15. sunnuntai helluntaista, Jes. 38:16-17, Hans-Christian Daniel

Päivänavaus alakoululle
Miksi en menesty koulussa niin kuin muut? Miksi minulla ei ole kavereita, niin kuin tuolla Edvardilla on? Miksi ei mulla ole niin paljon kauniita vaatteita kuin Elmalla on? Miksi olen niin usein sairaana?
Minä kärsin nuorena, ja vaivasin äitiäni tällaisilla kysymyksillä. En tietänyt tarkoitustani enkä ymmärtänyt itseäni. En voi sanoa tietäväni elämäni tarkoitusta tai ymmärtäväni itseäni edes nytkään aikuiseksi tultuani.
Elämä on aina elettävä ikään kuin väärinpäin: se eletään eteenpäin eli eilisestä tähän päivään ja tästä päivästä huomiseen, mutta elämä ymmärretään vain takautuvasti huomispäivästä, tulevaisuudesta käsin. Nyt aikuisena ymmärrän Jumalan viisautta ja rakkautta, kun jäin luokalle.
Tällä viikolla taivaallinen Isä lohduttaa meitä kertomalla sairaasta miehestä, joka toipui monta vuotta sairastuttuaan. Tämä Hiskia-niminen mies kiittää Jumalaa ja sanoo (Jes 38: 16-17): ”Herra, minun sydämeni elää sinulle, anna rauha, tee minut terveeksi! Silloin kaikki se, mikä oli katkera kääntyy parhaakseni. Sinä pelastat minut kuoleman kuilusta. Selkäsi taakse sinä heität kaikki minun syntini.”
Kun Jumala antaa synnit anteeksi, hän antaa uuden elämän. Opimme rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja luottamaan siihen, että hän tietää parhaiten, miksi elämämme on niin rikkinäinen ja puutteellinen. Hänen käsissään luotamme turvallisesti siihen, että murheemme muuttuu meille onneksi. Miksi en menesty koulussa niin kuin muut? Miksi minulla ei ole kavereita, niin kuin toisilla on? Miksi olen niin usein sairaana? Ystävä, Jumala tietää sen ja hän rakastaa sinua juuri sellaisena kuin olet. Saat luottaa häneen niin kuin rakkaaseen Isään, joka tietää kaiken. Lapsella ja nuorella on paljon kärsimyksiä ja kysymyksiä, joiden kanssa pitää oppia elämään. Vastaus tulee aikoinaan.
Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua…