensä ja kyvyttömyytensä sekä avoin rikkominen niitä vastaan ja Jumalaa vastaan, todeta oma syntisyytenstä, pyytää anteeksi ja saada anteeksi kaikki synnit Jeesuksen nimessä ja veressä.
Amen.