12. sunnuntai helluntaista, Luuk. 18:9-14, Matti Perälä

Aloitan kysymyksellä. Voitte vaikka nostaa kättä tai nyökätä, jos olette samalla kannalla. Ketkä teistä eivät pidä teeskentelijöistä tai toisten ihmisten moittijoista? Hyvä! Sellainen pitää olla Jeesuksen seuraajien joukko – ei teeskennellä eikä verrata itseä toisiin.
Nöyryyttä ja oikeaa pyhyyttä
Jeesuksen vertaus fariseuksesta ja publikaanista on suunnattu ylpeilyä ja tekopyhyyttä vastaan. Publikaanin usko jäi takariviin. Tämän takarivin, pimentoon jääneen Jeesus nosti esille. Niin on nytkin. Edessä, julkisuudessa näkyvät ihan muut kuin nöyrä ja arkinen usko, rukous ja luottamus Jumalaan. Jeesus sanoi kerran selkokielellä: ”Jumala tuntee teidän sydämenne.” (Luuk 16:15).
Etsimme kirkossa sitä, mikä on sydämen asialla. Maailma on kovassa muutoksessa, mihin suuntaan se muuttuu? Näyttää siltä, että fariseukset viittovat suuntaa. Oikeampi olisi nöyrempi tie, tekevämpi ote, takapenkkien hiljainen viisaus.
Ihmettelen meidän aikamme kovia mielipiteitä ja asenteita. Ja tämän tiimoilta tulee nyt suunnistuksen avulla vertauskuva. Näyttää siltä kuin monet kuvittelisivat elämäänsä ikään kuin juoksemiseksi kartan pinnalla ja kulkemiseksi suorassa suunnassa koko ajan. Kukaan ei voi juosta kartalla. Voimme juosta vain maastossa. Kukaan ei voi kulkea suorassa suunnassa. Maastossa on puita, kiviä, jyrkänteitä, pehmoisia suokohtia. On toki niitäkin, jotka saattavat ajatella, etteivät tarvitsekaan mitään karttaa tai kompassia ja ettei suunnalla ole väliä.
Etsikäämme todellisessa maastossa ihmisten kesken sydäntä ja Pyhää. Pyhää ei tietenkään ole urheilu mutta urheilijakin voi kokea Pyhän ja saada elämäänsä rakennusaineksia uskosta.
Tutkikaa itseänne!
”Tutkikaa itseänne! Tämä on Paavalin kehotus korinttilaisille. (2. Kor. 13:5). Taustalla on pienoinen sanasota. Korinttilaiset pyrkivät väheksymään Paavalia ja arvelivat, onko Paavali mikään oikea apostolikaan. Paavali oli kuullut, että eräät olivat moittineet häntä, Paavalia sanomalla, että ”hänen esiintymisensä on avutonta ja puheensa mitätöntä.” (2. Kor.10:10). Tällä kohdin Paavali antoi takaisin: Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa! Toisten arvioiminen ei tee ihmisestä uskovaa vaan itsensä tutkiminen.
Paavalin tiedämme Raamatun henkilöksi, Jeesuksen seuraajaksi ja apostoliksi. Onhan se aika kummallista mutta myös jollain tavoin lohduttavaa, että hänen uskoaan ja esiintymistään kehdattiin vähätellä. Hyvänä seurauksena siitä oli kuitenkin meille asti kantautunut Paavalin napakka vastaus. Uskoon ei kuulu toisten arvioiminen. Tutkikaa itseänne!
Myös Vanhan testamentin Job oli vastakkain äärimmäisen totuudellisuuden kanssa: ”Miten sitten käy, kun hän alkaa tutkia teitä? Voitteko pettää häntä niin kuin ihmistä petetään?” (Job 13:9). Jumalan edessä ei kannata esittää mitään.
Auttaako usko urheilussa tai urheilu uskon asioissa?
Ylen verkkosivuilla oli 7.8.2019 Joonas Kuisman tekemä haastattelu Laura Salmisesta. Hän on urheilija, joka harrastaa nykyaikaista 5 -ottelua kansainvälisellä tasolla (uinti, ratsastus, miekkailu, ammunta, juoksu). Jutun yhtenä juonteena oli usko. Toimittajalla teki kysymyksen: ”Jos Jumala on kaikkien puolella, miksi urheilukilpailussa vain yksi voittaa?” Kuinka hämmentävää uskonnosta keskustelu onkaan! Toimittaja tiennee varmasti, että urheilukilpailussa vain yksi voittaa. Yhden voittajan periaatteen tunsi Raamatun Paavalikin: ”Tiedättehän, että vaikka juoksukilpailussa kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon.” (1.Kor 9:14).
