16. sunnuntai helluntaista, Matt. 6:17-19, Hans-Christian Daniel

Ollessani ammoin päivystävänä pappina luokseni ohjattiin pariskunta, joka tahtoi erota kirkosta. Kysellessäni perustetta vastattiin että taloudellisista syistä, koska ne tuhat markkaa, jotka he maksavat kirkollisveroa olisi heidän mielestään paremmin investoitu lomamatkaan. Onnittelin heitä hyvistä ansoista ja toivottelin heille Jumalan siunausta vastaisuudessakin. Oltuani avattu jo virastoon johtavan oven toivotin heille vielä: ”Toivon mukaan joskus sopivasti köyhdytte, että teillä on jälleen vara olemaan kirkon jäseniä.” — Kirkkoherranviraston päällikkö meni tekemään valituksen siitä kirkkoherralle, sillä oli julkiseen tilaan lausunut yksityisyyden suojaan kuuluvan asian. Talasniemen Jussi tuli luokseni papin huoneeseen, ja kun hän laittoi oven perässään kiinni, tiesin nyt tulevan nuhtelun. Hän kyseli mitä olin sanonut ja miten, ja sitten tuli ankara tuomio: ”Sinä olet ase jumalan kädessä, sillä näin profeetallista sanaa en itse olisi kyennyt sanomaan sille pariskunnalle.”
Veisaan virren 470:1
Tämän päivän evankeliumissamme Herra Jeesus Kristus puhuu katoamattomasta aarteesta, joka ei häviä. Sen arvo ei vähene eikä se joudu vääriin käsiin. Hän kertoo tämän aarteen kätköpaikan: se on taivas. Herra ei kerro, mikä se aarre on ja miten sitä hankitaan. Herran sana nousee juutalaisuudesta, jossa vanhurskaus katsotaan aarteeksi taivaassa, ja almuna annettu raha käsitetään taivaan pääomaksi, jonka korkoineen saa takaisin viimeisessä tuomiossa. — Ajattelen, että noudattaako poikani tietotekniikan alalla tätä Herran Jeesuksen kehotusta minua paremmin, kun hän kehottaa tallentamaan ensisijaisen tärkeitä tietoja katoamattomasti pilveen.
Katolinen kirkko on edellä mainitusta juutalaisesta käsityksestä johtuen kehittänyt opin, jonka mukaan pyhimyksillä on enemmän ansiollisia tekoja, kuin autuuteen tarvittaisiin, ja sen mukaan siitä aarteesta voi kirkko jakaa niille, joilta autuuteen vaadittavat teot jäävät vaillinaisiksi. Uskonpuhdistajamme Martti Luther on kumonnut tuon opin harhaiseksi, sillä kukaan ei voi ansaita autuutta, sillä sen on Kristus meille ansainnut viattomalla kuolemallaan ja kalliilla verellään. Lutherin mukaan jokainen ihminen on kerjäläinen Jumalan edessä, armon kerjäläinen. Kukaan ei pelastu omista ansoistaan, vaan yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. — Juuri tämä luterilainen kristityn vapaus vapauttaa meidät toisaalta hyväksymään eriuskoiset pakolaiset kotinurkillemme ja toisaalta auttamaan heitä: kantamaan rakkauden voimin heidän murhettaan.
Veisaan virren 470:2
Herra Jeesus puhuu ruumiin lampusta ja ihmisessä olevasta pimeydestä. Juutalaisessa perinteessä valo ja hengellinen hyvyys on liitetty toisiinsa. Heprealaiskirjeen mukaan ”parempi omaisuus, joka pysyy” (Hepr. 10:34-39) on uskon vanhurskaus, joka pyrkii täyttämään Jumalan tahdon. Luukkaan mukaan se ”hyvä osa, jota ei oteta pois” on Jumalan Sanan kuunteleminen Jeesuksen jalkojen juurella (Luuk. 10:42), ja köyhille annettu omaisuus on ”kukkaro, joka ei tyhjene” ja ”taivaisiin koottu aarre, joka ei ehdy” (Luuk. 12:33).
