1. adventtisunnuntai, Matt. 17: 24-27, Olli Hallikainen

Olli Hallikainen
Tampereen tuomiokirkkoseurakunta, Aleksanterin kirkko

Tämä messu on Särkyneiden majatalon – Avoimen kirkon 10-vuotisjuhlamessu. Olen pyytänyt haastateltavaksi yhtä Avoimen kirkon päivystäjää, Liisa Purosta. Tervetuloa Liisa.

Miten tulit mukaan Avoimen kirkon toimintaan?

Mitä teet päivystäjänä?

Millaisia kohtaamisia sinulla on ollut?

Mitä toiminta Avoimessa kirkossa sinulle antaa?

Mitä haluat välittää kirkkoon tuleville, miksi kirkko on auki?

Jos joku haluaa tulla toimintaan mukaan, miten rohkaiset häntä?

Kiitos Liisa, siunausta sinun ja kaikkien Avoimen kirkon päivystäjien työhön.

Tämän pyhän aihe on Kahden valtakunnan kansalaisena. Ja raamatunteksteissä puhutaan veron maksamisesta.

Paavali toteaa Room. 13: ”Antakaa jokaiselle se, mikä hänelle kuuluu: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia.”

Ja Jeesus pyysi maksamaan temppeliveron niin kuin tapana oli. Toisaalla hän kehotti: »Antakaa keisarille, mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle, mikä Jumalalle kuuluu.» (Mark. 12:13)

Mitä tämän pyhän teksteillä on sanottavaa kirkon elämään?

Minusta nämä tekstit painottavat sitä, että kirkon jäsenet elävät tässä maailmassa, tässä yhteiskunnassa, tässä kaupungissa. Jeesuksen seuraajat kantavat vastuuta yhteisistä asioista mm. maksamalla veroja.

Kirkko suhtautuu myönteisesti yhteiskuntaan ja yhteiseen maailmaamme. Jumala toimii tässä maailmassa. Hän käyttää yhteiskuntaa ja sen rakenteita ihmisistä huolehtimiseen. Kristitty voi osallistua yhteisten asioiden hoitamiseen myös politiikan kautta. Teemme työtä ja maksamme veroja, jotta kaikilla olisi mahdollisuus hyvään elämään. Näin toimimme tämän maan ja kotikaupunkimme parhaaksi.

Kirkon tulee myös muistuttaa erityisesti heikommassa asemassa olevien puolustamisesta. Lasten ja perheiden hyvinvointi on yhteiskunnan kivijalka. Ja yhteisömme inhimillisyys mitataan siinä, miten huolehdimme vanhuksistamme ja muista, jotka tukea tarvitsevat. Ketään ei saa jättää oman onnensa nojaan.

Kirkko elää kahdessa todellisuudessa, tässä maailmassa ja Jumalan todellisuudessa. Paavalin mukaan Jumalan valtakunta on oikeamielisyyttä, iloa ja rauhaa. Näitä Jumalan lahjoja kirkko tuo maailman keskelle. Joskus tämä toteutuu paremmin, joskus tuntuu, että kirkon ja omakin elämä on näiden irvikuva. Jumala kuitenkin tekee työtään ihmisissä ja ihmisten keskellä. Vapahtaja Kristus tulee lähellemme ja rohkaisee sovinnon, rauhan ja rakkauden tekoihin. Kirkko elää armon ja anteeksiantamuksen varassa ja välittää niitä kaikille.

Tämä Aleksanterin kirkko kantaa myös yhteiskunnallista vastuuta pitämällä ovet auki kaikille. Lääkärit, hoitajat ja terapeutit auttavat monissa vaivoissa. Mutta myös kirkolla on oma tehtävänsä. Kun Kristus on täällä kirkossa läsnä, silloin tänne on hyvä tulla. Vapahtajan lähellä voi sairastaa ja olla väsynyt. Kristittyinä voimme kohdata toisen ihmisen niin kuin Jeesus teki. Näin kirkko on Kristuksen valona ja tuoksuna maailman keskellä. Oikeamielisyys, ilo ja rauha tulevat ihmisten luo.

Kirkon avoin ovi kertoo, että täällä on toinen ihminen tavattavissa. Mutta ei vain ihminen, vaan Jumala. Kirkkoon tuleva voi kohdata Kristuksen hiljaisuudessa. Vapahtaja on läsnä keskustelussa, rukouksessa tai ripissä päivystäjän tai työntekijän kanssa. ”Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään,” Jeesus lupasi.

Lämmin kiitos teille, jotka olette tässä työssä mukana, pidätte kirkon ovea auki kaikkien tulla. Lämmin kiitos, että kohtaatte erilaisissa elämäntilanteissa olevia, kuuntelette ja rukoilette heidän kanssaan ja heidän puolestaan.

Tämän pyhän johdantolause on Jeremian kirjasta. 2500 vuotta sitten elänyt profeetta rohkaisi kansaansa, joka oli pakkosiirretty omilta asuinsijoiltaan. Jeremia välitti Jumalan viestin: ”Minun ajatukseni ovat rauhan, eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer. 29: 11)

Tämä lause koskee myös meitä. ”Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” Voimme rohkaista toisiamme kulkemaan kohti Jumalan tulevaisuutta. Voimme kantaa vastuuta yhteisistä asioista sen mukaan, miten voimia ja kykyä on. Jokainen voi kantaa huolta ympäristöstä, Luojan meille antamasta maailmasta. Voimme välittää toisillemme rohkaisua ja toivoa, jonka Kristus Vapahtaja meille antaa. Siksi kirkko on olemassa. Että usko, toivo ja rakkaus olisivat ihmisten ja kansamme elämän perustana. Että Jumalan valtakunnan lahjat, oikeamielisyys, ilo ja rauha saisivat tilaa ihmisten keskellä.

Siksi tämän kirkon ovet ovat avoinna. Ilossa ja surussa, särkymisessä ja parantumisessa, epätoivossa ja toivossa ihminen kaikkineen on tervetullut Avoimeen kirkkoon, Kristuksen läsnäoloon.