18.8.2013 Mark. 7:31-37 13. shel
Miksi joku syntyy sokeana tai kuurona?
Miksi joku on vammainen syntyessään?
Miksi kaikki eivät saa tulla tähän maailmaan terveinä, voimakkaina
ja kaikin puolin ehjinä ihmisinä?
Nykyajan lääketiede sanoo, että jokin on mennyt vikaan raskauden aikana.
On tapahtunut geenivirhe. Kehitys on häiriintynyt.
Jokin on mennyt vikaan.
Kristitty ihminen ajattelee, että kaikki on Jumalan kädessä.
Hän antaa elämän. Hän määrää sen, millaisina me tulemme tähän maailmaan.
Toinen syntyy tänne vammaisena, toinen terveenä.
Toinen on vahva, toinen heikko.
Kaikki ovat jollakin tavoin erilaisia.
Nykyajan ihmisen tuntuu olevan mahdoton hyväksyä tätä erilaisuutta.
Hän toivoisi kaikkien olevan vahvoja, terveitä ja moitteettomia.
Mieluiten sellaisia kymmenen apgarin vauvoja; punakoita ja jänteviä.
Koska näin ei ole, lääketiede on lähtenyt kyseenalaiselle tielle.
Se alkaa tutkia jo raskauden aikana,
ketkä tulevat syntymään vahvoina ja terveinä.
Loput voidaan sitten lopettaa jo ennen syntymää.
Näin yhteiskunta välttää kalliilta hoidoilta eivätkä vanhemmat
joudu hankaluuksiin vammaisen lapsen kanssa.
Monista tällainen seulonta kuulostaa järkevältä.
Väitetään, että näin kaikki lapset voivat syntyä toivottuina
ja heistä tulee onnellisia ihmisiä.
Kristitty ihminen kunnioittaa kuitenkin Jumalan tahtoa,
vaikka se meistä tuntuisi käsittämättömältä.
Kaikkien ihmisten elämällä on yhtäläinen arvo ja tarkoitus:
on hän sitten terve tai ei.
Jokainen on Jumalan luoma ja Jumalan tarkoittama ihminen:
myös ne, jotka muista tuntuvat poikkeavilta tai puutteellisilta.
****
Ihmiset tulivat kerran kysymään Jeesukselta, miksi eräs mies
oli syntynyt sokeana.
Onko joku ehkä tehnyt jonkin synnin?
Hänen vanhempansa kenties?
Vai hän itse?
Jeesus vastasi: Ei hän eivätkä hänen vanhempansa.
Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki (Jh 9:3)
Tämä on hyvin tärkeä jae Raamatussa.
Jeesus sanoo, ettei tuon miehen kohdalla ollut tapahtunut mitään
virhettä. Asiat eivät olleet menneet väärin Jumalan näkökulmasta,
vaikka tuo mies oli syntynyt sokeana siis vammaisena.
Oli Jumalan tarkoitus, että hän oli sellainen.
Tämä jae osoittaa meille hyvin selvästi, että vammaisuuskin
kuuluu Jumalan suunnitelmiin.
On tarkoitus, että jotkut syntyvät meidän mielestämme jotenkin
puutteellisina tähän maailmaan.
Jumalan näkökulmasta he kuitenkin ovat juuri sellaisia kuin
hän on ajatellutkin.
Voidaan toki ajatella, että tuo mies oli syntynyt sokeana,
jotta Jeesus voisi parantaa hänet.
Se julki tuleva Jumalan teko olisi tämän mukaan se,
että hän saisi näkönsä.
Näin ihmiset ymmärtäisivät, että Jumalan valtakunta oli
murtautumista esiin Jeesuksen toiminnan kautta.
Tämä ei kuitenkaan ollenkaan poista sitä tosiasiaa,
että vammaisuus on Jumalan tarkoittama tila vaikka
Jeesus se poistikin.
Vammaisuudellakin oli oma merkityksensä.
Se puhutteli ihmisiä.
Se pani heidät kyselemään Jeesukselta.