Herran mukaan sydämen kiintyminen osoittaa elämässä sen, mikä on kullekin arvokasta: ”Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi” (Matt. 6:21). Sydämen kiintyminen merkitsee varmana, perustana tai taattuna pitämistä, luottamista, turvautumista, uskoa ja toivonsa panemista. Ja Herra hyvin taitavasti ottaa käyttöön äidinkielensä eli aramealaisen sanan ’mammona’, joka merkitsee ”se (muu kuin itse Jumala), mihin ihminen luottaa”. Alkuaan se on siis jotain aivan muuta kuin raha. Mielestäni parhaiten osoittaa Isä meidän –rukous, mikä tuo ”aarre taivaassa” on ja miten saa sen omakseen. Siinä on tielle kotiläksy.
Veisaan virren 470:3
Juuri minulle, joka reilun vuoden jälkeen aion jäädä eläkkeelle, jolloin joudun tulemaan toimeen huomattavasti kapeammalla tulopohjalla, on hyvä tänä päivänä toisaalta katsella elämässä saatua Jumalan jatkuvaa ja ylenpalttista huolenpitoa ja toisaalta pohtia elämän oikeita arvoja, jotka nousevat aivan eri pohjalta kuin, että ”Money makes the world go round” tai ”If I where a rich man”. Siitä pyhä kirja kertoo mm. seuraavat asiat:
Ps. 49:6-9 ”Miksi pelkäisin pahana päivänä, kun petturien kavaluus saartaa minut? He luottavat rikkauteensa, kerskailevat suurella omaisuudellaan. Mutta henkeään ihminen ei voi lunastaa, ei hän voi käydä kauppaa Jumalan kanssa. Elämän lunnaat ovat liian kalliit, ne jäävät iäksi maksamatta.”
Sananl. 30:8-9 ”Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää, etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi: ”Kuka on Herra?” ja etten köyhtyneenä varastaisi ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan.”
Sir. 4:8 ”Älä luota rikkauteen, se on petollista eikä pelasta sinua onnettomuuden päivänä.”
Sir. 8:2 ”Kulta on sekoittanut monien pään, rikkaus eksyttää ruhtinaiden sydämen.”
Sir. 11:14 ”Hyvä ja paha, elämä ja kuolema, köyhyys ja rikkaus tulevat Herralta.”
Sir. 30:15-16 ”Ruumiin terveys on minulle kalliimpaa kuin kulta, mielen tasapaino koralleja arvokkaampaa. Ei ole parempaa rikkautta kuin ruumiin terveys eikä suurempaa hyvää kuin hyvä mieli.”
Sir. 31: 6-7 ”Kulta on vienyt monet perikatoon, he ovat nähneet tuhonsa edessään. Kulta on ansa rikkauden riivaamille, jokainen typerys takertuu siihen.”
Sir. 40: 26-27 ”Rikkaus ja voima antavat itseluottamusta mutta eivät vedä vertoja Herran pelolle. Herraa pelkäävältä ei puutu mitään, mitään muuta apua hänen ei tarvitse etsiä.”
Uskonpuhdistajamme Martti Luther: ”Rikkaus on vähäisin asia maailmassa ja kaikkein pienin lahja, jonka Jumala voi ihmiselle antaa. Siksi Herra Jumalamme antaa rikkautta yleensä niille törkeille aaseille (den groben Eseln), joille hän muuten ei suo mitään.” (Reichtum ist das geringste Ding auf Erden und die allerkleinste Gabe, die Gott dem Menschen geben kann. Darum gibt unser Herrgott gemeiniglich Reichtum den groben Eseln, denen er sonst nichts gönnt. WATr 1, n:o 689)
Veisaan virren 470:4
Uskossa ihminen tulee osalliseksi Jumalan olemuksesta, jonka hän rakkaudessa saa elää todeksi tässä maailmassa. Siihen meitä ravitaan ehtoollispöydässä. Sinä uskossa, toivossa ja rakkaudessa olet toiselle ihmiselle se aarre taivaassa, joka auttaa lähimmäistä omistamaan ja elämään todeksi sitä, minkä Herra Jeesus Kristus on meille ansainnut ja lahjoittanut.
Uskontunnustus kertoo siitä aarteesta, joka meillä on taivaassa, ja jonka me uskossa saamme omistaa. Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme.