Hoosianna on laulettu ja kirkkovuosi vaihtunut. Olemme siirtyneet adventin aikaan. Sananmukaisesti adventti merkitsee ”luokse tulemista”. Jumala tulee luoksemme. Jumala ei jää pelkästään taivaan korkeuksiin, kirkkauteen ja pyhyyteen. Hän tulee luoksemme. Tämä on keskeinen viesti Heinolan kirkon 200-vuotisjuhlassa. Jumala tulee luoksemme. Hän on erityisellä tavalla tullut lähelle ihmiskuntaa ja jokaista ihmistä. Jumala on Jeesuksessa Kristuksessa sitoutunut langenneen ihmiskunnan kohtaloon. Yhä edelleen Kristus tulee luoksemme kahdella tavalla.
Ensinnä tänään Heinolan kirkon juhlapäivänä on aihetta muistuttaa, että jumalanpalvelus on Jumalan pelastavan läsnäolon juhla. ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme” (Joh. 1:14). Jeesus kohtasi ihmiset, itki ja iloitsi heidän kanssaan, antoi synnit anteeksi, paransi, opetti ja julisti Jumalan valtakuntaa. Hän aterioi ihmisten kanssa ja lopulta tuli itse ”elämän leiväksi” ihmisten syvimpään nälkään. Hän osoitti elämällään, sanoillaan ja teoillaan, mitä on Jumalan rakkaus.
Jumalanpalveluksessa Jeesus tekee edelleen – nyt Pyhän Henkensä kautta – näitä samoja tekoja. Jumalanpalvelus on Jeesuksen elämää seurakuntansa keskellä. Jumalasta ja hänen hyvyydestään ei vain kerrota, vaan hän tulee kokoontuneen seurakunnan keskelle sanassa ja sakramenteissa. Sana ja saarna eivät ole vain kertomusta hänestä, vaan Kristus on itse todellisesti sanassaan. Sana ei viittaa itsensä ulkopuolelle, vaan se itse on pelastuksen välittäjä, armonväline. Siinä kohtaat kuninkaasi, Jeesuksen. On kysymys Kristuksen todellisesta läsnäolosta todellisten ihmisten keskellä todellisessa maailmassa. On kyse Kristuksen läsnäolosta siinä maailmassa, jossa me nyt elämme ja jossa ovat ne toivot ja pelot, jotka ovat nykyhetken elämässämme.
Adventti merkitsee suomeksi tulemista. Kristus tulee keskellemme, kuten adventin evankeliumissa kerrotaan hänen tulleen aikansa ihmisten keskuuteen. Hänen tulemisensa on itse asiassa hyvin käytännöllistä. Kun Jumalan sanaa luetaan ja julistetaan, kun sakramentteja jaetaan, silloin Kristus tulee keskellemme. Silloin hänet voidaan kohdata elävänä Vapahtajana ja Herrana. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, ettemme veisaa hoosiannaa vain adventtina, vaan aina ehtoollista viettäessämme? Me oikein nousemme seisomaan ja laulamme kiittäen ja ylistäen: ”Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot! Taivas ja maa on täynnä sinun kirkkauttasi. Hoosianna korkeuksissa! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä. Hoosianna korkeuksissa.”
Ehtoollismessussa on laulettu hoosiannaa kirkon alkuajoista lähtien. Miksi? Samasta syystä kuin hoosiannaa veisattiin ensimmäisenkin kerran: Jeesus tulee. Me uskomme, että tämä odotusten täyttymys, tämän maailman pelastaja Jeesus Kristus tulee meidänkin keskellemme. Ehtoollisessa hän sanoo: ”Tämä on minun ruumiini, tämä on minun vereni.” Ehtoollinen on Jeesuksen jatkuva adventti. Siksi me laulamme hoosiannaa aina siihen valmistautuessamme. Tänään hän on ehtoollispöydässä kohdattavissa.
Kirkko on jumalanpalveluksen paikka. Seurakunta Jumalan kansana tarvitsee paikan hoitaakseen uskoaan ja yhteyttään Jumalaan ja toisiin kristittyihin. Heinolan kirkko on palvellut tässä tehtävässä nyt 200 vuotta. Kirkko on Jumalan läsnäolon merkki. Adventin sanoma ”Jumala tulee luoksemme” on toteutunut tässä kirkossa jo kahden vuosisadan ajan niissä jumalanpalveluksissa ja tilaisuuksissa, joita tässä rakennuksessa on järjestetty. Samalla tämä kirkko on jo pelkällä olemassaolollaan julistanut Jumalan läsnäoloa Heinolan kaupungissa. Adventin evankeliumissa Jeesus sanookin, että jos hänen oppilaansa ovat vaiti, niin kivet huutavat. Samoin tämä kirkkorakennus sanattomalla tavalla viestii Jumalan todellisuudesta tässä kaupungissa.
