Rakkaat kristityt!
Valta on merkillinen asia. Aika harvoin sitä mainitaan silloin, kun puhutaan arvoista. Kun poliittiset puolueet tai uskonnolliset liikkeet puhuvat arvoista – tuskin valtaa mainitaan sanallakaan. Siitä vaietaan – mutta samanaikaisesti sitä tavoitellaan.
En usko olevani kovin väärässä, jos väitän, että toisen puolueen tai liikkeen hyvätkään ehdotukset eivät voi olla kannatettavia – vaikka ne olisivat kuinka hyviä. Jos oma valta katoaa tavalla tai toisella – se tuntuu uhkaavan olemassaolon oikeutusta.
Jos vain tavoitteena olisi etsiä yhteistä hyvää – olisi varmasti tulokseen pääseminen helpompaa. Vastapuolet voivat parhaimmillaankin saavuttaa vain kompromissin – kun taas aidosti toisia kunnioittavat ja kuuntelevat voivat löytää jotain uutta ja luovaa.
Viime aikojen uutisia ovat hallinneet sotaisat viestit milloin Ukrainasta, Syyriasta, Irakista, Libyasta, Egyptistä eri puolilta Afrikkaa… uudelleen ja uudelleen. Ihmiset nousevat toisiaan vastaan, tarttuvat aseisiin ja tappavat. Kun käydään sotia – ei kukaan voita. Harvoja sotia on kaiketi ampumalla voitettu – sodat päättyvät vain neuvottelemalla ja sopimalla. Ja sehän tiedetään toki jo silloin, kun ensimmäinen laukaus ammutaan. Ja silti – väkivaltaan tartutaan.
Valta on vaarallista. Se tuhoaa niin kovin helposti sen, jolle sitä on annettu – tai joka sen on itselleen ottanut.
Joskus saarnaajan vaikeutena on saarnatekstin pituus – ei oikein mihin tekstin runsaudessa tarttuisi tai mikä siinä nyt olisi tänään oleellista. Tänään vaikeus on toisenlainen – päivän evankeliumi on erittäin lyhyt. Kaksi jaetta. Kolme lyhyttä lausetta.
Jeesuksen julkisen toiminan alussa on kaksi merkittävää tapahtumaa. Ensimmäinen niistä on Jeesuksen kaste Jordanilla. Ehkä muistat sen, että Jeesuksen kasteen yhteydessä kuului taivaasta Jumalan ääni: ”Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.” Heti tuon jälkeen seuraa se, mitä päivän evankeliumissa meille kerrottiin. Henki vei hänet autiomaahan Saatanan kiusattavaksi.
Merkillinen yhteys. Suurta hengellistä ”onnen kokemusta” seuraa kiusausten aika autiomaassa. On kuin taivas ja helvetti kohtaisivat. Kaksi täysin vastakkaista kokemusta.
Markus kertoo näistä tapahtumista hyvin niukalti. Hän ei oikeastaan tee muuta kuin mainitsee, että Jeesus oli neljäkymmentä päivää erämaassa Saatanan kiusattavana.
Matteus kertoo kiusausten sisällöstä jotain. Ensiksi Saatana kehottaa tekemään kivistä leipää – kun kerran olet Jumalan Poika. Hän vetoaa siihen, mitä juuri oli tapahtunut. Ihanko oikeasti olet Jumalan Poika. Pitääkö todella paikkansa se, mitä kasteessa tapahtui. Toiseksi paholainen vie Jeesuksen Jerusalemin temppelin harjalle ja kehottaa heittäytymään alas vedoten Jumalan lupauksiin: Jos olet Jumalan Poika heittäydy alas, onhan kirjoitettu: ”Hän antaa enkeleilleen käskyn, He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.” Kolmanneksi paholainen vie Jeesuksen korkealle vuorelle ja näyttää kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston ja sanoo:” Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.” Me tiedämme, että Jeesus torjui kaikki nämä kiusaukset.
Mistä oli kyse? Minä näen kaksi asiaa. Ensiksi oli kyse siitä: kuka sinä oikein olet – luulet olevasi? Jumalan Poika. Toiseksi tarjolla on valtaa – tämän kaiken annan sinulle.
Näissä kiusausten aiheissa ei ole mitään outoa. Ne ovat jotenkin hyvin tutun kuuloisia. Kuka luulet olevasi? Mikä kristitty sinä olet? Missä se sinun hengellisyytesi on? Pidätkö itseäsi arvossa? Kiusaaja asettaa yhä vielä meidän olemisemme kyseenalaiseksi. –Ja usein vielä monen hyvän kokemuksen päätteeksi. Kuinka usein me kristittyinä lankeamme siihen, että alamme vertailla itseämme toisiin – ja lopputuloksena on oman uskon –ja koko oman olemuksen kyseenalaistaminen. Kuka minä nyt oikeastaan olen? No – enhän minä nyt oikein mitään – on vastaus pahimmillaan. Ja kuitenkin olemme Jumalan luomia ja lunastamia arvokkaita ihmisiä.
Mutta toiseksi – ei tuo kiusaus vallasta missään kaukana ole. Kuinka vaikea onkaan antaa periksi. Kuinka vaikeaa on myöntää olevansa väärässä. Kuinka vaikea voi olla antaa toiselle hänen arvonsa. Oikein käytetty valta on vaikea laji. Oikein käytettynä valta ei pönkitä henkilöä itseään – vaan auttaa kokonaisia yhteisöjä kohti parempaa tulevaisuutta. Vain oikeat vallankäyttäjät voivat sopia rauhasta.
Evankeliumin lopussa on eräs lohdullinen kohta: ”…ja enkelit pitivät hänestä huolta.” Miten se tapahtui – en tiedä. Mutta minulle se kertoo siitä, että koettelemustensa keskellä oli läsnä myös Jumalan huolenpito. Siitä enkelien huolenpito varmasti kertoo. Ja niin uskon, että on meidänkin kohdallamme. Emme ole elämän koettelemusten ja kiusausten keskellä yksin, vaan Jumalan huolenpidossa. Elämää koettelevat vaiheet kuuluvat elämään. Niistä avautuu tie eteenpäin.
Jeesuksen elämässä näitä vaiheita seurasi julkisen toiminnan kausi. Kaikki ne vaiheet, jolloin Jeesus kohtasi ihmisiä heidän murheissaan ja ilossaan ja teki Jumalan rakkauden todeksi ihmisten maailmassa.