Rakkaat ystävät Kristuksessa, hienoa että olette tulleet jälleen tänään kirkkoon. Kuten tiedätte, tänään on aivan erityinen päivä. Liturginen väri on pitkästä aikaa valkoinen ja alttarilla täydet kuusi kynttilää. Joulua ei turhaan sanota valon juhlaksi.
Jos muistellaan aluksi hetki kuluneiden kolmen viikon evankeliumitekstejä, vähän kuin pieninä takaumina. Kolme viikkoa sitten tekstissä sanottiin: ”Jeesus vastasi heille: tulevassa maailmassa ne, jotka on katsottu ylösnousemuksen arvoisiksi, eivät enää voi kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia.” Siis vain ne jotka on katsottu ylösnousemuksen arvoisiksi. Kaksi viikkoa sitten valvomisen sunnuntaina kuultiin kun Ihmisen Poika tulee. Kaksi miestä on pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa viljaa: toinen otetaan, toinen jätetään.
Tuomiosunnuntaina viikko sitten saimme kuulla: ”Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, hän erottaa ihmiset toisistaan, kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan. Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle.”
Aika hurjia tekstejä, eikö vain? Minusta on viime viikkoina välillä tuntunut ihan siltä kuin olisimme kävelleet aina vain syvempää pimeyttä kohti, vaikka todellisuudessa olemmekin aina voineet uskoa siihen, että kyllä Jumalan rajaton armo saa kaiken muuttumaan hyväksi. Ja tänään olemme päässeet valoon. Aurinkokalenterin uusi vuosi alkaa vasta kuukauden päästä, mutta meidän uusi kirkkovuotemme alkaa nyt. Nyt on hyvä hetki tehdä uuden vuoden lupauksia. Luvata tänä kirkkovuonna tehdä kaikki se hyvä lähimmäisellemme, jota olemme niin monasti suunnitelleet ja aikoneet.
Päivän evankeliumissa pääsemme myös valoon, aurinkoiseen kevätpäivään, Israelin maahan. Eikö ole mielenkiintoista että nyt alkaneen ensimmäisen adventin teksti kertookin pääsiäisestä, siitä kuinka jeesus ratsastaa Jerusalemiin. Tällä meitä halutaan muistuttaa siitä, että vaikka Jeesus syntyi tallissa tai karjasuojassa, hän syntyi kuitenkin kuninkaana. Tuleehan sana adventti latinan sanoista adventus Domini, Herran tuleminen. Herra saapuu ja lähestyy, tulee meitä kohti, kaikessa kirkkaudessaan.
Ajatelkaa miten lämmin ja kaunis äskeinen evankeliumin kuvaus on. Jeesus ratsastaa aasilla, jonkin verran korkeammalla kuin saattajat ja vastaanottajat, mutta ei mitenkään tavoittamattomissa. Ei Kuninkaana sotaratsun selässä, niin kuin maallinen hallitsija tekisi. Maallinen hallitsija sai myös ottaa alamaisiltaan mitä halusi, aasin tai hevosen, mutta toisin kuin Jeesus, he eivät palauttaneet koskaan mitään ottamaansa.
Evankeliumissa kerrotaan myös se miksi Jeesus ratsastaa, sillä voisihan hän yhtä hyvin kävellä. Hänelle oli tärkeää toteuttaa profeetta Sakariaan sanat: ”Sanokaa tytär Siionille: Katso, kuninkaasi tulee! Hän tulee luoksesi lempeänä, ratsastaen aasilla.”
Jeesus ratsastaa tässä ihmisten keskellä, lempeänä ja nöyränä. Niin lähellä, että olisi ollut mahdollista vaikka ottaa Häntä kädestä kiinni. Ihmiset riemuitsivat ja lauloivat: ”Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimessä!” Hoosianna esiintyy Vanhassa Testamentissa vain kerran, psalmissa 118. Sen voisi kääntää vaikkapa: ”Herra anna meille apuasi.” Tässä meidän tekstissämme se on enemmänkin riemunhuuto kuin rukous, mutta kenties vähän molempia. Herra, anna meille armosi.
Jeesus siis ratsastaa riemusaatossa Jerusalemiin, roomalaisten miehittämän kaupunkiin. Kristittyjä on aika ajoin syytetty siitä, että omimme roomalaisten pakanalliset juhlat ja teimme niistä omiamme. Joulu olisi silloin vain pakanallinen voittamattoman auringon palvontajuhla, saturnalia. Näin ei kuitenkaa ole. Saturnaaliaa vietettiin joulukuun 17.päivä, viikkoa ennen joulua. Lisäksi joulu ei korvannut sitä, vaan molempia vietettiin vielä 400-luvulla.
Toinen ajatus mitä välillä kuulee on se, että joulu on vain Jeesuksen syntymän muistojuhla. Tämän ajatuksen mukaan Jeesus on voinut syntyä kyllä jouluna, mutta myös minä tahansa muuna vuoden päivänä. Voisihan se olla näinkin, mutta otetaan nyt vielä yksi ja viimeinen raamatunkohta, tuttu kohta Johanneksen alkupuolelta: ”Hänessä oli elämä ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.” Ajatelkaa, nyt on tulossa vuoden pimein aika ja Jumalallahan on vapaa tahto. Eikö olisi aika luonnollista ajatella, että hän olisi lähettänyt Poikansa luoksemme juuri vuoden pimeimpään aikaan maailman valoksi? Eikö valo näykin sitä kauemmaksi, mitä pimeämpää on?
Nyt olemme kierrelleet ajanlaskun alun pääsiäisessä, viime viikkojen evankeliumeissa ja pohtineet voittamattoman auringon pakanallista juhlaa. Nyt lopuksi on aika palata tänne takaisin, meille alkaneeseen adventtiaikaan, alkaneeseen joulun odotukseen. Jäin miettimään sitä, mitä minulle merkitsee joulun henki. Eikö se olekin ylipäätään yksi kauneimmista ilmaisuista mitä meillä on? Joulun henki – joulun taika. Mutta luin juuri eilen aikuisten joulukalentereista, olutta, kosmetiikkaa ja roinaa. Tulin vähän surulliseksi, vaikka eihän niissä yksittäisinä asioina välttämättä mitään pahaa ole. Mutta se vanha joulukalenterin ajatus missä lapset saivat laskea öitä jouluun. Näissä ollaan kaukana siitä partiolaisten kalenterista, joissa oli aina Suomen lippu kuudennen luukun alla, Jeesus-lapsi Jouluaattona. Niitä aikanaan tyttärilleni ostin.
En tietenkään tarkoita, että joulu ei saisi olla hauska tai että jouluna ei saisi nauraa. Niin pitääkin, onhan se valon ja ilon juhla, mutta on eri asia nauraa jouluna kuin nauraa joululle ja sen perinteille. Minusta meidän pitää vaalia joulua ja sen henkeä. Tulemme sitten viettämään joulua töiden tai velvollisuuksien parissa, puolison tai suuremman sukukunnan seurassa, yhden tai useamman ystävän kanssa tai yksin muistojen kanssa. Ehkä hiljaisuudesta nauttien, missä vain voi olla joulu läsnä. Mutta jos emme vaali joulun henkeä ja pidä siitä huolta, me tulemme menettämään sen. Se on kuin kynttilän liekki tässä tuulisessa maailmassa. Meidän täytyy laittaa suojelevat kätemme liekin ympärille, silloin se ei pääse sammumaan ja se palkitsee meidät lämmöllään.
Siunattua adventtiaikaa teille kaikille, kiitos.