Porvoon tuomiokapituli antoi luvan Heinolan residenssin kirkon rakentamiselle vielä Ruotsin vallan alla 1807. Kirkon rakentaminen keskeytyi Suomen sodan ajaksi ja valmistui 1811, jolloin Suomi oli jo Venäjän alamaisuudessa. Näin Heinolan kirkon alkuvaiheet kertovat kansamme murrosajoista. Myös myöhemmin kirkko on selviytynyt vaikeista vaiheista. Talvisodan aikana kirkkoon osunut palopommi aiheutti vahinkoja, mutta tuhoutumiselta vältyttiin juuri ja juuri. Kirkkorakennus on elänyt mukana heinolalaisten vaiheissa. Kahden vuosisadan ajan lukemattomat seurakuntalaiset ovat tässä rakennuksessa jakaneet uskonsa ja kokemuksensa, hätänsä ja kiitoksensa, tuskansa ja ylistyksensä. Nyt on meidän sukupolvemme tehtävä huolehtia siitä, että kirkko palvelee nykyisiä ja tulevia heinolalaisia.
Ensinnä Kristus siis tulee keskellemme sanassa ja sakramenteissa. Toiseksi Jeesus Kristus tulee keskellemme rakkauden teoissa. Omalla toiminnallaan hän osoitti, millainen Jumala on. Hän auttoi apua tarvitsevia, kärsiviä, sairaita, köyhiä, muiden halveksimia ja hylkäämiä. Myös tähän sopii se, mitä äsken jo sanoin: Jeesus osoitti elämällään, sanoillaan ja teoillaan, mitä on Jumalan rakkaus.
Kristuksen tuleminen keskellemme on itse asiassa hyvin käytännöllistä. Kun tehdään rakkauden tekoja, kun toista autetaan hänen hädässään, Kristus tulee keskellemme. Siinä toteutuu se vanha kristittyjen viisaus, jonka mukaan Kristuksella ei ole muita käsiä kuin meidän kätemme. Hän tahtoo toimia meidän kauttamme tänään. Me olemme hänen jalkansa, kätensä, suunsa ja sydämensä. Kirkon diakoniassa ja jokaisessa rakkauden teossa toteutuu adventti, Kristuksen saapuminen ihmiselämän keskelle. Arjen diakonia kumpuaa siitä työstä, jonka Kristus on tehnyt meidän puolestamme.
Alttari on Jumalan läsnäolon paikka. Sen ääreen seurakunta kokoontuu rukoilemaan, kuulemaan hänen sanaansa ja vastaanottamaan ehtoollisen sakramentin. Niissä itsessään on voima, joka synnyttää uskon ja johtaa lähimmäisen viereen. Niissä kohdataan elävä, todellinen Kristus. Vastuu lähimmäisestä on sidoksissa uskon ytimeen. Ehtoollisen Kristus-yhteyteen kytkeytyy yhteys lähimmäiseen.
Diakonia lähtee alttarilta ja palaa alttarille. Näin kirkkorakennus on paikkakuntansa rakkaudenpalvelun ydin ja voimanlähde. Tässä tehtävässä Heinolan kirkko on toiminut kaksi vuosisataa. Viikosta toiseen on täällä vietetty jumalanpalvelusta, rukoiltu oman seurakunnan ja paikkakunnan puolesta. Tässä on sen tehtävä yhä edelleen. Täältä lähetetään ja lähdetään arkeen elämään todeksi Kristuksen rakkautta, toimimaan lähimmäisten hyväksi ja Heinolan kaupungin parhaaksi. Kirkko ei ole siksi museo tai muinaismuisto, vaan elävän seurakunnan koti. Sen paras kaunistus on kokoontuva seurakunta. Tässä on tehtävä teille heinolalaisille. Pitäkää huolta siitä, että kirkko säilyy elävänä. Toimikaa sen hyväksi, että täällä kokoontuu myös tulevaisuudessa jumalanpalvelusta viettävä seurakunta.
Hyvät seurakuntalaiset. Tänään olemme kiitollisia siitä, että Heinolan kirkko on 200 vuoden ajan ollut seurakunnan koti (domus ecclesiae) ja Jumalan asuinsija ihmisten keskellä (domus Dei). Yhä edelleen sen tehtävä on välittää evankeliumia. Adventin sanomassa kaikki on kiteytetty: Kristus tulee meidän keskellemme. Kristityt viettävät oikeastaan jatkuvaa adventtia, Kristuksen saapumista kansansa keskelle sanassa ja sakramenteissa sekä rakkauden teoissa. Tästä me kiitämme ja iloitsemme: Herra Jeesus Kristus tulee meidän luoksemme.