Paavali tunsi niin juoksun kuin nyrkkeilynkin mutta ne eivät liittyneet uskoon muuten kuin havainnollistaakseen uskovan ihmisen pyrkimyksiä, kuten Paavali kirjoitti Filippin seurakunnalle: ”Juoksen kohti maalia, saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen.”(Fil. 3:14) Taivaaseen juoksussa toki voittajia ovat kaikki, jotka jaksavat juosta maaliin asti, osallistujapalkinto on siis varma. Eikä kukaan ole paras vaan voittajia ovat kaikki. Timoteukselle Paavali puolestaan kirjoitti: ”Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni.” (2. Tim. 4:7). Menemättä pidemmälle oppiin voi varmasti sanoa, että nykyaikaisen 5- ottelun voittaminen ja uskon kilpailu ovat aika lailla eri asia. Kilpailijalle itselleen usko voi tietenkin antaa horisonttia kilpailemiseen ja sitä kautta rentoutta päästä tavoitteisiinsa parhaalla mahdollisella tavalla – ei välttämättä voittoon.
Toimittajan kysymys on kuitenkin havainnollinen ja arvokas. Se heijastelee mittaamisen ihanteita. Uskosta on varsin helppo maalailla yksinkertaistettu pilakuva, joka sitten osoitetaan huvittavan yksinkertaiseksi ja epäloogiseksi. Uskolla olisi merkitystä, sikäli kuin siitä olisi hyötyä. Juuri näin asia tietenkin on myös uskovalle itselleen. Hyöty ei kuitenkaan ole syy ja seuraus suhteiden mekaanista hyötyä.
Nykymaailmassa tarvitsemme uskoa
Meidän maailmamme on täynnä huolia. En tässä voi kysyä, ketä huolestuttaa maailman, maapallomme ja ihmiskuntamme tila. Saarnassa ei ole oikein herättää yhteiskunnallisia kiistakysymyksiä. Kerron kuitenkin lopuksi, mihin tarvitsemme nykymaailmassamme uskoa. Kerron mitä nyt ajattelen Jumalasta ja mihin tarvitsen Jumalaa.
Jumala on jotain toisenlaista kuin mikään muu. Jumalasta kertoo erityisesti Raamattu. Raamattu on jotain toisenlaista kuin muut kirjat, se on selittämättömällä tavalla minulle totta, vaikka suurin osa siitä asiallisesti ja sanatarkasti ottaen on käsittämätöntä, ristiriitaista, selvästi käymätöntä nykyiseen elämäämme. Se on kuitenkin kirja, jossa ja jonka kautta välittyy henki, inspiraatio.
Kun luen Raamattua, hengitän ikuisuuden ilmaa. En kuitenkaan useimmiten saa sieltä mitään käytännöllisiä ohjeita. Uskoni on lähempänä hengittämistä kuin järkeilemistä. Hengittämisen kuva on luottamuksen kuva. Uskoni on luottamusta.
Luotan ehdottomasti siihen, että Jumala pitää meistä ja maailmastamme huolen. Meidän tehtävämme on juosta uskon kilpailu yhdessä toistemme kanssa. Pyrkikäämme uskoon, toivoon ja rakkauteen. Jos ja kun pelaamme elämän kilpailujen jälkipelejä niin olkaamme valmiit ottamaan vastaan omalle kohdallemme armon ja anteeksiantamuksen sanoma hyvältä Jumalalta.
Jumalamme on hyvä taivaallinen Isä. Vapahtajamme on Herramme ja Mestarimme Jeesus Kristus. Pyhä Henki välittää meille armon ja anteeksiantamuksen. Ne kantavat meitä jokaista kaikkien vaiheittemme läpi.
Saatamme tuntea olevamme elämän takarivissä, näkymättömissä. Jumalaa ei kuitenkaan ole kadottanut ketään näköpiiristään. Ei fariseuksia eikä publikaaneja.