Se oli Jumalan puhetta ihmisille.
Eikä Jeesus ollenkaan sano, että tuo sokea mies olisi jotenkin
huonompi kuin muut. Päinvastoin.
Hän oli niin arvokas ihminen, ettei Jeesus halunnut kulkea
hänen ohitseen. Vaan seisahtui hänen luokseen.
– Näin meidänkin tulisi tehdä vammaisen ihmisen kohdalla.
****
Päivän Vanhan testamentin kohdassa tuo Jumalan tahto kerrotaan Hänen itsensä suulla näin: Kuka on antanut ihmiselle suun? Kuka tekee ihmisestä mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö juuri minä, Herra (2. Moos. 4:10-12).
Voisiko sen enää selvemmin sanoa.
Jumala tekee ihmisestä näkevän tai sokean terveen tai vammaisen.
Tämä vaatii meitä arvioimaan kokonaan toiselta kannalta sitä,
mitä me Jumalasta ajattelemme.
Jumalan tarkoitus ei näet toteudu vain siellä, missä on terveyttä, voimaa, menestystä, paranemisia, myötämäkeä ja siunauksia.
Jumala toteuttaa tässä maailmassa yhtä lailla tahtoaan myös vastoinkäymisten kautta. Sitä kutsutaan Jumalan vasemman käden työksi, mutta se tähtää aivan samaan kuin hänen oikeankin kätensä työ. Eli se tähtää pelastumiseen.
Jumalan on joskus vietävä ihminen pimeyteen, toivottomuuteen, sokeuteen, sairauteen, kärsimyksiin, jotta Hänen tärkein tavoitteensa saisi toteutua.
Jumala kun ei tahdo, että yksikään joutuisi kadotukseen, vaan että aivan jokainen ihminen voisi pelastua.
Siksi tässä maailmassa on puutteellisuutta, vastuksia, epäonnistumista, heikkoutta ja kuolemaa. Se kaikki muistuttaa meitä elämän hauraudesta ja siitä, kuinka täydellisen riippuvaisia me pienet ihmiset olemme Kaikkivaltiaasta Jumalasta. Jos Hän vetäisi pois Henkensä … koko luomakunta menehtyisi hetkessä ja ihminen palaisi takaisin maan tomuun (Job 34:14-15), sanotaan Jobin kirjassa.
Me raukat ihmiset emme ymmärrä tätä täydellistä riippuvuutta Jumalan Pyhästä Hengestä. Me kuvittelemme itse hallitsevamme elämää ja pystyvämme muokkaamaan sitä niin kuin haluamme.
Tämä on röyhkeää ylimielisyyttä Hänen edessään, jolla on kädessään elämä ja kuolema.
Vanhan testamentin Hanna oli oppinut tämän Jumalan koulussa.
Hän oli saanut kärsiä lapsettomuudesta ja toisten ihmisten pilkasta.
Hän oli vuosien ajan tuskaillut ahdistuneena ja epätoivoisena.
Kun Hanna sitten sai Jumalalta avun, hän rukoili:
Herra lähettää kuoleman ja antaa elämän,
vie alas tuonelaan ja nostaa sieltä.
Herra tekee köyhäksi ja antaa rikkauden,
painaa maahan ja kohottaa.
Hän ylentää tomusta mitättömän
ja korottaa tuhkasta köyhän,
sijoittaa heidät ylhäisten joukkoon
ja antaa heille kunniasijan.
Maan perustukset ovat Herran,
niiden varaan hän on laskenut maan.
Hän pitää huolen omiensa askelista,
mutta pahat joutuvat pimeyteen.
Omin voimin ei yksikään menesty (1. Sam. 2:6-9)
Huomatkaa miten Hannalla oli hyvin erilainen käsitys Jumalasta
kuin monilla nykyajan ihmisillä.
Meille Jumalan on usein vain kaiken hyvän antaja.
Ja sellaisen hyvän, jota me itse toivomme.
Hän ei ole kaikkivaltias, täysin itsevaltainen majesteetti,
joka päättää mikä ihmiselle on parasta.
