Virsikirjassa on 29 pitkäperjantain virttä osastossa Kristuksen kärsimys ja kuolema. Pääsiäisosastossa on vain 21 virttä. Todistaako tämä, että Suomen luterilainen kirkko edustaa pitkäperjantain kristillisyyttä, synkkää ja ahdistunutta?
– Ei se sitä todista, pikemminkin päinvastoin. Kirkon ja kansan suhde Suomessa on niin pitkä ja tiivis, että kirkko ei ole tehnyt suomalaisista melankolisia, pikemminkin päinvastoin, sanoo hengellisen elämän ja jumalanpalveluksen asiantuntija Terhi Paananen Kirkkohallituksesta.
Paananen epäilee, että pitkäperjantain virsille on ollut seurakunnissa enemmän käyttöä kuin pääsiäisvirsille.
– Kärsimyksen ja kuoleman virret taitavat kauttaaltaan myös olla vanhempaa perua kuin pääsiäisen virret.
Paanasen mukaan virsikirjan lisävihko muuttaa tilannetta: uusissa virsissä on enemmän iloisia ja valoisia kuin vanhoissa.
Suomen Kanttori-urkuriliiton puheenjohtajan Eero Annalan mielestä kärsimysvirsien suosiota selittää myös se, että paastonaika on pitkä, seitsemän viikon mittainen. Pääsiäisaika on käytännössä lyhyempi, vaikka sitä riittää kirkkovuodessa helluntaihin saakka.
– Eräässä mielessä pääsiäinen tuppaa loppumaan toiseen pääsiäispäivään. Monissa pääsiäisen jälkeisissä sunnuntaissa on omat vahvat teemansa, joihin on virsikirjassa muita virsiä.
Kärsimysvirsien suosion taustalla voi olla sekin, että koko läntinen kristinusko on korostanut ihmisen pelastuskysymystä.
– Ihmisen olemukseen liittyy se, että tätä kärsimystietä voi olla ”helppo” seurata. Ihmisellä voi olla sisäinen suru, jonka avulla hän samastuu Jeesuksen kärsimykseen. Tässä on myös vanha läntinen mystinen perinne.
Annala kertoo luterilaisena muusikkona olevansa hieman kateellinen katoliselle perinteelle. Jeesuksen äidille omistettu Maria-musiikki tuo hänen mukaansa kärsimyksen rinnalle iloa ja toivoa.
Matteus-passio nosti virttä maineeseen
Yksi tunnetuimmista luterilaisista kärsimysvirsiklassikoista on Paul Gerhardtin vuonna 1656 kirjoittama virsi Oi rakkain Jeesukseni (VK 63), jota veisataan Hans Leo Hasslerin vielä vanhemmalla sävelmällä. Melodia oli alun perin rakkauslaulu.
– Se on myös muodoltaan harvinaisen täydellinen koraalimelodia. Johann Sebastian Bach käytti koraalia Matteus-passiossaan kokonaista viisi kertaa. Luterilaisessa musiikkiperinteessä kivijalkaa ovat juuri koraalit. Merkittäviin koraaleihin on sävelletty paljon urkumusiikkia, mikä kertoo siitä, että kyseinen virsi on ollut hyvin käytetty.
Keravan seurakunnassa työskentelevää Annalaa puhuttelee tällä hetkellä kärsimysvirsistä erityisesti virsi 71, Laupias Jeesus, minkä rikkomuksen.
– Joskus olen soittanut pitkäperjantaina saksalaisen romantikon Max Regelin urkusarjaa Kuusi kappaletta uruille. Yksi osista on nimeltään Passion, Kärsimys. Se on riipivän repivää musiikkia, joka ilmentää kärsimystä. Mutta se loppuu tähän koraaliin.
Pääsiäisvirsistä Annalan mielessä on virsi 87, Kiitosta nyt uhratkaamme.
– Se on keskiaikainen hymni, jossa on koko pääsiäistarina: Kristus ylösnoussut on! Pois siis pelko lohduton!
Kuva: Olli Seppälä. Krusifiksi Laitilan kirkossa.