9.9.2012 15. shel Matt. 11:25-30
Jeesus oli päässyt toiminnassaan hyvään vauhtiin.
Monia sairaita oli parannettu, ilosanomaa oli julistettu
Galilean synagogissa, myrsky oli tyynnytetty.
Näytti siltä, että Jumalan valtakunta on purkautumassa
esiin.
Silti taivaalle oli kertymässä myös ukkospilviä.
Jeesuksen edeltäjä ja sukulainen, Johannes Kastaja
oli vangittu.
Monet kaupungit, kuten Korasin, Betsaida ja Kapernaum,
torjuivat Jeesuksen opetuksen ja pitäytyivät vanhaan oppiinsa.
Juutalaisten uskonnolliset johtajat alkoivat entistä
vahvemmin haastaa Jeesusta ja vastustaa Hänen
toimintaansa.
Oli tapahtumassa suuri seulonta, kahtiajako.
Tällainen oli se tilanne, josta Matteus sanoo:
Tuohon aikaan Jeesus puhkesi puhumaan.
On aina tärkeä ottaa huomioon se, millaisessa hetkessä
asiat tapahtuvat Raamatussa.
Näin ymmärrämme paremmin Jeesuksen sanoja.
Ja mitä Jeesus sanoi:
Jeesus ylisti Jumalaa, taivaan ja maan Herraa siitä,
että Hän oli salannut nämä viisailta ja oppineilta ja
ilmoittanut ne lapsenmielisille
Vaikka tie näytti nousevan pystyyn ja vastustus tiivistyi,
Jeesus YLISTI Jumalaa. Jeesus ei katsonut olosuhteisiin,
ei vastustajien määrään ja voimaan, ei seuraajiensa
heikkouksiin. Ei, vaan Hän katsoo Isään Jumalaan,
taivaan ja maan Herraan. Kuka voisi olla voimakkaampi
kuin Hän. Kuka voisi estää Jumalan suunnitelmia toteutumasta.
Mikä mahti voisi kumota Jumalan. Ei mikään!
Jumalan katseleminen sai Jeesuksen ylistämään.
Kaikki on sittenkin kunnossa. Kaikki on hyvin.
Kaikki tapahtuu Isän tahdon mukaan.
– Vaikka meistä asiat näyttävät menevän hunningolle.
– Isä vie suunnitelmansa voittoon.
Mutta mistä Jeesus ylistää Isää?
Siitä että Hän on SALANNUT nämä viisailta ja
ILMOITTANUT ne lapsenmielisille.
Piilottaminen ja paljastaminen ovat Jumalan käsissä.
Jos Hän salaa, ei kukaan näe.
Jos Hän sulkee, ei kukaan kykene avaamaan.
Jos Hän kätkeytyy, ei kukaan pysty Häntä löytämään.
Jumalalla ON salaisuus.
Se on se kätketty salaisuus, joka on ollut salattuna
maailman luomisesta asti, mutta joka Kristuksessa
paljastetaan ihmiskunnalle. Ja siinä julistuksessa,
jossa Kristusta saarnataan.
– Näinhän Paavali tuon salaisuuden ymmärsi.
Matteus käyttää tässä monikkomuotoa: nämä,
vaikka uusi kirkkoraamattu kääntää yksikössä: tämän.
Tuohon salaisuuteen kuuluu useita asioita,
Kristuksen sikiäminen neitseestä ja Pyhästä Hengestä,
Hänen sijaiskuolemansa ristillä, Hänen ihmeellinen
ylösnousemisensa kuolleista.
Kaiken kaikkiaan on kysymys siitä, että Jumala itse
tuli Jeesuksessa maailmaan. Isä ja Poika ovat yhtä.
Ja Poika on yhtä lailla Jumala kuin Isäkin.
Näitä salaisuuksia ei ihminen voi tavoittaa viisaudellaan.
Paavalikin sanoo 1. Korinttilaiskirjeessä, ettei maailma
omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa ja
siksi Jumala päätti saarnauttamansa hullutuksen kautta
pelastaa ne, jotka sen uskovat.
Viisauden tie oli kuljettu loppuun.
Inhimillinen viisaus koskee vain tämän elämän asioita,
tämänpuoleista todellisuutta.
Jumalallinen viisaus sen sijaan käsittelee myös ikuisia,
näkymättömiä, hengellisiä ja ihmisen pelastukseen
kuuluvia asioita. Niistä viisauksista ihminen voi kuitenkin
tulla tietämään vain uskon kautta. Kun Kristus saa tulla
Jumalan sanasta Pyhän Hengen kautta paljastamaan
ihmiselle Jumalan salaisuuksia.
Vain lapsi voi ne ymmärtää ja ottaa vastaan.
Jumalan lapsi.
Isä paljastaa perheen salaisuudet vain omille lapsilleen.
Ulkopuolisille ne pysyvät lukkojen takana.
Meille tämä on hyvin lohdullinen tieto.
Meidän ei tarvitse ensin tulla suuriksi ja viisaiksi,
opiskella vuosikymmeniä filosofiaa ja muita tieteitä.
Evankeliumi ei ole vain fiksujen ja filmaattisten
omaisuutta.
Sen saa lapsi, hän joka inhimillisesti ajatellen ei ole mitään.
Jeesushan sanoi, että heidän kaltaistensa on Jumalan
valtakunta.
Aikuinen ja viisaskin voi onneksi tulla lapsen kaltaiseksi.