Joskus meille on parasta, että meidät painetaan alas.
Joskus taas tarvitsemme nostamista.
Välillä tuntuu kuin joutuisi tuonelaan,
mutta sitten saakin taas nousta valoon ja iloon.
Kaiken tämän Jumala antaa meidän parhaaksemme.
Hän ohjaa meitä hyvällä ja pahalla, jotta me ymmärtäisimme
etsiä Häneltä apua ja turvaa.
Jotta panisimme toivomme Hänen sanaansa.
Jotta Kristuksen risti kelpaisi meille.
Ja jotta pääsisimme kerran sisään avatuista porteista ikuiseen elämään.
Siihen tarvitaan keppiä ja porkkanaa.
– Ei meistä muuten yksikään voisi pelastua.
Jos Jumala toteuttaisi kaikki meidän toiveemme,
me alkaisimme pitää hyvyyttä itsestäänselvyytenä,
ja unohtaisimme Jumalan.
Jos elämä olisi pelkkää rikkautta ja rakkautta,
me kiintyisimme niihin, emmekä Jumalaan.
Nyt Jumala kätkee usein meiltä hyvyytensä,
jotta me etsisimme ja kaipaisimme Häntä.
Jotta oppisimme rukoilemaan ja huutamaan Häntä avuksi.
Näin Jumala tulee meille rakkaaksi Hänen kätkeytymisensä avulla.
Me ripustaudumme Häneen niin kuin hukkuva oljenkorteen,
koska ymmärrämme, ettei meillä ole mitään muuta toivoa.
Hän lähettää kuoleman ja antaa elämän
– Mitä me voisimme Hänen tahdolleen?
***
Siksi kristitty suostuu Jumalan tahtoon ja tarkoitukseen.
Tämä suostuminen voi usein olla kipeää ja vaikeaa.
Tekee mieli kapinoida Herraa vastaan:
Miksi annoit minulle tällaisen elämän?
Miksi en saa olla terve? Miksi asiat eivät suju?
Miksi toisilla menee paremmin?
Muistathan mitä siinä hautajaisvirressä lauletaan, kun arkkua
lasketaan maan poveen:
Sun, Isä, tahtoos tyytyen saa sydän levon suloisen.
Oot hädässä ja tuskassa mun auttajani ainoa (377:3)
Jopa siinä rakkaan ihmisen haudan äärellä me saamme
pyytää itsellemme tällaista mieltä: Sun, Isä, tahtoos tyytyen.
Sillä niin me saamme suloisen levon sisimpäämme.
Tämäkin oli Jumalan tarkoitus.
Tähänkin Hän on kätkenyt jonkin suunnitelman.
Tämänkin menetyksen kautta Hän tahtoo johdattaa minua
kohti taivaan kotia.
****
En sano näitä asioita siksi, että olisin itse saavuttanut tällaisen
suostumisen Jumalan tahtoon.
Mutta sen opettelemisen tulisi olla meidän tavoitteemme.
Kun me suostumme myös Jumalan sallimiin vastoinkäymisiin,
silloin alamme löytää uusia hengellisiä rikkauksia.
Ei enää pinnallista uskonnollisuutta.
Ei pikavoittoja.
Ei helppoja ratkaisuja.
Vaan niitä rikkauksia, jotka meille tulevat, kun myös kärsimykset
ja vastoinkäymiset liittävät meidät Kristukseen.
Niin kuin Paavali sanoo:
… meidät annetaan Jeesuksen tähden alituisesti alttiiksi kuolemalle,
jotta myös Jeesuksen elämä tulisi näkyviin meidän kuolevaisessa
ruumiissamme (2. Kor. 4:11)
Tätä me olemme opettelemassa täällä maisella matkallamme.
Sitä että Kristuksen kirkkaus voisi tulla näkyviin myös
pimeydessä ja kuoleman varjossa.
Ja Kristuksen kaltaisuus voisi toteutua meissä armahdetuissa
syntisissä.