Espoolainen pastori Raigo Liiman, 52, on Suomen kirkon papistossa harvinaisuus: virolaistaustainen Liiman suoritti nuorena miehenä varusmiespalveluksensa Neuvostoliiton asevoimissa vuosina 1986–1988.
Neuvostoliitto oli virallisesti ateistinen valtio, mutta Liimanin mukaan sen ideologiassa armeija ja varsinkin toinen maailmansota täyttivät sankareineen pyhän kriteerit. Lisäksi siihen aikaan kaksi tai kolme vuotta kestäneeseen asepalvelukseen oli maan kansalaisten pakko mennä.
– Muussa tapauksessa Neuvostoliitossa sai syytteen maanpetoksesta. Tuomio oli viisi vuotta siviilivankilaa – ja sen jälkeen kuitenkin asepalvelus, Liiman kertoo.
Neuvostoarmeijan kuri oli kova. Jos palveluksen aikana tapahtui riittävän paha rike, sotilas vietti rangaistuksensa armeijan omassa sotilasvankilassa.
– Siellä oli kovempi kuri kuin siviilivankilassa. Rangaistusajan jälkeen sotilas palasi sitten samaan yksikköön ja suoritti asepalveluksensa loppuun.
Pitkä asepalvelus oli useimpien Neuvostoliiton miespuolisten kansalaisten osa. Joitakin poikkeuksia kuitenkin tunnettiin.
– Akateemisia opintoja harjoittanut yliopiston väki pääsi kahden kuukauden reserviupseerikurssilla. Myös terveyssyistä tai kahden lapsen isänä sai armeijasta vapautuksen, Liiman kertoo.
Toisaalta sotilaskoulutusta annettiin Neuvostoliitossa myös kouluissa: kaikki lapset oppivat esimerkiksi purkamaan, kokoamaan ja huoltamaan AK-47-rynnäkkökiväärin. Maanpuolustuskasvatusta annettiin sotaisten leikkien varjolla. Tämä kasvatusperinne on jatkunut 2000-luvun Venäjällä.
Neuvostoliiton armeijassa esiintyi Liimanin mukaan paikasta ja yksiköstä riippuen nöyryyttämistä, simputusta, kiusaamista, varsinkin asepalveluksen alkuaikoina.
– Simputusta harrastivat vanhemmat sotilaat ja upseerit. Tämä oli yksi keino pitää yllä järjestystä. Tai jos upseeri halusi levätä, hän luovutti toimivallan vanhemmille aliupseereille. Tavallaan nuoren varusmiehen ”alokasaika” oli pitkä, puolesta vuodesta jopa vuoteen.
Neuvostoarmeijan erikoispiirre oli, että laajan ja suuren Neuvostoliiton lisäksi varusmiehiä palveli kaikkialla maailmassa siellä, missä neuvostoarmeijan sotilasyksiköitä oli.
– Palvelin itse Neuvosto-Ukrainassa. Mutta sukulaisiani ja ystäviäni palveli esimerkiksi Afganistanissa, Kuubassa, Vietnamissa, Puolassa ja Unkarissa, Liiman kertoo.
Toinen maailmansota jakoi Virossa perheet ja suvut eri puolille
Liiman valottaa myös sukunsa sotahistoriaa. Se on virolaisilla ollut hyvin toisenlainen kuin suomalaisilla heimoveljillä. Itsemääräämisoikeutensa ja itsenäisyytensä 1939–1940 menettäneen maan kansalaisia rekrytoitiin tai otettiin sotivien osapuolien joukkoihin. Virosta itsestään tuli suurvaltojen yhteenoton sotatanner.
– Evert-vaarini palveli 1930-luvulla Viron tasavallan sotalaivastossa pursimiehenä. Neuvostomiehityksen alettua hänet mobilisoitiin neuvostoarmeijaan. Hänen veljensä Harald taas värvättiin pursimieheksi Saksan sotalaivastoon. Tämä jäi neuvostoarmeijan vangiksi välttyen teloitukselta, koska jatkoi ”vapaaehtoisesti” palvelusta samalla sota-aluksella, mutta nyt Neuvostoliiton merivoimien lipun alla.
Myös Liimanin vaarin toinen veli Rudolf pakkomobilisoitiin neuvostoarmeijaan. Hänet ilmoitettiin kadonneeksi, mutta myöhemmin kävi ilmi, että hänet oli teloitettu Siperiassa yksikkönsä muiden virolaisten sotilaiden kanssa.
– Isoäitini veli Endel taas oli Saksan armeijan riveissä. Hän katosi taisteluissa. Heidän kuolemansa on vahvistettu vasta, kun arkistot avautuivat 2000-luvulla.
Tunnetulla tavalla virolaisia taisteli toisessa maailmansodassa myös Suomen armeijassa, jonka rykmentti JR 200 oli koottu virolaisista vapaaehtoisista. Lisäksi tuhansittain virolaisia pakeni Itämeren yli Ruotsiin, Liimanin mukaan joukossa oli myös hänen sukulaisiaan.
Myöhemmin 1960-luvulla Raigo Liimanin isä Jaanus palveli Neuvostoliiton Unkariin sijoitetuissa joukoissa.
– Hän vietti kolme ja puoli vuotta Balatonjärven lähellä lentotukikohdassa lentokonemekaanikkona.
Raigo Liiman muutti Suomeen 1990-luvulla ja kouluttautui täällä teologian maisteriksi. Hän on myös Viron armeijan reservin vänrikki, sotilaspappina. Suomeen muutettuaan hän halusi mielenkiinnosta ilmoittautua myös Suomen armeijan palvelukseen reserviläisenä, mutta ikä tuli jo vastaan.
– Molemmat poikani ovat Suomen armeijan reservin vänrikkejä. Kaiken kaikkiaan, tällaisen ”historiapolun” on Taivaan Isä räätälöinyt sukuni miehille, Raigo Liiman sanoo.
Kuva: Jukka Granström.
Viron Neuvostoliittoon liittämisestä tulee heinä-elokuussa kuluneeksi 80 vuotta. Lue 10.7. ilmestyvästä Kotimaasta Raigo Liimanin ja kahden Viron kirkon papin muisteluja palveluksesta Neuvostoliiton asevoimissa.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.