Evankeliumit kertovat Jeesuksen itkeneen kahdessa tilanteessa. Tämä tilanne on niistä toinen. Jeesus katsomassa rakasta Jerusalemia tietäen mitä Jerusalemille tulee tapahtumaan. Se tultaisiin tuhoamaan.
Vuonna 66 jKr alkoi juutalaisten kapina Roomaa vastaan – juutalaisethan elivät roomalaisten alaisuudessa Jeesuksen aikaan- ja sen huipennus oli 70jkr, kun Rooman keisari Vespaniuksen poika Titus valloitti Jerusalemin pitkän piirityksen jälkeen. Jerusalemin kaupunki tuhottiin täydellisesti ja Titus julistettiin jumalalliseksi keisariksi. Toinen tilanne missä Jeesus itki oli kun hänen sanotaan itkeneen liikutuksesta Lasaruksen kuolemaa(Joh.11).
Jeesus itki Jerusalemia. Hän, Israelin Messias oli kulkenut ympäri Israelia opettaen ja parantaen. Silti vain harvat olivat ottaneet hänet vastaan.
Itkisikö Jeesus tänään Loimaata. Tai Helsinkiä. Tai Pariisia, Brysseliä, Nizzaa, Moskovaa, Damaskosta jne. Kyllä hän itkisi.
Hän itkee itkevien, järkyttyneiden ja surun murtamien ihmisten kanssa, koska ihmisten tuska liikuttaa häntä. Hän itkee myös sitä, että ihmiset eivät ymmärrä omaa parastaan, eivät tee oikeita valintoja. ”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit missä turvasi on”, Jeesus sanoi itkien Jerusalemille tai niin kuin vanha käännös ”kunpa ymmärtäisit mikä rauhaasi sopii”.
Hän sanoo tämänkin päivän ihmisille, meille. Ymmärräthän missä todellinen turvasi on? Tajuathan, rakas ystävä, etsiä elämässä sitä mikä on iankaikkisesti kestävää? Sellaista ei tällä maailmalla ole tarjota ihmiselle, se tarjoaa vain näkyvää, katoavaa. Vain Jeesus voi antaa pysyvän kestävän turvan. Vain hänellä on iankaikkisen elämän sanat.
Etsikkoaikaa sanotaan ajaksi, jolloin Jumala erityisellä tavalla kutsuu ihmistä. Jolloin Jumalan rakkaus puhuttelee tuntuvammin kuin aiemmin.
Myös elämän kriisit ja koettelemukset voivat koitua siunaukseksi, jos ne vievät meitä lähemmäksi Jumalaa, saavat meidät hakemaan turvaa iankaikkisesta kalliosta.
Myös kansakuntien kohtalot, maailman tapahtumat voivat saada miettimään että mikä on pysyvää, mikä on kestävää.
Viime kuukausina Eurooppa on järkyttynyt kerta toisensa jälkeen ikävistä ja järkyttävistä uutisista. Voiko tämä pahuus olla totta? Valitettavasti se on totta. Milloin tämä hulluus ja pahuus loppuu? Lopullisesti vasta taivaassa. Vasta siellä on poissa synti ja kaikki se mitä se saa aikaan. Siellä on poissa kärsimys, sairaus, kuolema, kyyneleet. Mutta tilanne voisi täällä maan päälläkin olla parempi.
Jos useammat ihmiset tässä maailmassa tahtoisivat sydämestään elää Jeesuksen opetuksen mukaan: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi ja vielä enemmän: Rakasta vihamiestäsi, niin moni asia olisi kyllä ainakin hiukan paremmin. Sillä on vaikutuksensa, jos ihminen haluaa totella rakastavan Jumalan tahtoa eikä antaudu tekemään sitä mitä paholainen haluaa.
Ja yksi asia, mikä on hyvin tärkeä muistaa, kun väsyneinä kuuntelemme pahoja uutisia: Jeesus on voittanut synnin, kuoleman ja vihollisen vallan. Pahalla on vain täällä vielä aikaa riehua, pelotella, eksyttää ihmisiä puolelleen tappamaan ja tuhoamaan.
Mutta mitä siis Jeesus ajattelee tästä kaikesta? Suree ja rakastaa. Miten Jeesus vastasi ja voitti pahan vallan? Rakastamalla. Antamalla henkensä vihamiestensäkin edestä. Lasse Mårtenssonin ja Solja Tuulin tekemä laulu Jumala rakastaa maailmaa, kertoo hyvin tämän hetken tilanteesta maailmassa.
Niin, kuinka todella kukaan voisi rakastaa tätä kurjaa maailmaa, maailmaa jonka Jumala on luonut niin kauniiksi ja hyväksi, maailmaa jossa edelleen on paljon kaunista ja hyvää, mutta jossa ihminen saa aikaan tuhoa ja kuolemaa.
Jumala voi. Hän Luoja ei ole hylännyt luomakuntaansa, vaikka ihminen hylkää Luojansa. Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan voi saada aikaan sen, että katkeran ja mustan vihan sijaan tulee rakkaus ja rauha, että ihminenkin alkaa rakastaa.