Mutta lapsen ei tarvitse tulla aikuisen kaltaiseksi,
ollakseen valmis Jumalan valtakuntaan.
Siksi lapsikaste niin hienolla tavalla julistaa Jumalan
puhdasta armoa ja Kristuksen sovitustyötä, joka koskee
myös niitä kaikkein pienimpiä.
Mutta mitä se tarkalleen ottaen voisi tarkoittaa,
että Jumala salaa nämä viisailta ja oppineilta.
Mikä heissä on se asia, joka estää Jumalan salaisuuden
paljastumisen ja kirkastumisen?
Viisaat ja oppineet koettavat elää ja kuolla omassa
varassaan. Heille riittävät heidän omat kykynsä,
taitonsa, ajatuksensa ja ihanteensa:
Eiköhän Jumalakin ole minuun tyytyväinen, kun
minulla on näin hienoja ajatuksia.
Enköhän minä kelpaa taivaaseen, kun osaan tehdä
niin paljon monenlaista hyvää ja tärkeää.
Viisaiden ja oppineiden vika on siinä, etteivät he oikeastaan
tarvitse Kristusta mihinkään.
He pärjäävät omillaan.
Jeesus on heille korkeintaan suuri uskonnollinen nero
tai ihmeidentekijä tai hyvä opettaja.
Mutta ei oikeasti lihaksi tullut Jumala.
Ei viimeinen tuomari.
Ei heidän ainoa toivonsa suurena tilinteon päivänä.
Jumala sen sijaan paljastaa pelastuksen salaisuuden
niille, jotka itsessään kokevat olevansa tuomittuja,
syntisiä ja mahdottomia.
Niille, jotka ovat joutuneet luopumaan kaikesta
toivosta itse pelastaa itseään.
He seisovat kuin pohjattoman kuilun äärellä.
Ellei Kristus minua kurjaa pelasta, olen tuhon oma.
Heille Jumala paljastaa tuon kätketyn, ikuisen salaisuuden.
Vähässä katekismuksessa tuo salaisuus on ilmaistaan näin:
Uskon, etten voi omasta järjestäni ja voimastani uskoa
Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen
luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut
evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan,
pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa.
Samalla tavalla hän maailmassa kutsuu, kokoaa, valaisee,
pyhittää ja Jeesuksen Kristuksen yhteydessä varjelee
koko kristikunnan ainoassa oikeassa uskossa.
Tässä kristikunnassa hän joka päivä antaa minulle ja
jokaiselle uskovalle rajattomasti kaikki synnit anteeksi,
herättää minut ja kaikki kuolleet viimeisenä päivänä sekä
lahjoittaa minulle ja kaikille uskoville iankaikkisen elämän
Kristuksessa. Tämä on varmasti totta. (3. uskonkohta).
Huomatkaa tuo järjestys:
Ei omasta järjestä eikä voimasta
vaan Pyhä Henki on minut kutsunut evankeliumin
välityksellä.
Pelastus riippuu siis evankeliumista.
Siitä saako se tehdä tehtävänsä minun elämässäni.
Saako evankeliumi, sanoma Kristuksesta, saako SE
puhdistaa minun omantuntoni, saako se siirtää minut
Jumalan lasten joukkoon, saako se lahjoittaa minulle
uskon lahjan, saako se tuoda Kristuksen minun
elämäkseni ja autuudekseni?
Kristikunta, Kirkko ja seurakunta ovat ne ihmiset,
jotka ovat Kristuksen yhteydessä.
Suomen kielen sana kirkkokin tulee kreikan sanasta
kyriakee, joka tarkoittaa Herralle kuuluvaa.
Me kuulumme Herralle, koko seurakunta kuuluu
Herralle ei kirkkoherralle.
Ja tässä Kristuksen kirkossa me saamme rajattomasti
kaikki synnit anteeksi.
Siinä on kirkon ja seurakunnan tehtävä.
Rajattomasti julistaa kaikille synnin satuttamille ihmisille:
Poikani, tyttäreni, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.
Rajattomasti, ilman vaatimuksia, ilman ehtoja.
Kaikille, jotka sitä anteeksiantamusta kaipaavat.
***
Nyt ymmärrämme paremmin, miksi Jeesus ylisti Jumalaa.
Jumala oli tämän upean pelastuksen lahjan avannut
kaikille ihmisille.
Niin kuin Johannes sanoo: Kaikille, jotka ottivat hänet
vastaan, hän antoi voiman (tai oikeuden) päästä
Jumalan lapsiksi, kaikille jotka uskovat häneen (Joh. 1).
Ylpeä maailma menee menojaan.
Se on juopunut omasta viisaudestaan ja voimastaan.
Sielunvihollinen joukkoineen kulkee vääjäämättä kohti kadotusta.
Jumalan viholliset vainoavat ja vihaavat yhä enemmän
kristittyjä ja Kristusta.
Mutta taivaan tie on edelleen auki kaikille etsiville.
Elämän vettä on edelleen tarjolla kaikille janoaville.
Kaikki sairaat ja syntiset saavat tänäänkin kompuroida
Suuren Parantajan ja Armahtajan luokse.
Hänen pöytänsä on täällä katettuna.
Hänen uhrinsa on edelleenkin tarjolla.
Me ylistämme Kristuksen ruumista ja verta,
joiden ansiosta meilläkin huonoilla ja lankeaville
on iankaikkinen elämä Kristuksessa.