Puhe retriitin messussa Hvittorpissa:
Olen ollut muutaman kerran pitämässä rippileiriä. Kun rippikoululaisilta kysyy, mitä kasteessa tapahtuu, on vastaus usein, kasteessa lapsi saa nimen. Nimen julkistaminen on toki iso asia, jota monet sukulaiset ovat kärsimättöminä jännittäneet, mutta kasteen merkitys on jotain vielä suurempaa.
Kaste on sakramentti ja samalla iloinen elämäntapahtuma. Kasteessa ihminen otetaan seurakunnan jäseneksi ja hänestä tulee Jeesuksen opetuslapsi. Kaste kantaa kristittyä läpi koko elämän. Jumala kutsuu jokaisen nimeltä omakseen kasteen kautta. Mitä minulle itselleni voisi merkitä se, että Jumala kutsuu juuri minua omaksensa, omalla nimelläni?
Kristillisen kasteen perustana on Jeesuksen kaste, jonka Johannes Kastaja toimitti Jordan virrassa. Jeesuksen noustessa vedestä, taivas aukeni ja Pyhä Henki laskeutui hänen ylleen kyyhkysen tavoin. Kasteen jälkeen Pyhä Henki tekee työtä kastetussa, herättäen hänessä uskoa ja rakkautta.
Lukemassani Jesajan kirjan kohdassa profeetta Jesaja avaa Pyhän Hengen saaneen ihmisen toimintaa, joten kuvaus sopii myös kastetulle. Millainen kastettu ihminen sitten on? Jesaja kirjoittaa muun muassa näin: Hän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia, antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä.
Olemme viettäneet tätä viikonloppua hiljaisuudessa ja meillä on ollut aikaa ajatella erilaisia asioita. Vielä on kuitenkin hetki matkaa jäljellä. Veikkaan, että tästä porukasta suurin osa on saanut kasteen tai ollut mukana kastetilaisuudessa. Voimme pohtia, miten kaste on kantanut minua elämässäni, luotanko siihen, että Pyhä Henki herättää minussa uskoa ja rakkautta, miten lohduttaisin murheellista.
Profeetta Jesaja päättää kuvauksensa: Heitä kutsutaan Vanhurskauden tammiksi, Herran tarhaksi, jonka hän itse on istuttanut osoittaakseen kirkkautensa. Tähän luottaen, saamme levätä. Tähän luottaen, saamme elää elämää.