Ja meidän on muistettava että meillä ei ole oikeutta ja valtaa tuomiota toisia; itsekin kun olemme syntisiä ja taistelemme itsessämme olevaa syntiä vastaan. Voimme vain pyytää, että meissä uskon kautta asuva Jeesus saa aikaan enemmän elämässämme kuin meissä myös asuva synti. Ja kun uskomme Jeesukseen ja tahdomme tehdä mitä hän haluaa, olemme osa ratkaisua, emmekä osa ongelmaa.
Elämässä tapahtuu myös paljon asioita, jotka saavat aikaan särkymistä ja murtumistaelämässämme ja sydämessämme. Jeremian kirjassa kerrottiin kaunis ja syvällinen vertaus siitä kuinka meidän elämämme on saviastia Herran Luojan käsissä. Tutussa laulussa sanotaan: ”Olen särkynyt saviruukku, pala palalta murtui pois, vain ihmettelin ja itkin, en millään murtunut ois. Sinä Herra minut murskasit, vaan talletit kaikki palat. Niin paljon minua rakastit: tahdoit uutta kokonaan” Voiko sitä kauniimmin sanoa.
Kyllä jokaisen meidän elämää kuvaava saviastia on enemmän tai vähemmän kolhiintunut, ellei lähes täysin rikki mennyt ja palasista uudelleen Herran kokoama. On niin monia tapahtumia elämässä, mitkä rikkovat, niin paljon sanoja ja sanomatta jääneitä sanoja, jotka haavoittavat, pahoittavat mieltä, jättävät jälkiä, joista kestää aikansa toipua. Mutta Jumala tietää. Hän on Isämme, hän Savenvalaja, me olemme savi, hänen kättensä tekoa. Jesaja 64:4
Mitä tuletkaan kokemaan, pidä Herraa Jeesusta tärkeimpänä sielunhoitajanasi. Pura hänelle mielesi huolet, jätä hänelle mielesi painava taakka. Hän sinun Luojasi tuntee sinut parhaiten ja tietää mitä tekoa olet, tietää mitä kestät. Luota hänen käsissä olet parhaassa turvassa, kyllä Hän joka sinut loi ja sinut lunasti pitää sinusta huolta. Hän käsittelee ja kohtelee sinua rakkaudella.
Ja luota siihen niin kuin laulussa itkemättömät itkut sanotaan:
”Vielä kerran merkityksen saavat, kaikki tuskat, kaikki lyödyt haavat, aika kutoo suurta salaisuutta, kivun kautta Jumala luo uutta. Mikään vaihe ei voi mennä hukkaan, kyyneleetkin puhkeavat kukkaan, vielä ei silmä nähdä saata, tuskakin on toivon kasvumaata.”(sanat A-M Kaskinen)
Tästä samasta asiasta kertoo runossaan nyt jo lähes 70-vuotias amerikkalainen nainen Joni Eareckson. Joni sukelsi 17-vuotiaana pää edellä veteen sillä seurauksella, että hän neliraajahalvaantui. Vaikeiden alkuvuosien jälkeen Joni pystyi näkemään vammautumisessaan jotain hyvääkin, hän alkoi nähdä Jumalan hänelle tarkoittaman elämäntehtävän, jossa hän saa kokea siunausta ja saa välittää sitä toisille.
Voi uskoa, ettei Jonin elämä ole ollut helppo, mutta hän on saanut kertoa Jeesuksesta miljoonille ihmisille ympäri maailmaa. Joni itse ajattelee sukellusonnettomuudestaan näin että sen kautta saatana yritti tuhota nuoren tytön elämän, mutta taas saman asian kautta Jumalan tarkoitus oli antaa erityistä siunausta Jonin elämään myös niin että hän saa itse myös välittää sitä.
Särkyminen on mahdollisuus Jumalalle luoda ja tehdä uutta meidän elämässämme.
Vaikka se sattuu ja tekee kipeää, sen kautta saamme kokea erityistä siunausta, oppia jotain hyvin kallisarvoista.
Tässä Jonin runo:
”Minulla on kaunis posliinimaljakko. Täynnä kukkia se ei jää keneltäkään huomaamatta. Mutta hauraat esineet voivat tietysti pudota. Maljakkoni särkyessä alkoivat kyyneleet virrata. Elämäni oli minulle kuin kaunis maljakko, täynnä posliinilupauksia tulevaisuudesta. Mutta hauraat esineet voivat pudota. Elämäni särkyessä alkoivat kyyneleeni virrata. Aina meitä itkettää kun kaunis esine särkyy. Aina me suremme kun kohtaamme suuren menetyksen. Mutta Jeesus voi kuivata kyyneleemme, koska hän itse särkyi ristillä. Jeesus ei ole posliiniprinssi, hänen lupauksensa ovat lujat. Hänen pyhä sanansa kestää. Hänen rakkautensa ei muutu. Jos elämäsi on sirpaleina surun, kivun tai synnin tähden, Jeesuksen parantava rakkaus ulottuu tekemään sinut kerran ehyeksi. ”