2.12.2012 ADVENTTI Matt. 21:1-9
Mikä tuosta aasilla ratsastamisesta tekee niin tärkeän,
että tuosta tapahtumasta pitää kertoa aina uudelleen, vuosisadasta toiseen? Eihän tuossa tapahtumassa ollut mitään erityisen hienoa
– yksi juutalainen opettaja vain köntysti aasilla kaupunkiin
– lapset kirkuivat
– oksat katkeilivat
Kaikki oli ohi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin.
Elämä tuossa syrjäisessä Rooman valtakunnan kaupungissa asettui
taas hetken päästä entisiin uomiinsa.
Miksi meidän pitäisi erityisesti muistaa tuota 2000 vuoden takaista
ratsastuspäivää?
Jotta voimme vastata tuohon kysymykseen, meidän täytyy muistaa,
mitä tuon päivän JÄLKEEN tapahtui.
Muutamaa päivää myöhemmin tuo ratsastaja, Jeesus, otettiin vangiksi.
Hänet tuomittiin, ruoskittiin ja teloitettiin tuossa kaupungissa.
Siinä on syy siihen, MIKSI tuo ratsastusmatka oli niin tärkeä.
Jumalan Poika tuli silloin Jerusalemiin kärsimään ja kuolemaan.
Se oli Hänen matkansa tarkoitus.
Ja miksi hän tuli kärsimään ja kuolemaan?
Jotta kaikki ihmiset, kaikkialla, kaikkina aikoina,
saisivat tuon kuoleman ansiosta vapautua synnin, kuoleman ja
perkeleen vallasta.
– Tämä vapautus koskee myös Sinua, tänään ja tässä.
SIKSI on niin suuriarvoista muistaa tuota päivää, jolloin tuo
puhdas ja pyhä Jumalan Poika ratsasti vapaaehtoisesti
kaupunkiin, jossa Hän tiesi kohtaavansa vain kivun ja kuoleman.
Hän ratsasti minun vuokseni ja Sinun.
Tuon ajan juutalaisten oli paljon helpompi ymmärtää tuon päivän
merkitys kuin meidän.
Meille Jeesuksen ratsastuksesta on muodostunut osa
uskonnollista kuvastoa.
Se on niin kuin kansakoulun taulu tai pyhäkoulun flanellikuva.
Kaunis mutta etäinen.
Tosielämässä tuosta tapahtumasta oli poissa kaikki sellainen
hempeys ja maalauksellisuus,
minkä me siihen liitämme.
Juutalaiset varsinkin lapset näyttivät ymmärtävän tuon
ratsastamisen merkityksen.
Osa ihmisistä oivalsi olevansa mukana maailmanhistorian
käännekohdassa. Tapahtumassa, joka oli ennustettu vuosisatoja
aikaisemmin. Ja jota kansa oli odottanut jo sukupolvien ajan.
Juutalaiset olivat kaikkien miehittäjien ja sortajien alla
odottaneet nimittäin vapautuksen päivää.
He kuvittelivat sen päiväksi, jolloin nousee sotilaallinen hahmo,
Messias, joka karkottaa kaikki vainoojat.
Olihan Vanha testamentti tulvillaan tällaisia ennustuksia.
Messiaan tulemiselle oli annettu joitakin selviä merkkejä:
Sinun kuninkaasi tulee sinulle hiljaisena, ratsastaen aasilla,
ikeenalaisen aasin varsalla.
– Näin oli Sakarja ennustanut jo 550 vuotta aikaisemmin.
Jeesus täytti tuon Sakarjan ennustuksen kaikin osin.
Hän ei avannut suutaan, vaikka häntä pilkattiin ja kidutettiin.
Hän oli kuin lammas keritsijäinsä edessä.
– Mutta juuri sellaisena Hän on Suuri Vapauttaja-Kuningas.
Moni juutalainen muisti myös tapahtuman tuhannen vuoden takaa.
Kun kuningas Daavid oli kuolemaisillaan,
hän luovutti valtakuntansa pojalleen Salomolle.
Daavid antoi ohjeen: Ottakaa mukaanne herranne palvelijat ja
pankaa poikani Salomo minun oman muulini selkään ja viekää
hänet alas Giihonille. Siellä pappi Saadok voidelkoot hänet
Israelin kuninkaaksi. Ja puhaltakaa pasuunaan ja huutakaa:
Eläköön kuningas Salomo!
Niin tehtiin ja kaikki kansa seurasi häntä, ja kansa soitti huiluilla
ja ratkesi niin suureen riemuun, että maa oli haljeta heidän
huudoistaan (1. Kun. 1:33-34, 40).
Juutalaiset muistivat selvästi tuon kertomuksen Daavidin Pojan
tulemisesta Israelin kuninkaaksi.
Nyt, tuhat vuotta myöhemmin, oli Daavidin Poika jälleen tulossa
Jerusalemiin oudolla ratsulla, aasin selässä.
Lapset tunnistivat hänet kuninkaaksi ja alkoivat huutaa:
Hoosianna, Daavidin Poika.
Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimeen
Salomo oli Daavidin poika niin kuin Jeesuskin.
Molemmat asetettiin Israelin kuninkaaksi.
Vaikka uusi Israel tulisi nyt käsittämään kaikki Jumalan lapset
ympäri maailman.
Tämäkin uusi Daavidin Poika voideltiin kuninkaaksi.
Ja Hänet tuotiin Pyhään kaupunkiin valtaistuimelle.
Niin, mille valtaistuimelle?
Sille, joka oli tehty kahdesta raakapuusta.
Ja johon tuo kuninkaiden kuningas lyötiin kiinni pitkillä,
terävillä nauloilla.
Se oli hänen valtaistuimensa täällä maan päällä.
Ja sillä valtaistuimella hän kukisti kaikki sortajat ja orjuuttajat.
Kaikki ne pahan vallat, jotka pitävät ihmisiä otteessaan.
Ristinpuu oli voiton paikka.
Vallan ottamisen paikka.
Kruunaamispaikka, vaikka se kruunu oli tehty orjantappuroista.
Siksi me edelleen muistelemme tuota ihmeellistä ratsastusta.
Vanhan liiton lupausten täyttymystä.
Porttia kärsimysviikon tapahtumiin Golgatalla ja tyhjällä haudalla.
Kristus ratsasti hiljaisena ja nöyränä ottamaan kaiken vallan maan päällä ja taivaassa.
Siksi sinäkin saat liittää äänesi Jumalan lasten ylistyskuoroon:
Hoosianna, Daavidin Poika.
Siunattu olet sinä, joka tulit kerran Herran nimeen ja
tulet vielä uudelleen voimassa ja kunniassa.
Amen